Tilkunviilaaja

Kaikki muu tässä kirjoituksessa on kylmää realismia; vain tilkkupeiton nimi tuntuu toiveajattelulta. Esittelemäni uuden teoksen nimi on nimittäin Noususuhdanne. Tilkkupeitto on koottu enimmäkseen jäännöspaloista eli resursseista. Leikkasin vain muutamia kaitaleita pitkistä kankaistani. Inspiroiduin tähän @augusthimmel -nimisen tilin yhteisompeluhaasteesta nimeltä Scrap in a Box. Otetaan pieni tilkku, ommellaan sen ympärille kaitaleet, silitetään ja tasoitetaan 3,5 tuuman neliöksi. Ellei pala ole tarpeeksi iso, ommellaan vähän lisää ympärille – samaa kangasta tai saman väristä. Aloitin työn niin, että käytin yhdestä tilkkusäilyttimestä (pieni, virkattu vasu) mahdollisimman paljon valmiita kaitaleita. Neliöistä tuli silloin minkä sattuu värisiä, ja hyvä niin. Kaitaleet riittivät yllättävän useaan blokkiin, vaikka säilytin oli yksi pienimmistä varastossani. Huomaan, että projektia aloittaessani uhosin ompelevani 1080 blokkia, mutta en ommellut. Peitosta tuli vähän pienempi – vain 720

Pahoittelut, etten ole ehtinyt olla läsnä blogissani viime aikoina. Onneksi olen pystynyt keskittymään tilkkutöiden tekemiseen, vaikka en niistä kirjoittamiseen! Sain esimerkiksi pari viikkoa sitten valmiiksi vauvanpeiton, jolle annoin nimen Huhtikuu. Kuten mainitsin kirjoituksessani ”viisi uutta pussukkaa,” sain ilokseni tarjota maistiaisia tilkkutyön ihanuudesta Kotiliesi-lehden numerossa 7/2023. Kehitin lehteen tulppaaniblokin ohjeen ja toteutin pari tilkkutyötä malliksi. Blokki oli niin joutuisa ommeltava, että minulla oli yhtäkkiä koossa tarpeeksi blokkeja vauvanpeittoa varten. En sentään viitsinyt ruveta tikkaamaan tästä valmista peittoa, vaan odotin Töölön Tilkkupajan tikkauskauden alkua ja vein työn sinne viimeisteltäväksi. Tikkaamaton pinta sopi kuitenkin lehtijuttuun rekvisiitaksi. Valitsimme Soilen kanssa tikkauskuvioksi Lemmikin, jonka valitsin Ethän minua unhoita -tilkkupeiton pinnalle vuonna 2016. Tikattu, vaikka sitten kanttaamatonkin työ näyttää paljon hauskemma

Lopultakin sain valmiiksi tilkkulaukun, johon ompelin ensimmäiset blokit jo huhtikuussa vuonna 2019. Voi hyvänen aika! Melkein neljä vuotta sitten! Tikkasin jopa tilkkupintaparat kiinni laukun tukimateriaaliin ja jätin sen virumaan kuukausiksi ompelukoneen kotelon päälle. En ymmärrä, miten tämä projekti tuntui niin mahdottomalta saattaa päätökseen, mutta huh! Nyt Nurkat-tilkkulaukku on valmis. Ensimmäisessä valmistujaiskuvassa näkyy laukun vihreämpi puoli, tässä seuraavassa kuvassa ruskeampi. Otin muuten valmistujaiskuvat puutarhassamme jo maaliskuun puolivälissä, harvinaisen aurinkoisena päivänä. Lumiset näkymät tuntuvat kaukaiselta muistolta, ja hyvä niin! Nurkat-laukkuun oli hauska valita lisäkankaita eli sankakangas, vetoketjun viereen tulevat kaitaleet, vuorikappaleet ja laukun reunan huolitteleva kaitale. Ompelin vuoriin jopa sisätaskunkin: Vetoketjun viereinen kaitale on oikeaa vintage-kangasta. Sain sen lahjaksi kalifornialaiselta ystävältäni 1980-luvun lopulla ja ompelin

Miten tässä on näin päässyt käymään? Että töitä valmistuu tai ainakin melkein ja kaikenlaista tapahtuu ilman, että julkaisen mitään blogissa?! Onko minullekin käymässä niin kuin niin monelle – blogikirjoitusten julkaisutiheys harvenee harvenemistaan, kunnes blogi näivettyy kokonaan? Toivottavasti ei, sillä olen monta kertaa löytänyt kirjoituksistani jo unohtuneen vinkin tai jotain muuta unohtunutta. Sain vuoden 2022 elokuussa aloittamani resurssipalaprojektin nyt tilkkupinnaksi asti valmiiksi. Viime metreillä projekti näytti vähän niin kuin tällaiselta: Asettelin sarakekokonaisuuksia sommittelulattialle (sommitteluseinäni on sen verran matala, ettei siinä voi tarkastella korkeita kokonaisuuksia) ja pidin näkemästäni: Mutta edetessäni oikealle päädyin eri värien kautta reunimmaisiin punaisiin, eivätkä niiden värit soljuneet mielestäni tarpeeksi hyvin. Niinpä päädyin tekemään viimeiset blokkini suunnitelmallisemmin kuin kaikki muut. Niiden piti sopia tyhjänä näkyviin kohtiin. Tilkku

Tilkkupeittoni nimeltään “Elvis istuu oikealla ” valmistui jo kuukausi sitten, apua. Tässä se on: Valmistumispäivän jälkeiselle sunnuntaille osui kaunis ja kirpeä, joskin hieman tuulinen päivä. Sain houkutelluksi valokuvausavustajan mukaan, ja sainkin näpättyä edustavia kuvia ja jopa videoita. Ehkä joku muistaa hämärästi Sasassalee-tilkkupeittoni, jota kuvasin näihin aikoihin vuonna 2021 graffiteilla koristellun betoniseinän edessä? Nuo graffitit on nyt peitetty uusilla, jotka olivat kuukausi sitten niin tuoreita, että spraymaalin haju tuntui vielä nenään. Jotta peitto ei tuulessa heilahtaisi tuoreisiin maalauksiin kiinni, siirryimme vähän etäämmäs lumihankeen kuvaamaan. Niinpä graffitia näkyy vain vähän – mutta se vähä sointuu peittoon mitä mainioimmin! Seuraavassa kuvauspaikassa tuuli tarttui peittoon. Aurinko paistoi sopivasta suunnasta ja piirsi tilkkupeiton tikkauskuviot näkyviin. Taitava ystäväni Soile Töölön Tilkkupajasta oli taas tikannut peiton kauniiksi! Upouuden tikkausk