valmis tilkkupussukka.
Olen viettänyt niin paljon aikaa ompelupöydän ääressä, että puutarha näyttää suunnilleen viidakolta. Siksi tämän Karnevaali-tilkkupussukan kuvauspaikkanakin on viidakko!
Tai no, oikeasti tässä ollaan ruohikolla päivänliljapenkin äärellä.
Toiselta puolelta Karnevaali-pussukka näyttää tällaiselta:
Pussukan nimi putkahti mieleeni jo siinä vaiheessa, kun vasta tilkkulasagne oli valmiina. Joskus on vaikea saada nimen päästä kiinni, mutta tällä kertaa se kävi helposti!
Sammaleiset kiviportaat näyttävät aina hyviltä, harrastinpa puutarhurointia tai en.
Pussukka näyttää kapenevan alaspäin, mutta se on kuvakulman aiheuttama harha. En päässyt ottamaan kuvaa yhtään alempaa, sillä heti jalkojeni takana kasvoi valtava heinätupas, johon en halunnut punkkien pelossa astua paljaine säärineni.
Pysyttelin turvallisesti kiviportaalla, missä sentään eivät punkit vielä viihdy.
Oikeasti pussukka ei siis kapene voimakkaasti alaspäin, vaan sen koko on seuraava:
Tasku on ommeltuna kiinni ja muistin taas oman kangasmerkkini. Kuvassa näkyy hyvin, että taskuun on helppo sujauttaa jotain ei-niin-lituskaista.
Vetokejun päihin lisäämäni kangaslipareet näkyvät juuri sopivasti! Vihreä komppaa kivasti pinkkiä vetoketjua, ja kuvassa näyttäisi vieläpä, että vihreässä kankaassa olisi tismalleen vetoketjun värisiä täpliä. Eivät ne ole aivan presiis samaa väriä, mutta sointuvat.
Tikkasin tilkkupintaan college-jerseypalan sekä keskipaksun tikkausvanun. Siksi pussukka on topakka. Ylhäältä näpätystä kuvasta voisi luulla, että toppasin pussukan täytteillä, mutta se on tyhjä. Sopivasti asettelemalla se näyttää kivan pullealta.
Pussukan pohjapuolikin on täynnä kivoja kuoseja. Tänne voisi asemoida tylsiäkin kankaita, mutta on helpompi tehdä tilkkupinta miettimättä asemointeja ja muita.
Rappusille paistoi punasävyinen ilta-aurinko. Päätän valmistujaiskuvakavalkadin tällaiseen tunnelmalliseen otokseen.
Tilkkupussukkaani kului jonkun verran tilkkuja, jotka jäivät ylitse leijuvat neliöt –tilkkupintaa ja sen kehyksiä kootessani, mutta tilkkuja jäi vielä. Niitä jää aina! Onneksi rakastan jäännöspalatilkkuja!
Tai no, oikeasti tässä ollaan ruohikolla päivänliljapenkin äärellä.
Toiselta puolelta Karnevaali-pussukka näyttää tällaiselta:
Pussukan nimi putkahti mieleeni jo siinä vaiheessa, kun vasta tilkkulasagne oli valmiina. Joskus on vaikea saada nimen päästä kiinni, mutta tällä kertaa se kävi helposti!
Sammaleiset kiviportaat näyttävät aina hyviltä, harrastinpa puutarhurointia tai en.
Pussukka näyttää kapenevan alaspäin, mutta se on kuvakulman aiheuttama harha. En päässyt ottamaan kuvaa yhtään alempaa, sillä heti jalkojeni takana kasvoi valtava heinätupas, johon en halunnut punkkien pelossa astua paljaine säärineni.
Pysyttelin turvallisesti kiviportaalla, missä sentään eivät punkit vielä viihdy.
Oikeasti pussukka ei siis kapene voimakkaasti alaspäin, vaan sen koko on seuraava:
- Leveys ylhäältä noin 29,5cm
- Leveys alhaalta noin 28cm
- Pohjan leveys noin 9cm
- Korkeus noin 19,5cm.
Tasku on ommeltuna kiinni ja muistin taas oman kangasmerkkini. Kuvassa näkyy hyvin, että taskuun on helppo sujauttaa jotain ei-niin-lituskaista.
Vetokejun päihin lisäämäni kangaslipareet näkyvät juuri sopivasti! Vihreä komppaa kivasti pinkkiä vetoketjua, ja kuvassa näyttäisi vieläpä, että vihreässä kankaassa olisi tismalleen vetoketjun värisiä täpliä. Eivät ne ole aivan presiis samaa väriä, mutta sointuvat.
Tikkasin tilkkupintaan college-jerseypalan sekä keskipaksun tikkausvanun. Siksi pussukka on topakka. Ylhäältä näpätystä kuvasta voisi luulla, että toppasin pussukan täytteillä, mutta se on tyhjä. Sopivasti asettelemalla se näyttää kivan pullealta.
Pussukan pohjapuolikin on täynnä kivoja kuoseja. Tänne voisi asemoida tylsiäkin kankaita, mutta on helpompi tehdä tilkkupinta miettimättä asemointeja ja muita.
Rappusille paistoi punasävyinen ilta-aurinko. Päätän valmistujaiskuvakavalkadin tällaiseen tunnelmalliseen otokseen.
Tilkkupussukkaani kului jonkun verran tilkkuja, jotka jäivät ylitse leijuvat neliöt –tilkkupintaa ja sen kehyksiä kootessani, mutta tilkkuja jäi vielä. Niitä jää aina! Onneksi rakastan jäännöspalatilkkuja!
Kommentit