Tilkunviilaaja

Palaan miinukseen tuonnempana: nyt kuitenkin jotain muuta. Kauniista turkooseista ja punaisista kankaista ompelemani tilkkupinta ei miellytä silmääni, mutta tästä oli se hyvä puoli, ettei tikatessa tarvinnut pelätä pilaavansa mitään. Niinpä sain itsestäni irti aivan uusia kuvioita, esimerkiksi tämän: Merkillisen näköinen pöytä/portti sai sisäänsä kiemuroin ympäröidyn sydämen. Punaisella tikkauslangalla rohkeasti tikkasin turkoosin kankaan päälle! Sydänten viereen ja yläpuolelle tikkailin teräväkärkisiä aaltoja. Tikkasin vielä pikkuruiset sydämet pieniin punaneliöihin. Kaksi kierrosta tikkauksia vetelin. No sitten tämä toinen tilkkupinta. Uskaltauduin tikkaamaan tutun spiraalikuvion kehälle ensin pyöreitä terälehtiä tai pilvenreunoja, sitten vähän liekkimäistä riviä, toisen pilvenreunakaistaleen, jälleen liekkejä,… Kuvion näkee tästä vähän paremmin: Tasoitin tilkkupinnat ja tässä he poseeraavat tulevan vetoketjunsa kanssa: Tikkasin näitä muutamana iltana j

(Hahhah, montakohan plus-aiheista sanontaa keksin vielä sinä aikana, kun ompelen plus-kuvioisia tilkkublokkeja ?) Tänä aamuna oli syksyisen kirpeää, mutta lämpötila oli selvästi plussan puolella: melkein seitsemän astetta oli siinä seitsemän aikaan aamulla. Kuvasin kuitenkin nämä neljä plus-kuvioista tilkkublokkia eilen illalla varmasti lämpimämmässä ilmassa: Plus-kuvioiset tilkkublokit on erittäin helppo ommella. Sommittelen blokkiin tulevat neliöt ja sen yhden suorakaiteen valmiiksi kokonaisuudeksi ja sen jälkeen ompelen paloista kolme riviä. Silitän ja sitten ompelen rivit allekkain yhteen. Silitän, ja plus-merkkinen tilkkublokki on valmis. Nyt kun ihanassa Husqvarna Viking Sapphire 960q –ompelukoneessani on mahdollista ommella vapaata konetikkausta ilman paininjalan ja –varren vaihtamista, minun on helppo ruveta koristetikkailemaan milloin vain! Minun ei tarvitse motivoitua ruuvailemaan kiinnitysruuveja irti ja kiinni, vaan painan vain elektronista nappia. Hihhei! Ommell

Olen pari iltaa leikellyt neliöitä sekä vaaleista että tummista kankaistani ja niitä on valmiina sen verran, että olen päässyt plus-kuvioisten tilkkublokkien ompelun makuun. Tässä ihana japanilaistunnelmainen plussa, jonka taustalla on kuosiin täysin sopimattomia kankaita: Ja tässä paljon vaaleampi plussa, jonka taustakankaat ovat melko hillityt: Tilkkublokkini ei vaikuttane ihmeelliseltä, mutta onnittelin itseäni, kun keksinkin leikata raitakankaan täysvinoon. Ihmeellinen päähänpisto! Kas, kun huomasin. Sitten silppusälää. Ompelen yhteen paloja kerrankin kaikki keskenään sointuneista Eurokangas-ostoksistani tavoitteena saada jossain vaiheessa kokoon tilkkupussukka. Turkoosin ja punaisen yhdistelmä on aika ärtsy. En ajatellut sen näyttävän ommeltuna ihan tuollaiselta, mutta menköön nyt. Vielä on harmahtava kangas ja oikein, oikein punainen kangas käyttämättä. Vielä näytän tämänpäiväisen ostokseni kannen. Ostin siis lehden nimeltä "Vintage Quilt Inspirati

