Tilkunviilaaja

Viitosluukku johdattaa toisenlaiseen tunnelmaan kuin eilinen – enkä edes joudu keksimään siirtymälle aasinsiltaa. Eilisen luukun kirjassa päähenkilöä Mikael Blomkvistia vertaillaan Astrid Lindgrenin luomaan sankariin, joten tietenkin kerron tässä joulukalenteriluukussa Mestarietsivä Kalle Blomkvist -kirjasta. Luin Mestarietsivä Kalle Blomkvist -kirjat pienenä, totta kai, mutta myös aikuisena. Luin ne tyttärelleni ääneen ja ihastelin niiden juonikuvioita, mielenkiintoisia henkilöhahmoja sekä sitä, miten taitavasti ne loihtivat mieleeni tunnelmia. Kalle oli tavattoman neuvokas ja fiksu. Siksi esittelenkin vuonna 2017 ompelemani Fiksu-vetoketjupussukan.   Vinkki: Ole sinä fiksu äläkä tee yhtäkään näistä sen seitsemästätoista tai siis kahdeksastatoista virheestä, jotka itse olen tehnyt (jotkut jopa useita kertoja). Katso ensimmäiset viisitoista virhettä kirjoituksestani ”kuinka monta virhettä sitä voikaan tehdä”.   Tein tietenkin ennen pitkää myös kuudennentoista virheen:   Seitsemästo

Jos ensimmäisessä luukussa oli supernainen, niin tunnelma nelosluukussa on toisenlainen, sillä nostan esiin Stieg Larssonin kirjan ”Miehet, jotka vihaavat naisia”. Lukukokemus ei ollut tässä niinkään lukemista, vaan putosin kirjan tapahtumien syövereihin. Pian kirjaa oli reilut sata sivua jäljellä, oli ilta, ja minun olisi pitänyt sammuttaa valo ja käydä nukkumaan. En voinut! Luin kirjan loppuun – kello oli silloin puoli kolme, ja nukuin vasta sitten. Minulle ei ollut käynyt niin koskaan ennen. Olen aina malttanut keskeyttää lukemisen hyvissä ajoin illalla – ja olen kyllä lukenut tosi monta kirjaa. Toisaalta en voi väittää, että olisin todella PITÄNYT kirjasta, koska tarina oli epämiellyttävä ja kauhistuttava. Mutta se oli mieletön. Kuin olisin joutunut lumotuksi. Totta kai kirjaan pitää liittää tilkkutyö, jonka etsin positiivisen kautta. Kirjassa esiintyi karmeuksien lisäksi monenlaista rohkeutta, joten esittelen siihen liittyen tuoreehkon tilkkutyöni Prinssi Rohkea. Vinkki: Onko nel

Kolmosluukusta löytyy jykevyyttä! Esittelemäni kirjan keskiössä on nimittäin palkintosonni. Caesar on kuollut oli yksi ensimmäisistä lukemistani Nero Wolfe -kirjoista – ehkä jopa ensimmäinen. En pitänyt siitä juuri lainkaan! Sittemmin Rex Stoutin tyyli ja erityisesti Wolfen ja Archie Goodwinin hahmot alkoivat miellyttää minua, ja nyt Stout on yksi lempikirjailijoistani. Luin kirjan hiljattain uudelleen ja huomasin taas, miten nerokas Nero Wolfe on ja miten nokkela Archie Goodwinin on. Tapahtumat ja kuviot mysteerin tiimoilla olivat hersyviä. Kirjailijan nimestä tulee etsimättä mieleen korjausprojekti, jonka yksi lopputulema oli Wolfe-vetoketjupussukka. Ystävä kysyi muutama vuosi sitten arasti, pystyisinkö antamaan hänen kovassa käytössä olleille vetoketjupussukoilleen uuden elämän. Lupasin tutustua tilanteeseen ja lopulta – luonnottoman pitkän toimitusajan jälkeen – valmistin hänen kahdesta pussukastaan neljä uutta. Ensimmäinen niistä sai nimen Wolfe. Vinkki: Itse en ainakaan ole k

Joulukalenterin kakkosluukusta löytyy haurasta tavaraa – lasia ja kangasta. Ensiksi tähän Donna Leonin Haurasta lasia -kirjaan. Arvostelin sen seuraavasti:  Tässä rikostarkastaja Brunetti-kirjassa tapahtui paljon. Epäilyksiä, sosiaalista kanssakäymistä, Questuran sisäisiä juonitteluja, murha, … ja tarinan loppuratkaisu oli vähemmän turhauttava kuin joissain muissa Donna Leonin dekkareissa. Erinomaista suomennosta oli ilo lukea!  Lisää tietoa Haurasta lasia -kirjasta löydät esimerkiksi Kirjasammon sivustolta.   Aiheeseen liittyvää vinkkiä miettiessäni aloitin lasimaalauksista, mutta pysähdyin sitten sanaan hauras. Olen nimittäin käyttänyt parissakin tilkkutyössäni liian hauraita kankaita.  Jouduin korjaamaan esimerkiksi Siskon tilkkupeiton ”Ruoho on vihreämpää”. Olin käyttänyt siinä jotain harvaan kudottua kangasta ja toista, joka oli valmiiksi kulunutta. Repaleille rikkoutunut tilkkupeitto oli surullinen näky! Vertaahan vain tähän kuvaan, missä se on vasta valmistunut: ”Ajatus kar

