PC-laukku valmistuu.
Ankarasti ahkeroituani olen edistänyt koirakankaisen PC-laukun valmistumista.
Kaikkein vaikein päätös eli tikkauskuvion valinta tuli tehdyksi, huhhuh! Otin säädeltävän kaarevamittani, taivuttelin sitä vähän ja piirsin etukappaleelle pari kaariviivaa haihtuvavärisellä tussilla. Sitten tikkasin viivoja pitkin vaihtuvavärisellä tikkauslangalla.
(Haihtuvavärinen ja vaihtuvavärinen! Hihii.)
Sen jälkeen tikkasin kaariviivoja mukaillen vähän sinne sun tänne. Tikkaus on hyvin erilainen kuin aiemmassa, samasta kankaasta tekemässäni PC-laukussa, mikä oli tarkoituskin.
Toisella kappaleella on vähän erilainen sarja kaarevia tikkauksia.
Kuvissa näkyy myös seuraavan vaiheen saavutus eli vetoketjun reunakaitaleen ompeleminen. Tällä kertaa muistin juuri ja juuri ajoissa, että sangat täytyy kiinnittää samalla kuin kaitale.
Vetoketjuvarastostani vedinkin sitten lähes vesiperän. PC-laukku vaatii 70- tai 75-senttisen vetoketjun, joita minulla oli enää vain yksi musta, keskeltä avautuva. Tarkastelin samassa läjässä olevia mustia ketjuja ja totesin harmikseni, että nepä olivatkin takkivetoketjuja!
No, tuotuani vetoketjun laukun äärelle totesin, ettei musta väri olisi siihen sopinutkaan.
Epätoivoisen etsinnän jälkeen löysin oikeastaan aika hyvin väreihin sopivan, tarpeeksi pitkän ketjun, joka sekin oli takkivetoketju. Ei auttanut kuin sulkea ketjun alareuna kangaskappaleella ja käyttää sitä (tai viivästää laukun valmistumista hamaan tulevaisuuteen – kuka tietää, milloin minulla olisi seuraavan kerran aikaa käydä ostamassa uusia vetoketjuja).
Ompelin ketjun kiinni, ja täydestä menee ainakin vielä!
Kiinnitin laukun vuoriin taskun. Vuorikankaana on vuosia ja vielä enemmän vuosia sitten ostamani kangas, jonka vuosia sitten värjäsin maastonvihreällä. Taisin olla värjäämässä jotain muuta kangaserää ja heitin tämän palan mukaan ylimääräisenä. Alkujaan kankaan pohjaväri oli valkoinen.
Välillä jotain aivan muuta
Viikolla löysin taas aamutuimaan kangaskasan kaappini äärestä. Olin jättänyt kaapin oven auki ja Kissa oli kummallisen tapansa mukaan ropeltanut kankaita hyllyltä lattialle. Se ei ole kertonut, miksi se vainoaa juuri tätä kangaskasaa ja miksi vain tätä. Asetellessani kasaa takaisin kaappiin katse osui muutamaan iloisenväriseen tilkkublokkiin.
Tytär keksi niille heti sointuvan reunakankaan, jota tosin oli tarpeeksi vain kahteen ja puoleen blokkiin. Tekaisin kuusi lasinalusta.
(Vai pitäisikö ruveta itsekin puhumaan ”lasinaluksista,” kuten tv-mainoksessa, joka aivan siekailematta viittaa ”tummiin silmänaluksiin”? Minulle on opetettu, että alus-sana merkityksessä laiva taipuu ”alukset,” mutta alus- tai alunen-sana merkityksessä jonkun alla oleva taipuu ”aluset”.)
Kuvassa yksi alusista näyttää nurjan puolensa. Taustakankaasta kiitos tilkkuilijaystävälleni Vapulle!
Tässä tikattu alunen lähempää:
Käytin tikkaukseen punaista metallilankaa merkkiä Sulky. Lanka on varmasti laadukasta, mutta sillä oli silti mielettömän vaikea tikata.
