Tilkunviilaaja

Ensimmäiseksi kysyn: miten niin on ilmiselvää, että tällainen vuode löytyy vain tilkkuilijan kotoa? Toiseksi sanon, etteivät kaikki kuvan teokset ole minun käsialaani. Keskimmäisen tyynyn tilkkumaalaus on Tyttären käsialaa vuosien takaa, ja oikeanpuoleisen tyynynpäällisen on ommellut uusiseelantilainen tilkkuystäväni Liz. Lisäksi Ruutuässä-päiväpeiton ja sen päällä näkyvän Kangasvuokko-peiton tikkaukset on ihanasti toteuttanut Töölön Tilkkupajan taitava Soile. Kolmanneksi kerron, että kaikista maailman henkilöistä Kissa arvostaa tilkkuteoksiani ehkä kaikkein eniten. Tässäkin se makaa yhdellä tilkkupeitolla, nojaa toiseen, ja kaksi muuta on vielä lähietäisyydellä taiteltuina. Neljänneksi jaan tiedon (nimenomaan tiedon ): Kissa osoittaa arvostustaan peseytymällä – tilkkupeitolle vain suihkun kautta! Viidenneksi esittelen kaikkien aikojen ensimmäisen tekemäni tilkkupeiton. Sillä ei edes ole nimeä: Otin siitä kuvan, jotta voin jakaa siihen liittyviä juttuja Järvenpää

Ompelupöydän tienoilla on ollut hiljaista muutaman päivän, sillä sain flunssan. Tilkkutyöt pyörivät kyllä ajatuksissa, mutta mitään en jaksa tehdä – eikä minun tarvitsekaan. Tänään sentään jaksan kirjoittaa vähän raporttia tähtiblokeista. Olin viime viikolla urakoinut valmiiksi peräti neljän tähden verran sakarablokkeja, silittänyt, trimmannut ja asetellut lattialle. Kissa tuli tietenkin niiden päälle pyörimään, mutta en ehtinyt saada siitä kuvaan mukaan kuin yhden etutassun. Yleensä urakoin joko neljä tai kahdeksan sakarablokkia kerrallaan. Prosessiini kuuluu vielä, että asettelen valmistuneet blokit lattialle, tutkin vielä kerran niiden värejä ja onnistuneita ja vähemmän onnistuneita kontrasteja. Ihailen kauniita kankaita. Mietin, osaanko seuraavalla kierroksella tehdä vielä hienommat tähdet. Otan kuvan ja sen jälkeen kokoan blokit pinoon. Kuvassa näkyvä toisenlainen blokki on vanhaa perua. En edes muista, milloin olen sen ommellut, mutta siinä on kritiikittömästi te

Ta-daa! Sain valmiiksi keskeneräisenä viruneen, kukka-aiheisen tilkkutyöni. Ompelin siihen ensimmäiset blokit maaliskuussa 2019 ja Kangasvuokko-tilkkupeitto on lopulta valmis! Matka tilkkupeiton kokoiseksi pinnaksi ei ollut aivan suoraviivainen. Ensin ompelin blokit liian isoiksi niin, että kukat asettuivat harvakseltaan ja näyttivät jotenkin plassuilta. Korjasin virheeni, jolloin pinnasta tuli kiva – mutta olihan minun vielä laskettava blokkini väärin siinä vaiheessa. No, lopulta minulla oli valmiina kahdentoista kukkablokin tilkkupinta, mutta se oli vähän liian pieni tavalliseksi peitoksi ja jotenkin liian iso lapsenpeitoksi. Lähipiirissä ei ole sellaista lastakaan, jolle tämä olisi sopinut. Toisaalta minulla oli pino kukkablokkien ompelemisesta yli jääneitä kaaripaloja, joista aika nopeasti päätin ommella kehyksiä peittoon. Päätös oli nopea, mutta matka toteutukseen kesti. Vasta tammikuun lopulla 2020 tartuin toimeen. Lisäsin kukkablokkien sivuille kaitaleen, ompelin k