Ta-daa! Ensimmäinen luukku avautui! Luukusta putkahtaa esiin ensimmäinen upea kirja - aloitan räväkästi supernaisen eli Modesty Blaisen avulla. Englanninkielinen The Xanadu Talisman sai minulta viisi tähteä ja melko lyhyen arvion: Eskapismia kutkuttavimmillaan. Modesty Blaisen ja Willie Garvinin taitavia pelastautumisia tilanteesta kuin tilanteesta on superhauska seurata! Mahtavaa, ettei kuvitteellinen tarina yritä olla mitään muuta kuin kuvitelmaa! Modesty Blaise -kirjasarjan kaikki teokset eivät ole suomalaisten kustantajien mielestä tainneet vaikuttaa riittävän vetäviltä: esimerkiksi huippupisteet minulta saanutta The Xanadu Talisman -kirjaa ei ole suomennettu. Useita sentään on: vaikkapa sarjan aloittanut "Modesty Blaise - pistävä perhonen" tai "Modesty Blaise ja kadonnut rakastaja". Vinkki: Tietenkin annan kirjan nimeen liittyväksi vinkiksi oman Talisman-tilkkupeittoni, josta olen myös kehittänyt kaupallisen ohjeen kaavoineen. Voit käydä hankkimassa sen itsel

Noin viisi vuotta sitten, syksyllä 2018 nyrjäytin mieleni, ja huomasin yhtäkkiä leikkeleväni pieniä, neljän sentin neliöitä jäännöspaloistani ja ompelevani niistä 4-patch-blokkeja. Olin valmistanut tilkkupussukan ja pohdiskelin seuraavaa: ”Pitäisikö aloittaa jättiläismäinen tilkkujenhävitysurakka ja ruveta ompelemaan pienenpieniä four-patch-blokkeja, joista sitten vuoden, parin jälkeen kokoan ison peiton?” Vastasin itselleni myöntävästi ja seuraavassa blogikirjoituksessa olin jo työn touhussa, ompelemassa tosi pieniä blokkeja. Eikä kestänyt kauan, kun minulla oli jo 50 pientä 4-patchiä tehtynä. x Muutamassa kuukaudessa olin ommellut neljän neliön blokkeja yli 700 kappaletta. x Pikkuneliöt ja -blokit olivat aina välillä tauolla, mutta palasin niiden pariin uudelleen ja uudelleen. Kolme vuotta sitten olin taas innostunut leikkaamaan pieniä neliöitä. Se onkin mukavaa puuhaa! Voisin leikata niitä lisää milloin tahansa! Siihen en kyllästynyt. Noin kolme vuotta sitten kerroin jo menetelmis

Kaikki muu tässä kirjoituksessa on kylmää realismia; vain tilkkupeiton nimi tuntuu toiveajattelulta. Esittelemäni uuden teoksen nimi on nimittäin Noususuhdanne. Tilkkupeitto on koottu enimmäkseen jäännöspaloista eli resursseista. Leikkasin vain muutamia kaitaleita pitkistä kankaistani. Inspiroiduin tähän @augusthimmel -nimisen tilin yhteisompeluhaasteesta nimeltä Scrap in a Box. Otetaan pieni tilkku, ommellaan sen ympärille kaitaleet, silitetään ja tasoitetaan 3,5 tuuman neliöksi. Ellei pala ole tarpeeksi iso, ommellaan vähän lisää ympärille – samaa kangasta tai saman väristä. Aloitin työn niin, että käytin yhdestä tilkkusäilyttimestä (pieni, virkattu vasu) mahdollisimman paljon valmiita kaitaleita. Neliöistä tuli silloin minkä sattuu värisiä, ja hyvä niin. Kaitaleet riittivät yllättävän useaan blokkiin, vaikka säilytin oli yksi pienimmistä varastossani. Huomaan, että projektia aloittaessani uhosin ompelevani 1080 blokkia, mutta en ommellut. Peitosta tuli vähän pienempi – vain 720

Miten tässä on näin päässyt käymään? Että töitä valmistuu tai ainakin melkein ja kaikenlaista tapahtuu ilman, että julkaisen mitään blogissa?! Onko minullekin käymässä niin kuin niin monelle – blogikirjoitusten julkaisutiheys harvenee harvenemistaan, kunnes blogi näivettyy kokonaan? Toivottavasti ei, sillä olen monta kertaa löytänyt kirjoituksistani jo unohtuneen vinkin tai jotain muuta unohtunutta. Sain vuoden 2022 elokuussa aloittamani resurssipalaprojektin nyt tilkkupinnaksi asti valmiiksi. Viime metreillä projekti näytti vähän niin kuin tällaiselta: Asettelin sarakekokonaisuuksia sommittelulattialle (sommitteluseinäni on sen verran matala, ettei siinä voi tarkastella korkeita kokonaisuuksia) ja pidin näkemästäni: Mutta edetessäni oikealle päädyin eri värien kautta reunimmaisiin punaisiin, eivätkä niiden värit soljuneet mielestäni tarpeeksi hyvin. Niinpä päädyin tekemään viimeiset blokkini suunnitelmallisemmin kuin kaikki muut. Niiden piti sopia tyhjänä näkyviin kohtiin. Tilkku