melkein valmista.

Ompelemisen edetessä sain aina vain punertavampia tilkkublokkeja käsiteltäviksi, kunnes olin kellanpunaisessa, keltaisessa ja vihertävän keltaisessa asti. Kyllä värit ovat mahtavia! Ja hienoa, että joku suunnittelee ja valmistaa kaikenlaisia kankaita meille tilkkuilijoille käyttöön!

Tilkkupinnan vihoviimeinen kehystettävä oli “oikean ylänurkan” kellanruskehtava tilkkublokki.

Tämä ei ole lainkaan minulle tyypillisen värinen! Poistuin aika kauas mukavuusalueeltani.

Lähikuvassa näytän, että lentävien hanhien päät/siivenkärjet ovat välillä terävät, välillä ne taas ovat leikkautuneet näkymättömiin sauman alle.

Punaisessa tilkkublokissa samoin:

Mutta huom! Tylpät hanhet siellä täällä eivät vaikuta tilkkutyön kokonaisuuteen. Otin periaatteekseni, että tekisin hanhista niin hyvät kuin saisin helposti aikaiseksi. Tarkkailin kärkiä ja tein parhaani ja minulle tämä riitti oikein hyvin.

Kissa kävi myös toteamassa, että tilkkutyön hanhet ovat sopivat. Myöhästyin hiukan kameroineni enkä saanut itse teossa –kuvaa, vaan tässä näkyy rikospaikalta poistuva karvahenkilö.

Turvakamerani kuvasta ei taitaisi tunnistaa karvastusrikokseen syyllistynyttä, koska kasvot eivät näy? Onneksi teolle oli silminnäkijä. Syyllinen tavoitettiin ja se sai rangaistuksekseen lisää silityksiä ja rapsutuksia.

Tilkkupinta on kahta yhdistyssaumaa vailla valmis:

Huomisessa postauksessani voin varmaan jo esitellä valmiin tilkkupinnan!