Tilkunviilaaja

Sain hirsimökihtäväksi ristimäni seinävaatteen pinnan eilen valmiiksi – tai niin luulin. Tältä se näytti silloin: Sitten mittasin pinnan, ja se oli hädin tuskin 40cm x 40cm. Tikkaaminen vetää pinnan väistämättä hiukan kasaan, ja totesin, ettei pinnan koko millään riittäisi. Mietin koko eilisen illan ja aamullakin vielä, miten kiertäisin ongelman, mutta en keksinyt mitään, minkä olisin voinut hyväksyä. Töistä tultuani otin sitten ratkojan käteen, ja tässä tulos: Snyyf! Ehkä näitä voi käyttää jossain muussa työssä. Kassissa tai laukussa vaikka... Koska jouduin tekemään uudet reunapalakaitaleet, ajattelin kokeilla vähemmän vinksahtaneita paloja, jotta keskiosan vinot hirsimökkikuviot korostuisivat enemmän. Uusi pinta on siis tällainen: Ehkä sentään pidän tästä versiosta enemmän. Pinta on valmis tikattavaksi! Etsin taustakankaan valmiiksi ja kokosin vanun useammasta eri palasta sik-sakkaamalla ne yhteen. Olisin jo tänään voinut kiinnittää kerrokset yhteen hakaneuloin, mutta taustakangas

Orvokkikuvioisen "Näen violettia" -seinävaatteen tekeminen kesti ja kesti. Ihme, että se valmistui ikinä – sain siitä kyllä lopulta työvoiton. Mutta toinen seinävaate onkin valmistumassa huippunopeudella. Viikonloppuna vietin lukuisia tuottoisia tilkkuilurupeamia, ja seinävaatteen pinta alkaa olla jo valmis! Keräsin jäännöstilkkupusseista jokaisen vähänkään violetilta vaikuttavan kangaspalan ja päätin, että käytän vain kahta uutta kangasta jäännöspalojen lisäksi. Tällaisesta kangaskasasta suunnittelemani blokit sitten syntyivät: Blokit toteutin paper-piecing-tekniikalla. Kuvassa näkyy kehittämäni kikka merkitä saumaviiva kankaan asettelua varten. Pistän neulan läpi ommelviivan alusta ja lopusta. Kun käännän palan oikein päin, näen, mistä ommel alkaa ja mihin se päättyy, ja minun on helppo asetella ommeltava kangas kohdalleen. Kikkamerkinnöistä huolimatta palat jäivät pari kertaa vähän lyhyiksi, mutta korjasin tilanteen tylysti uudella palalla. Tämähän on kuitenkin scrap-t

Sain töiden puolesta kaukaisen vieraan maanantaina. Cindy Pekingin toimistolta kävi Suomessa asti perehdytyksessä. Kiinalaiseen tapaan hän toi mukanaan lahjoja. Hän sattui tietämään minun harrastavan käsitöitä, ja sain juuri siksi neulatyynyn. Tämä on mielestäni ihana. Askarruttamaan jäi enää – ja unohdin häneltä kysyä – mitä neulatyyny mahtaa esittää. Pieniä ihmisiä siinä tietysti on käsi kädessä punaisen puolipallon ympärillä, mutta symboloikohan pallo maapalloa vai mitä? Täytyy vielä sähköpostitse tiedustella, kunhan hän kotiutuu takaisin toimistolleen. Käsityöt eivät tällä viikolla juuri ole edistyneet, koska taas on ollut kaikenlaisia iltamenoja. Mukavia kyllä! Uusi 40cm x 40cm –seinävaateko? Ennätin sentään keksiä, että saatan ehtiä tekemään toisenkin liilasävyisen seinävaatteen ehdolle Birminghamin Colour Connections –näyttelyyn. Piirsin Kaffe Fassettin kirjasta löytämäni "vinoutuneen hirsimökin" kaavan innoittamana oman versioni vinoista hirsimökeistä. Paperille piirt