Alalanka oli tietenkin tavallista, taustakankaaseen sointuvaa lankaa, ja langankireyden säätäminen oli epätoivoista. Löyhensin ylälangan kiristystä melkein olemattomiin, mutta silläkään ei tuntunut olevan mitään merkitystä. Ylälanka oli ja pysyi tosi kireänä.
Kokonaan oma tarinansa oli tietysti se, miten monella eri tavalla lanka jäi kiinni eri puolille ompelukonetta. Lopulta irrotin rullan normaalitangosta ja siirsin sen irtotankoon, jota käytetään tavallisesti vain silloin, kun tikataan kahdella langalla yhtä aikaa. Silloinkin jouduin aina purkamaan lankaa koneen puolesta ja ohjailemaan sitä käden kautta langankuljettimien syövereihin, muuten lanka pingottui ja kiristyi eikä kulkenut yhtään.
No, onneksi tikattavia kappaleita oli vain kuusi ja onneksi tikattava matka oli kaikkiaan aika lyhyt. Lasinaluset valmistuivat kuin valmistuivatkin!
Kaksi muuta PC-laukkua leikattuna
Liskokankaasta tulee aika musta-valko-harmaa PC-laukku. Vuorikankaana on Eurokankaan palalaatikosta löydetty roosa nauha –kangas.
Harmaasävyisyyden jälkeen tämä punatulkkukankainen PC-laukku näyttää suorastaan räväkän väriseltä, vaikkei siinäkään ole kuin mustaa, valkoista, harmaata ja punaista:
Uusiokäyttöä nimilapuissa
Teen kaikkiin mahdollisesti muiden kuin omaan omistukseeni siirtyviin laukkuihin ja muihin pahviset nimilaput. Olen tulostanut design-nimeäni ja blogiosoitetta paperille, ja paperilaput liimaan uusiokäytetyille pahveille. Tässä sukkahousupahviin kiinnitettyjä nimilappuja:
Näihin kirjoitan toiselle puolelle tuotteen nimen. Lapun kiinnitän sitten lankalenksulla tuotteeseen,
Kaikkein vaikein päätös eli tikkauskuvion valinta tuli tehdyksi, huhhuh! Otin säädeltävän kaarevamittani, taivuttelin sitä vähän ja piirsin etukappaleelle pari kaariviivaa haihtuvavärisellä tussilla. Sitten tikkasin viivoja pitkin vaihtuvavärisellä tikkauslangalla.
(Haihtuvavärinen ja vaihtuvavärinen! Hihii.)
Sen jälkeen tikkasin kaariviivoja mukaillen vähän sinne sun tänne. Tikkaus on hyvin erilainen kuin aiemmassa, samasta kankaasta tekemässäni PC-laukussa, mikä oli tarkoituskin.
Toisella kappaleella on vähän erilainen sarja kaarevia tikkauksia.
Kuvissa näkyy myös seuraavan vaiheen saavutus eli vetoketjun reunakaitaleen ompeleminen. Tällä kertaa muistin juuri ja juuri ajoissa, että sangat täytyy kiinnittää samalla kuin kaitale.
Vetoketjuvarastostani vedinkin sitten lähes vesiperän. PC-laukku vaatii 70- tai 75-senttisen vetoketjun, joita minulla oli enää vain yksi musta, keskeltä avautuva. Tarkastelin samassa läjässä olevia mustia ketjuja ja totesin harmikseni, että nepä olivatkin takkivetoketjuja!
No, tuotuani vetoketjun laukun äärelle totesin, ettei musta väri olisi siihen sopinutkaan.
Epätoivoisen etsinnän jälkeen löysin oikeastaan aika hyvin väreihin sopivan, tarpeeksi pitkän ketjun, joka sekin oli takkivetoketju. Ei auttanut kuin sulkea ketjun alareuna kangaskappaleella ja käyttää sitä (tai viivästää laukun valmistumista hamaan tulevaisuuteen – kuka tietää, milloin minulla olisi seuraavan kerran aikaa käydä ostamassa uusia vetoketjuja).
