Tilkunviilaaja

Noin viisi vuotta sitten, syksyllä 2018 nyrjäytin mieleni, ja huomasin yhtäkkiä leikkeleväni pieniä, neljän sentin neliöitä jäännöspaloistani ja ompelevani niistä 4-patch-blokkeja. Olin valmistanut tilkkupussukan ja pohdiskelin seuraavaa: ”Pitäisikö aloittaa jättiläismäinen tilkkujenhävitysurakka ja ruveta ompelemaan pienenpieniä four-patch-blokkeja, joista sitten vuoden, parin jälkeen kokoan ison peiton?” Vastasin itselleni myöntävästi ja seuraavassa blogikirjoituksessa olin jo työn touhussa, ompelemassa tosi pieniä blokkeja. Eikä kestänyt kauan, kun minulla oli jo 50 pientä 4-patchiä tehtynä. x Muutamassa kuukaudessa olin ommellut neljän neliön blokkeja yli 700 kappaletta. x Pikkuneliöt ja -blokit olivat aina välillä tauolla, mutta palasin niiden pariin uudelleen ja uudelleen. Kolme vuotta sitten olin taas innostunut leikkaamaan pieniä neliöitä. Se onkin mukavaa puuhaa! Voisin leikata niitä lisää milloin tahansa! Siihen en kyllästynyt. Noin kolme vuotta sitten kerroin jo menetelmis

Edellinen valmistunut vetoketjupussi oli jättiläismäinen – tämä uusin on taas pieni. Teokseni ovat kaikkea muuta kuin standardikokoisia! Pussukan nimi on Kolmiotrokari, ja se rakentui puolivalmiiden ja orpoblokkien kasoista putkahtaneen tilkkupinnan ympärille. Tunnistan, että Kolmiotrokarin tumman puolen keskiosan tilkkupalat ovat jääneet yli Massey Ferguson -tilkkutyöstä. Sen blokkimalli perustui raidallisista kaitaleista koottuihin paloihin. Palat tasoitettiin lopuksi, ja siinä prosessissa syntyi hirveä määrä haaskiota. Olen kyllä käyttänyt melkein kaikki haaskiot eri projekteihini, niin että ne eivät menneet hukkaan. Heikompi luonne olisi heittänyt ylijäämäpalat vain roskiin. Minä olen aina lujana ja säästän kaiken. (Huokaus!) Toisella puolella näkyy leppäkerttuja ja aavistus traktorista. Tähänkin olen käyttänyt ylijäämäpaloja, nimittäin bonus-kolmio-neliöitä. En jaksa muistaa, mistä projektista pienimmät ovat, mutta pohjan tietämillä näkyvä yhdistelmä kellanvihreääkuviollista j

Tässä kirjoituksessa esittelen uudelleen (upouusin kuvin) kolme tilkkutyötä, jotka valmistuivat jo monta vuotta sitten. Kävimme kesäviikonloppuna ystävien huvilalla ja olimme siellä ihan yötä. Vierashuoneessa on esillä kaksi seinätekstiiliä, jotka ompelin Tilkkuyhdistyksen violettiin haasteeseen vuonna 2010. Niitä ei valittu edustamaan Suomea silloin, mutta pääsivätpä ne lopulta kuitenkin seinälle! Ensimmäiseksi ompelin melko työlään, applikaatioita täynnä olevan kukkataulun. Otin mallia Jane Sassamanin luontoaiheisista taidetekstiileistä. Olipa minulla paljon erilaisia violetteja kankaita! (Työn nimikin on "Näen violettia".) Lue työvaiheista lisää kirjoituksistani 40 x 40 -senttinen seinävaate , muotoutuva orvokki ja seinävaate tikattavana.   En tainnut olla sataprosenttisen tyytyväinen kukkatauluuni tai jotain. Joka tapauksessa ompelin toisenkin violetin työn. Koin seuraavassa kuvassa näkyvän "Sekaisin lilasta" -seinätekstiilin olevan omaa ilmaisua enkä muilta

Muutama päivä sitten sain valmiiksi tilkkupussukan, jonka väritin hiukan eri tavalla kuin yleensä. Pussukan nimi on Marit, ja tässä hän poseeraa kivojen kesäkukkien kanssa: Tiedän, että kesäkukkapurkissa on myös kukkivaa rikkaruohoa, mutta antaa olla. Kokonaisuus on kiva. Ja jos rikkaruoho alkaa viedä elintilan kunnon kukilta, kiskaisen sen pois! Ompelin vaihteeksi pussukan, jonka kumpikin puoli on jokseenkin samanlainen. Väritys on muutenkin melko hillitty! Kokosin väriosuudet pienistä tilkuista, mutta pitäydyin suunnilleen samoissa sävyissä. Tilkkupintoja oli kiva rakennella näinkin! Sisällä on kiva, lomailuun viittaava kuva. Niin, ja sateenkaaren värisiä sydämiä. Toivon tilkkupussukan uuden omistajan ilahtuvan katsoessaan Marit-pussukkansa sisään! (Saattaa olla, että piilotan sinne vielä toisen, syötävän yllätyksen.) Minun on merkillisen vaikea päättää pussukoiden vuorikankaista. Olen niin kiintynyt tilkkuihini, että en raaskisi käyttää isompia paloja. Pienimmistä paloista tuli