Teillä on ehkä muistissakin, että työskentelytilanani toimii makuuhuoneen lattia. Leikkuroin lattialla ja sommittelen lattialla. Jos harsisin peittoni, tekisin myös sen lattialla. Lattia on kelvollinen työtila, mutta on siinä haittapuolensakin. Jos projekti on innostava ja kirjava ja leikkaan paljon, lattiatila täyttyy nopeasti. Siinä voi kyllä yhä leikellä, mutta sommittelukokeilut eivät onnistu, koska pinta-alaa ei vain ole. Tähtiblokkiprojektini on juuri sellainen! Otan esiin aina vain uusia tilkkuja ja kankaita, leikkaan tovin ja siirryn sitten taas ompelupöydän ääreen kokoamaan muutaman valmiin sakarablokin. Pari päivää sitten sain kuitenkin sommittelulattiankin esiin ja kokeilin, miltä useampi tähtiblokki näyttäisi pintana. Tällaiselta näyttäisi: Lattia oli juuri ennen sommitteluhetkeä tämän näköinen: Tuolikin oli poikkeuksellisesti tyhjä! Yleensä se peittyy kaikenlaisten röykkiöiden alle. Ehkä huomaatte myös, että kaappien päälliset ovat täynnä kangaspinoja… Puna

Nyt pääsin jälleen omalle mukavuusalueelleni eli käyttämään vaikka kuinka monta eri kangasta yhteen tilkkutyöhön! Kuviot pysyvät silti järjestyksessä, kun huolehdin, että blokin tietyt palat ovat tummia, toiset palat keskivärisiä ja loput vaaleita. Olen katsonut kuvioon mallia Jen Kingwellin Shooting Star -blokista, mutta mitoitin ja piirsin itse paperimallikaavani. Toteutan jokaisen sakarablokin kahdesta kolmiosta paperiompeluna niin, etten ompele paperimallin läpi, vaan taitan paperin aina sauman kohdalta. Opin paperiompelutekniikan toteuttaessani tilkkuystäväni Arjan kanssa video-ohjetta Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n käyttöön.   Yksi sakarablokki on useimmiten suunnilleen yhtä väriä – punainen, keltainen, sininen, vihreä, violetti – mutta neljän kokonaisen tähden yhdistelmässä on jo vaikka kuinka paljon väriä! Arvelin ensin, että sakarablokkien ompeleminen olisi hidasta, mutta ei se ole. Ymmärsin tehdä itselleni paperikaavat, joilla leikkaan valmiit palat blokkeja va

Nyt kun batiikkineliöt ovat turvallisesti paikoillaan yhtenäisessä tilkkupinnassa, voin keskittyä muihin tilkkutöihin. Otinkin esiin vähän isommat jäännöstilkkuni ja paperiompelumallit, jotka piirsin itselleni Jen Kingwellin Shooting Star Tempter -blokin innoittamana. En osaa kovin hyvin hahmottaa avaruudellisesti ja kiinnittäessäni tilkkuja vinosti toisiinsa voin ommella monella merkillisellä tavalla väärin. Siksi tein itselleni summittaiset paperikaavat, joihin merkitsin myös, mitä tummuusastetta kunkin palan pitää olla. Onnistuin melko hyvin! Paloja on ollut paaaaljon helpompi sovittaa kohdalleen, kun ne on leikattu suunnilleen oikean muotoisiksi. Oikean yläkulman blokki oli harjoituskappaleeni. Ompelin sen vielä tavallisista tilkuista ja jouduin pari kertaa purkamaan ompeleen, kun pala ei kääntynytkään peittämään tarpeeksi kuvioalaa. Uusi projektini inspiroi minua. Jokaiseen blokkiin (kuvassa on oikeastaan neljä blokkia) tulee tummia, keskivärisiä ja vaaleita paloja. O

Hurraa! Valmistin tilkkupinnan valmiista batiikkikaitalepaketista ja sain otetuksi työstäni myös pari kuvaa päivänvalossa. Ompelin tilkkupintaa varten koko joukon bento box -nimisiä blokkeja. Ne olisi pitänyt ommella vieri viereen, jolloin pinnassa olisi näyttänyt olevan paitsi ompelemiani neliöitä, myös kuvioita, jotka syntyvät neljän vierekkäisen blokin yhdistelmästä. Päädyin kuitenkin ompelemaan blokkien ympärille musta-valkoraidalliset kaitaleet, koska vieri viereen aseteltuina tilkkublokkini näyttivät väritykseltään jotenkin sameilta. Tein sommitteluvaiheessa toisenkin muutoksen. Ompelin blokkeja niin monta kuin batiikkikaitalepakkauksesta suinkin syntyi, ja osasta blokkeja tuli vihreitä. Huomasin, että blokkeja oli jäämässä yli ja päätin suosia sini-violetteja sen sijaan, että olisin ottanut mukaan kaikki vihreät. Valmiista pinnasta tuli siis ajateltua sini-violettisävyisempi. Vihreät blokit saattavat päätyä vaikka tilkkutyön taustakappaleeseen. Tilkkupintaa on