Ompelin ketjun kiinni, ja täydestä menee ainakin vielä!
Kiinnitin laukun vuoriin taskun. Vuorikankaana on vuosia ja vielä enemmän vuosia sitten ostamani kangas, jonka vuosia sitten värjäsin maastonvihreällä. Taisin olla värjäämässä jotain muuta kangaserää ja heitin tämän palan mukaan ylimääräisenä. Alkujaan kankaan pohjaväri oli valkoinen.
Välillä jotain aivan muuta
Viikolla löysin taas aamutuimaan kangaskasan kaappini äärestä. Olin jättänyt kaapin oven auki ja Kissa oli kummallisen tapansa mukaan ropeltanut kankaita hyllyltä lattialle. Se ei ole kertonut, miksi se vainoaa juuri tätä kangaskasaa ja miksi vain tätä. Asetellessani kasaa takaisin kaappiin katse osui muutamaan iloisenväriseen tilkkublokkiin.
Tytär keksi niille heti sointuvan reunakankaan, jota tosin oli tarpeeksi vain kahteen ja puoleen blokkiin. Tekaisin kuusi lasinalusta.
(Vai pitäisikö ruveta itsekin puhumaan ”lasinaluksista,” kuten tv-mainoksessa, joka aivan siekailematta viittaa ”tummiin silmänaluksiin”? Minulle on opetettu, että alus-sana merkityksessä laiva taipuu ”alukset,” mutta alus- tai alunen-sana merkityksessä jonkun alla oleva taipuu ”aluset”.)
Kuvassa yksi alusista näyttää nurjan puolensa. Taustakankaasta kiitos tilkkuilijaystävälleni Vapulle!
Tässä tikattu alunen lähempää:
Käytin tikkaukseen punaista metallilankaa merkkiä Sulky. Lanka on varmasti laadukasta, mutta sillä oli silti mielettömän vaikea tikata.
Alalanka oli tietenkin tavallista, taustakankaaseen sointuvaa lankaa, ja langankireyden säätäminen oli epätoivoista. Löyhensin ylälangan kiristystä melkein olemattomiin, mutta silläkään ei tuntunut olevan mitään merkitystä. Ylälanka oli ja pysyi tosi kireänä.
Kokonaan oma tarinansa oli tietysti se, miten monella eri tavalla lanka jäi kiinni eri puolille ompelukonetta. Lopulta irrotin rullan normaalitangosta ja siirsin sen irtotankoon, jota käytetään tavallisesti vain silloin, kun tikataan kahdella langalla yhtä aikaa. Silloinkin jouduin aina purkamaan lankaa koneen puolesta ja ohjailemaan sitä käden kautta langankuljettimien syövereihin, muuten lanka pingottui ja kiristyi eikä kulkenut yhtään.
No, onneksi tikattavia kappaleita oli vain kuusi ja onneksi tikattava matka oli kaikkiaan aika lyhyt. Lasinaluset valmistuivat kuin valmistuivatkin!
Kaksi muuta PC-laukkua leikattuna
Liskokankaasta tulee aika musta-valko-harmaa PC-laukku. Vuorikankaana on Eurokankaan palalaatikosta löydetty roosa nauha –kangas.
Harmaasävyisyyden jälkeen tämä punatulkkukankainen PC-laukku näyttää suorastaan räväkän väriseltä, vaikkei siinäkään ole kuin mustaa, valkoista, harmaata ja punaista:
Uusiokäyttöä nimilapuissa
Teen kaikkiin mahdollisesti muiden kuin omaan omistukseeni siirtyviin laukkuihin ja muihin pahviset nimilaput. Olen tulostanut design-nimeäni ja blogiosoitetta paperille, ja paperilaput liimaan uusiokäytetyille pahveille. Tässä sukkahousupahviin kiinnitettyjä nimilappuja:
Näihin kirjoitan toiselle puolelle tuotteen nimen. Lapun kiinnitän sitten lankalenksulla tuotteeseen,
Kommentit