Viimeisin tilkkupeittoni sai nimekseen ”Prinssi Rohkea,” ja se valmistui jo toukokuun loppupuolella. Peitto on juuri nyt esillä Tilkkutyöbiennaalissa Juvan Kukkokoululla – sen voi nähdä omin silmin, kun käy tutustumassa näyttelyyn ennen sen päättymistä 30.7.2023. Ompelin peiton Instagram-tililtä @sushi.farmer löytyvän “Scrappy Pixels” -nimisen ohjeen tai mallikuvan perusteella (sen pitäisi löytyä tästä hänen Instagram-highlightsistaan ). Ohje on ilmainen eikä toteutus vaadi syvällistä ompeluosaamista – sen kuin alkaa yhdistellä tilkkuneliöitä 6 x 6 -kokoisiksi kokonaisuuksiksi. Minun neliöni olivat 2,5 tuumaa kanttiinsa, mutta ohje toimii myös muun kokoisilla neliöillä. Olen kertonut projektistani jo aikaisemmin, vauvanpeitto ja muuta mukavaa -nimisessä kirjoituksessani. Innostuin projektista niin, että tilkkupinta oli valmis melkein ennätysajassa. Tässä yksi kuva tekeillä olevasta blokista: Yleensä kuvasin blokkeja vasta sitten kun ne olivat valmiit ja silitetyt. Viimeistä blokk

Minulla on vakiovastaus, kun perheenjäsenet pyytävät korjaamaan vaatekappaleitaan tai esimerkiksi lyhentämään hankkimiensa housujen lahkeita: ”On epäreilua pyytää tuollaista Tilkkutaiteilijalta”. Se on vitsi, sillä en ole vielä kieltäytynyt näistä töistä. Toimitusajat ovat saattaneet kuitenkin olla mitä sattuu. Tilkkutaiteilijaa voi kuitenkin pyytää korjaamaan (kovassa ja/tai pitkäaikaisessa) käytössä rikkoutuneita tilkkutöitä! Niin teki rakas siskonikin. Hänen omistamastaan ”Ruoho on vihreämpää” -tilkkupeitosta oli yksi blokki hajonnut lähes kokonaan. Katastrofi oli minun syytäni! Ei olisi pitänyt valita käytettyä lakanaa eikä harvaan kudottua puuvillatilkkua tilkkupeiton materiaaliksi. Tässä vielä toinen kuva risaisesta blokista: Ruoho on vihreämpää -tilkkupeitto on kyllä palvellut toistakymmentä vuotta – ompelin sen vuonna 2012 ja esittelin sitä kirjoituksessani nimeltä valmis sinisävyinen tilkkupeitto.   Kirjoituksen kuvat ovat syksyisen vihreitä ja kivoja, mutta niiden laatu e

Kaikki muu tässä kirjoituksessa on kylmää realismia; vain tilkkupeiton nimi tuntuu toiveajattelulta. Esittelemäni uuden teoksen nimi on nimittäin Noususuhdanne. Tilkkupeitto on koottu enimmäkseen jäännöspaloista eli resursseista. Leikkasin vain muutamia kaitaleita pitkistä kankaistani. Inspiroiduin tähän @augusthimmel -nimisen tilin yhteisompeluhaasteesta nimeltä Scrap in a Box. Otetaan pieni tilkku, ommellaan sen ympärille kaitaleet, silitetään ja tasoitetaan 3,5 tuuman neliöksi. Ellei pala ole tarpeeksi iso, ommellaan vähän lisää ympärille – samaa kangasta tai saman väristä. Aloitin työn niin, että käytin yhdestä tilkkusäilyttimestä (pieni, virkattu vasu) mahdollisimman paljon valmiita kaitaleita. Neliöistä tuli silloin minkä sattuu värisiä, ja hyvä niin. Kaitaleet riittivät yllättävän useaan blokkiin, vaikka säilytin oli yksi pienimmistä varastossani. Huomaan, että projektia aloittaessani uhosin ompelevani 1080 blokkia, mutta en ommellut. Peitosta tuli vähän pienempi – vain 720