Jihuu! Liila seinävaate on kokonaan valmis eli voin lähettää sen ehdolle EQA-näyttelyyn Birminghamiin. Työ on kokonaan tikattu aaltokuvioin. Ja työ näyttää tältä: Työn nimi on "Näen violettia" ja englanniksi "I see purple". Toivottavasti siinä on säädetty määrä violettia. Säännöt sanovat, että muuta väriä saa olla korkeintaan 10% työstä. Käyttämäni tumma taustakangas on hyvin tumma ja saattaa vaikuttaa mustalta. Katsoin tarkasti, ja siinä kyllä pitäisi olla tarpeeksi hyvin tummaa, rusehtavan violettia näkyvissä. Keskeneräiset kassit Seinävaatteen lisäksi olen vihdoinkin pystynyt tekemään muitakin töitä. Kaksi uutta kassia on kesken. "Kassikassiksi" ristimäni on hauskasta laukkukuvioisesta kankaasta, jonka ostin jo lähes vuosi sitten. Vihdoinkin sain jotain alulle tästä. Turkoosi suikale toisaalta tasoittaa, toisaalta korostaa kankaan vaaleanpunaisuutta. Jo aikaisemmin esittelemääni pellavakassin etu- tai takakappaleeseen tikkasin mielikuvitukselliset kuvi

Tartuin eilen jälleen 40x40-seinävaatteeseen. Että se kehittyy minipienin askelin! Orvokki piti saada enemmän orvokin näköiseksi, joten tikkausta peliin. Koko ajan aprikoin, tuleeko väärän näköistä kuviota niin, että kukan orvokkius katoaa. Lopulta päätin, että tässä saa "less" olla "more" ja siirryin seuraavaan työvaiheeseen. Eli pinnan ja vanun tikkaaminen on ohi ja nyt työssä on oikeaoppisesti kolme kerrosta taas. Kuvasta ei juuri erota, mutta työssä on jo aaltoviivatikkausta pari riviä, alhaalta vasemmalta oikealle ylös. Piirsin/leikkasin vapaalla kädellä tikkausviivamallineen vanhasta muovikansiosta ja sen avulla merkitsin tikkausviivat. Merkintöjen tekeminen kirjavalle pinnalle on haastavaa. Työn taustakangas on paremminkin vihertävä, mutta kuviossa on jotain samaa (pyörylät) kuin työn oikealla puolella. Tästä näkyy tikattu aaltoviivakin vähän selkeämmin. Vaihtelua orvokkiseinävaatteeseen 40x40-seinävaate pitkästyttää jo itseänikin, mutta yritän saada sen va

Taisin jossan postauksessa mainitakin, että minua oli vähitellen alkanut ärsyttää 40cm x 40cm –seinävaatteen keskikuvion latteus. Onneksi työ eteni riittävän pitkälle, että orvokkiin voi tikata vähän yksityiskohtia. Tikkaukset näyttävät vielä aika heiveröisiltä. En sitä paitsi ole ehtinyt tikata kuin ihan alkuun ja vasta yhdellä värillä; aina on tullut jokin keskeytys tai muu, tärkeämpi tehtävä. Tässä vaiheessa tikkaan vain pinnan ja pinnan nurjalle puolelle spray-liimalla kevyesti kiinnittämäni ohuen vanun läpi. Minulla ei siis ole taustakangasta tässä vielä. Säännöissä tähdennetään, että työhön saa tehdä joko hyvin kapeat reunojenhuolittelukaitaleet tai se pitää ommella pussiin. Tämänhetkinen suunnitelmani on, että ompelisin työn pussiin ja tikkaisin vasta aivan viimeiset tikkaukset kolmen kerroksen läpi. Mutta voi myös olla, että toteutan työhön todella todella kapeat reunakaitaleet. Joka tapauksessa teen vasta viimeiset tikkaukset taustakankaaseen asti.

Eilisessä postauksessani kerroinkin jo, että Tampereen Tilkkupäivien myyntipöydät aivan notkuivat ihania houkutuksia. Kartutin kangaskokoelmiani herkullisilla makupaloilla – mitään kangasta en ostanut isoa määrää. Koska en itse värjää kankaita, arvostan innokkaiden käsinvärjääjien tuotoksia, ja yleensä ostan tilkkuja juuri tällaisista tapahtumista. Niin nytkin. Kolme palaa sai tukkuhintaan, joten ostin kolme palaa, vaikka halusin näistä nimenomaan keväänvihreän. Se on luonnossa upean silkkisen näköinen. En voinut myöskään vastustaa pilkullista valikoimaa. Kissakankaat ovat aina lähes vastustamattomia. Sini-ruskea-harmaasävyinen kangas kutsui minua erityisesti. Tykkään eniten kuviollisista ja oikein kirjavista kankaista. Hillitsin itseäni äärimmilleen, jolloin mukaan tarttui ainoastaan kaksi ihanaa Kaffe Fassettin kangasta alati karttuvan kokoelmani Fassett-osaan ja vain yksi oikein levoton paisley-kangas. Tai no, ostin vielä yhden keväisen kuviokankaan. Noinkohan tästä kukkakankaas