Ensin pohjustusta havainnolleni. Aiemmin tässä kuussa olin juhlamielellä, koska Miehen 50-vuotispäivälahja (tekemäni tilkkutyö, jonka annoin hänelle marraskuun alkupuolella 2012) oli vihdoin päässyt seinälle. Juhlamieleen sekoittui kuitenkin harmistumista, sillä tähän asti hyvin palvellut Villit kuviot –tilkkupeitto riiteli kurjasti tilkkuseinävaatteen kanssa. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvää. Joudun tekemään uuden tilkkupeiton sängylle. Kuvion ja värien pitää tietysti nyt kompata seinävaatetta ja mielellään myös verhoja, jotka nekään eivät ole vielä ikivanhat. Päätin, että kokeilen ommella plus-kuvioisia tilkkublokkeja kitaratilkkutyön kanssa sävy sävyyn. Ja nyt vihdoin pääsen yllättävään havaintoon. Olen värikkään ystävä enkä ajatellut, että varastoistani löytyisi kovinkaan monta ruskeasävyistä kangasta. Tarvitsen ensinnäkin vaaleita kankaita plussien taustalle, mutta onneksi niiden ei tarvitse kaikkien olla rusehtavia. Yllätys 1: Ruskeasävyisiäkin vaaleita/vaale

Traktorinjälkiä muistuttavat tilkkublokit olivat ensin sommittelulattiallani valmiissa järjestyksessä. Asettelin tilkkublokit seuraavilla periaatteilla: Tummimmat tilkkublokit alareunaan  Punertavat tilkkublokit oikeaan reunaan  Kultaisen leikkauksen kohdalle kolme retrokuvioista tilkkublokkiani ja niiden nurkkaan blokki niin, että tummat jäljet näyttävät kulkevan blokkien poikki.  Loput blokit asettelin vähän miten sattuivat menemään, ja raidat sikin sokin. Ensimmäinen tilkkublokkirivi oli nopeasti ommeltu. Kuvasta saattaa saada sellaisen käsityksen, että blokkien raidat natsaisivat toisiinsa jotenkin, mutta eivät ne natsaa. Olisin tietysti voinut leikata blokit kurinalaisemmin, jotta raidat olisivat aina jokseenkin samalla kohdalla blokkia, mutta päätin olla välittämättä asiasta. Tilkkublokkien ompeleminen yhteen oli nytkin riittävän haastavaa. Kaikki blokkien yhdistyssaumoihin päätyvät saumat olivat vinoja, niitä oli tiuhassa ja lisäksi kankaat olivat koko saum

Sain ommelluksi yhteensä 48 kpl traktorinjälkeä muistuttavaa tilkkublokkia ja nyt pääsen sommittelemaan niistä tilkkupinnan ja sen jälkeen ompelemaan ne yhteen. Tämä on ensimmäinen ohjeen mukaan tekemäni tilkkupinta pitkään aikaan! Ohje on American Patchwork and Quilting –lehden kesäkuun 2014 numerosta. Tein ensimmäisen kokeilublokin melkein saman tien lehden luettuani ja totesin, että kiva on. Tiesin heti, ettei varastoistani löytyisi blokkiin tarvittavia neutraaleja kankaita tarpeeksi, ja kun minulle tarjoutui tilaisuus lähteä ostosmatkalle Tallinnaan, tiesin heti, mitä erityisesti tarvitsisin. Löysinkin Karnaluksista sekä tummanpuhuvaa että vaaleampaa neutraalia kangasta ja pääsin ompelemaan tilkkublokkejani. Olisin mielelläni valinnut harmaamman beigen, mutta sellaista väriä näyttää olevan vaikea löytää, paitsi ehkä pellavaisena. Värisuunnitelmaksi valitsin ”turkoosi-/sinisävyisiä ja oransseja kankaita” neutraaleja palkkeja komppaamaan. Tässä kaikki 48 tilkkublokkia s

Ompelin vetoketjullisen Mustan kissan pyöreät posket -tilkkulaukun loka-marraskuussa vuonna 2011 ja päätin pitää sen itse. Käytän laukkua melkein joka päivä – kannan siinä läppärini aamulla töihin ja iltapäivällä taas takaisin kotiin. Tein äskettäin työpäivän kotitoimistossa, joka on sama huone kuin ompeluhuoneeni eli makkari. Laskin laukun hetkeksi sängylle ja vips – Kissa löysi sen viipymättä ja rentoutui hyvin nopeasti sen päälle kuin tyynylle. Tämän täytyy olla hyvä kassi, kun Kissa sitä näin arvostaa! Minulle kassissa on merkittävintä, että rohkenin surrutella keltaisella tikkauslangalla mustalle kankaalle konetikkauskuvioita, joita en paljon ollut harjoitellut. Kuvasta ei saa selvää, miltä kassi oikeasti näyttää, mutta voit katsoa tilkkulaukkuni potrettikuvat täältä.