tilkkupinnat vetoketjulaukkuun.
Tartuin vihdoin uudelleen tilkkupintoihin, jotka kokosin Tuulen viemää –tilkkupeitosta jääneistä kolmio-neliöistä. Olen aikaisemmin täydentänyt pinnat tilkkulaukkuun sopivan kokoisiksi ja siihen vaiheeseen projekti on jäänyt.
Nyt kuitenkin tilkkupinnat ilmestyivät näkyviin jostain kasasta ja huraa – sain aikaiseksi kävellä muutamia askelia vinttihuoneeseen hakemaan kiinnisilitettävää tukihuopaa. Leikkasin sopivan kokoiset tukihuopapalat ja silitin tilkkupinnat niihin kiinni.
Tämän jälkeen ei tarvittu kuin tikkauksia, niin vetoketjulaukkuun olisi sivut valmiina. Mietin kyllä, kuinkahan kauan tärväisin aikaa tähän väliin, kun nytkin oliviikkoja kuukausia kulunut edellisestä vaiheesta..?
Kissa tarkkaili toimiani näin puuhakkaana:
Se retkotti peittopinon uomassa niin rentona, että ajattelin sen jo luiskahtavan siitä alas. Mutta ei, sen tasapaino ei pettänyt, vaan asento piti.
Kissan ponteva olemus varmaan siivitti minua ja ylsin huipputulokseen: sain tilkkupinnoille ihan tikkauksia! Nyt! Enkä vasta kahden päivän/viikon/kuukauden kuluttua!
Olen hiukan säälinyt upeaa ompelukonettani, siinä kun on noin tsiljardi erikoista koneommelta valmiina ja minä olen käyttänyt vain suoraa ommelta ja siksakkia. Rassukka on varmaan joka kerta sen käynnistäessäni toivonut, että valitsisin jonkun erikoisompeleen, ja joka kerta se on pettynyt. Paitsi nyt ei pettynyt!
Ensiksi halusin kokeilla sievää lehtikuviota, ja siitä tulikin hauska koristeommel. Löysin neljä muuta erikoisommelta, jotka ehkä sopisivat tilkkupintaan ja rohkeasti kokeilin. Rivistön ylin ommel on minusta erittäin onnistunut ja tykkään myös tuosta kahta kaarta yhdistävästä ompeleesta, mutta kaksi muuta ovat liian sekaisen näköisiä.
Puhumattakaan tästä ompeleesta:
Siis tuo kuplavanaa etäisesti muistuttava ommel vaaleansinisellä kankaalla. Ommel on oikein erikois-erikoinen, sillä koko paininjalka liikkuu ompeleen aikana sivusuunnassa, ei siis pelkkä neula. Varmaan on hienoa teknologiaa, mutta en silti tykkää. Ehkä ompelen vääränlaiselle pinnalle tai jotain, mutta joka tapauksessa tähän tilkkupintaan ei tule enempää tuota ommelta. (Onneksi olin valinnut aika lyhyen tilan, johon ommella, niin tämän tikkaaminen ei kestänyt ikuisuuksia.)
Toisessa tilkkupinnassa yhdistelin vapaata konetikkausta (silmukoita) ja koristeompeleita.
Tuleeko värillisiin tilkkuihin tikkauksia? Kuka tietää.
Laukkukappaleen alareunassa on suuntaa vaihtavaa silmukointia.
Aika vaalea laukku tulee, mutta on tässä väriäkin. Ja nyt myös niitä erikoisompeleita! Ompelukoneeni hyrisi tyytyväisyyttään.
Nyt kuitenkin tilkkupinnat ilmestyivät näkyviin jostain kasasta ja huraa – sain aikaiseksi kävellä muutamia askelia vinttihuoneeseen hakemaan kiinnisilitettävää tukihuopaa. Leikkasin sopivan kokoiset tukihuopapalat ja silitin tilkkupinnat niihin kiinni.
Tämän jälkeen ei tarvittu kuin tikkauksia, niin vetoketjulaukkuun olisi sivut valmiina. Mietin kyllä, kuinkahan kauan tärväisin aikaa tähän väliin, kun nytkin oli
Kissa tarkkaili toimiani näin puuhakkaana:
Se retkotti peittopinon uomassa niin rentona, että ajattelin sen jo luiskahtavan siitä alas. Mutta ei, sen tasapaino ei pettänyt, vaan asento piti.
Kissan ponteva olemus varmaan siivitti minua ja ylsin huipputulokseen: sain tilkkupinnoille ihan tikkauksia! Nyt! Enkä vasta kahden päivän/viikon/kuukauden kuluttua!
Olen hiukan säälinyt upeaa ompelukonettani, siinä kun on noin tsiljardi erikoista koneommelta valmiina ja minä olen käyttänyt vain suoraa ommelta ja siksakkia. Rassukka on varmaan joka kerta sen käynnistäessäni toivonut, että valitsisin jonkun erikoisompeleen, ja joka kerta se on pettynyt. Paitsi nyt ei pettynyt!
Ensiksi halusin kokeilla sievää lehtikuviota, ja siitä tulikin hauska koristeommel. Löysin neljä muuta erikoisommelta, jotka ehkä sopisivat tilkkupintaan ja rohkeasti kokeilin. Rivistön ylin ommel on minusta erittäin onnistunut ja tykkään myös tuosta kahta kaarta yhdistävästä ompeleesta, mutta kaksi muuta ovat liian sekaisen näköisiä.
Puhumattakaan tästä ompeleesta:
Siis tuo kuplavanaa etäisesti muistuttava ommel vaaleansinisellä kankaalla. Ommel on oikein erikois-erikoinen, sillä koko paininjalka liikkuu ompeleen aikana sivusuunnassa, ei siis pelkkä neula. Varmaan on hienoa teknologiaa, mutta en silti tykkää. Ehkä ompelen vääränlaiselle pinnalle tai jotain, mutta joka tapauksessa tähän tilkkupintaan ei tule enempää tuota ommelta. (Onneksi olin valinnut aika lyhyen tilan, johon ommella, niin tämän tikkaaminen ei kestänyt ikuisuuksia.)
Toisessa tilkkupinnassa yhdistelin vapaata konetikkausta (silmukoita) ja koristeompeleita.
Tuleeko värillisiin tilkkuihin tikkauksia? Kuka tietää.
Laukkukappaleen alareunassa on suuntaa vaihtavaa silmukointia.
Aika vaalea laukku tulee, mutta on tässä väriäkin. Ja nyt myös niitä erikoisompeleita! Ompelukoneeni hyrisi tyytyväisyyttään.
Kommentit