vastauksia joihinkin kommentteihin.
Kiitos kaikille kommentoijille! Ilahduin, että niin moni tykkäsi esimerkiksi leijuvista neliöistäni ja jätti kivan kommentin!
Tilkku ja Tilkku kysyi, minkä kokoinen on leijuvien neliöiden neliö, joka muodostuu keskusneliöstä, tummista nurkista ja sivusuikaleista.
Se on 27,5cm x 27,5cm. En tiedä, haluaako hän tietää koon, jotta voi arvioida valmiin peiton kokoa, vai jotta voisi mitoittaa ”tilkkublokin”. Minä en osannut ommella tilkkupintaa neliöistä, vaan tein aina yhden rivin valmiiksi ja ompelin rivit yhteen.
Tässä postauksessa näkyy, että tosiaan kokoan pintaa rivi kerrallaan.
Mari Ohenoja-Miettinen antoi kiinnostavan vinkin isojen palojen leikkaamiseen: ”Itse leikkaan suuret kangaspalat olohuoneen maton päällä käyttäen suoraa reunaa viivaimena.” Hmm, varmaan toimisi paremmin kuin minun ähräämiseni yleensä. Täytyy kokeilla!
Poutapilvi näki leijuvien neliöiden taustakappaleen poikkiraidassa kedon poikki kulkevan polun. Tämä oli kiva huomio!
Irma kommentoi leijuvissa neliöissä olevia rohkean värisiä kankaita. Minun on tosiaan helppo valita värejä ja kuoseja, koska en ole valintojeni suhteen lainkaan analyyttinen! Sarah Fielke kiteyttää oman kangasvalintaperiaatteensa kirjassaan Iso ilo pienistä tilkuista näin: ”Muista, että työssä on oltava värien, kuvioiden ja sävyjen vaihtelua, jos haluat siihen liikettä ja luonnetta”. Olen hänen kanssaan samaa mieltä!
Noudatan silti tosi yksinkertaista värioppia, eli valitsen yleensä kaksi väriä ja ehkä yhden neutraalin värin. (Tulkitsen sanaa ”väri” kyllä aika joustavasti. Väriopistani tarkemmin tässä postauksessa.
Kangastuksia kertoi hiljattain oivaltaneensa, että reunakaitale voi olla muutakin kuin yhdestä kankaasta leikattu pala. Niinpä – viimeistään Soilelta lainaamani Sunny Steinkuhlerin kirja Blocks, Borders, Quilts! todisti tämän. Koko kirja oli omistettu erilaisille kehysideoille!
Jostain luin, että ”moderneille” tilkkutöille on ominaista, ettei niissä ole kehyksiä, ja että kehystetyt työt näyttävät ”perinteisiltä”. No ehkä tällainenkin peukalosääntö toimii, mutta minusta moderni työ näyttää modernilta, vaikka siinä olisi kehys. Ja kehys on siitä hyvä, että työn voi suoristaa ilman, että blokkeja tarvitsee kaventaa. Silmä ei huomaa leveysvaihtelua kehyskaitaleessa, mutta blokeissa se näkyisi. Minä en osaa tehdä auringontarkkoja blokkeja, joten turvaudun piilottamaan mittavaihtelut kehyksiini.
(Kuvissa esiintyvät henkilöt ja hahmot eivät liity postauksen tekstiin.)
Tilkku ja Tilkku kysyi, minkä kokoinen on leijuvien neliöiden neliö, joka muodostuu keskusneliöstä, tummista nurkista ja sivusuikaleista.
Se on 27,5cm x 27,5cm. En tiedä, haluaako hän tietää koon, jotta voi arvioida valmiin peiton kokoa, vai jotta voisi mitoittaa ”tilkkublokin”. Minä en osannut ommella tilkkupintaa neliöistä, vaan tein aina yhden rivin valmiiksi ja ompelin rivit yhteen.
Tässä postauksessa näkyy, että tosiaan kokoan pintaa rivi kerrallaan.
Mari Ohenoja-Miettinen antoi kiinnostavan vinkin isojen palojen leikkaamiseen: ”Itse leikkaan suuret kangaspalat olohuoneen maton päällä käyttäen suoraa reunaa viivaimena.” Hmm, varmaan toimisi paremmin kuin minun ähräämiseni yleensä. Täytyy kokeilla!
Poutapilvi näki leijuvien neliöiden taustakappaleen poikkiraidassa kedon poikki kulkevan polun. Tämä oli kiva huomio!
Irma kommentoi leijuvissa neliöissä olevia rohkean värisiä kankaita. Minun on tosiaan helppo valita värejä ja kuoseja, koska en ole valintojeni suhteen lainkaan analyyttinen! Sarah Fielke kiteyttää oman kangasvalintaperiaatteensa kirjassaan Iso ilo pienistä tilkuista näin: ”Muista, että työssä on oltava värien, kuvioiden ja sävyjen vaihtelua, jos haluat siihen liikettä ja luonnetta”. Olen hänen kanssaan samaa mieltä!
Noudatan silti tosi yksinkertaista värioppia, eli valitsen yleensä kaksi väriä ja ehkä yhden neutraalin värin. (Tulkitsen sanaa ”väri” kyllä aika joustavasti. Väriopistani tarkemmin tässä postauksessa.
Kangastuksia kertoi hiljattain oivaltaneensa, että reunakaitale voi olla muutakin kuin yhdestä kankaasta leikattu pala. Niinpä – viimeistään Soilelta lainaamani Sunny Steinkuhlerin kirja Blocks, Borders, Quilts! todisti tämän. Koko kirja oli omistettu erilaisille kehysideoille!
Jostain luin, että ”moderneille” tilkkutöille on ominaista, ettei niissä ole kehyksiä, ja että kehystetyt työt näyttävät ”perinteisiltä”. No ehkä tällainenkin peukalosääntö toimii, mutta minusta moderni työ näyttää modernilta, vaikka siinä olisi kehys. Ja kehys on siitä hyvä, että työn voi suoristaa ilman, että blokkeja tarvitsee kaventaa. Silmä ei huomaa leveysvaihtelua kehyskaitaleessa, mutta blokeissa se näkyisi. Minä en osaa tehdä auringontarkkoja blokkeja, joten turvaudun piilottamaan mittavaihtelut kehyksiini.
(Kuvissa esiintyvät henkilöt ja hahmot eivät liity postauksen tekstiin.)
Kommentit