Tilkunviilaaja

Vuonna 2014 sain valmiiksi myös Kuusten kuiske -nimisen tilkkupeiton. Kuusten kuiske valmistui heinäkuussa 2014 ja sille oli heti tiedossa loppusijoituspaikkakin omalle seinälle. Taisin innostua ajatuksesta: keppikuja näyttää olleen valmis jo tammikuussa 2015 (hehe). Tilkkutyö pääsi seinälle helmikuussa 2015. Minulla oli varmasti tuolloin tärkeitä ja kiireellisiä muita tehtäviä, kun pienen viimeistelyn ja asentelun tekeminen kesti monta kuukautta! Tilkkupinta näyttää yhä modernilta, ja koska käytin kauniita kankaita, sitä jaksaa edelleen mieluusti katsella. Erityismaininnan annan itselleni siitä, että jaksoin toteuttaa peittoon kiinnostavan kehyskaitaleen. On kuin siihen olisi ommeltu jättiläispaksulla langalla siistit etupistot! Kehykseen sain idean Sunny Steinkuhlerin kirjasta Blocks, Borders, Quilts! Tilkkupinta ei valmistunut ongelmitta, vaan leikkelin välillä epähuomiossa väärin. Minulle käy niin melko usein, mutta tuolloin minulle kävi niin vielä useammin, sillä käytössäni

Tuntuupa kivalta, kun sain ommelluksi karkkiväriset blokkini ehjäksi tilkkupinnaksi. Tässä se on kaikessa makeassa värikkyydessään: Aloitin näemmä karkkivärisen projektini vuoden 2018 kesäkuussa. Löysin vuosia sitten ”Where the Orchids Grow” -blogista kivan tilkkupeiton ja siinä käytetyn blokin tutoriaalin. Kokeilinkin blokin ompelemista vuonna 2016, mutta siitä tuli jotenkin liian iso enkä onnistunut muutenkaan ompelemisessa kovin hyvin, sillä valmis blokkini ei ollut neliö. Malli ja erityisesti sen rytmikkyys jäivät kuitenkin vaivaamaan minua, ja lopulta löysin paper-piecing-kaavat samanlaiselle, pienemmälle blokille Sunny Steinkuhlerin kirjasta ”Blocks, Borders, Quilts”. Kirjassa blokin nimeksi oli mainittu Rolling Stone, mutta nettimaailmassa blokki tunnetaan nimellä Boy’s Nonsense. Käytin blokkien paperiompelussa tilkkuystäväni Arjan minulle opettamaa menetelmää, missä saman paperimallin voi käyttää monta kertaa. Paperia taitellaan sopivasti, jolloin sen läpi ei

Sy sött av stuvbitar, Alice Butcher & Ginny Farquhar, Ica Bokförlag 2009. 128 sivua. Kirjoittajat antavat vinkkejä juttuihin, joita voi ommella tilkuista. He ovat jaotelleet kirjan alueisiin "Kotiin," "Laukut ja pussukat," "Nyt juhlitaan," ja "Muistoja". Kirjassa on ohjeet esimerkiksi pehmokoiran, viirinauhan, esiliinojen ja repun ompelemiseen. En tutkinut, millaisia ohjeet ovat, sillä en halua toteuttaa yhtään kirjan ideaa. Kuvat näyttävät nimittäin juuri ikävän vanhanaikaisilta. Minun on vaikea uskoa, että kuvat olisivat todella vain viitisen vuotta vanhat. Minulla on tätä vanhempia kirjoja, joiden kuvat näyttävät edelleen ajankohtaisilta, mutta tämä huokuu väsähtänyttä mennyttä aikaa. Ehkä kirjoittajat ovat luonnostaan vanhanaikaisen oloisia? Tai sitten kirja on oikeasti toteutettu toistakymmentä vuotta sitten, tai 1990-luvulla! ja kustantaja on suostunut toteuttamaan sen vasta nyttemmin? Lisäksi minua harmittaa, että tilkkujut

Pistäydyin viime viikolla kirjakaupassa ja selailin käsityökirjaosastolta esiin suomalaisen Vielä yksi laukku! –kirjan, ja olen nyt tutustunut siihen sen verran, että voin antaa siitä arvioni. Kannessa komeilee laukku, joka muistuttaa itse kehittämääni PC-laukkumallia. (Tein niitä monta, mutta sitten kadotin hyvän kaavani enkä ole sen koommin ommellut yhtäkään samalla mallilla, vaikka minulla olisi vanerisia pohjakappaleitakin valmiina.) Kirja on suomalaisen Riitta Malinen-Tyynelän kynästä, sillä on suomalainen kustantaja ja se on vielä painettukin Suomessa. Päätin kannattaa suomalaista luovaa ja muuta työtä ja ostin kirjan. Takakannessa luvataan yli 30 luovaa ohjetta erilaisten tilanteiden laukuille, kasseille ja kukkaroille. Kirjassa on paljon kuvia ja laukkujen lisäksi siinä vinkataan esimerkiksi koristeruusujen tekoon ja annetaan ideoita, millaisista materiaaleista laukun voikaan tehdä. Siinä mielessä kirja onkin tosi kiva. Jos olisin ollut kirjan kustannustoimittaja, o

Ostin tovi sitten Lynne Edwardsin kirjan Stash-Buster Quilts. Sisältökuvauksesta päättelin, että kirjassa olisi ohjeita/ideoita erityisesti scrap-tyyppisiin tilkkutöihin ja niin olikin. Kirjan kannessa jo luvataan ”Time-saving designs for fabric leftovers” eli aikaa säästäviä malleja, joissa voi käyttää jäännöstilkkuja. Malleja on yhteensä 20 ja niitä on viittä tyyppiä: Layer-Cake Quilts  Stitch-a-Strip  Squaring it Up  Bits and Pieces Quilts  Small but Satisfying.  Kirja sopii minulle, koska se keskittyy scrap-tyyppisiin projekteihin. Löysin sieltä pari kiinnostavaa tekniikkajuttua ja yhden erityisen houkuttelevan mallin/idean, nimittäin kenollaan olevan hirsimökin: Tämä malli on taas yksi kekseliäs esimerkki blokista, joka näyttää mielettömän vaikealta ja monimutkaiselta, mutta on oikeasti helppo. Kaikki on vain kiinni yhdestä jännästä jujusta! Kuka näitä oikein mahtaa keksiä? Ja miten? Kirjan viimeisessä ideaosiossa on pieniä projekteja, jotka ehkä innostavat jo

Arvioin yhden omista lempitilkkukirjoistani eli Elizabeth Hartmanin Modern Patchwork –kirjan. Ostin tämän Ranskan tilkkumatkallani näyttelyalueen valtavalta kirjaosastolta pitkän harkinnan jälkeen. Kansi lupaa esitellä 12 tilkkutyötä, jotka johdattavat perusjuttujen tuolle puolen. Esipuheessa Elizabeth Hartman mainitsee moderneja tilkkutöitä yleensä pidettävän yksinkertaisina ja nopeina ja että ne siksi saavat ”tositilkkuilijoilta” vain vähän arvostusta. Hän haluaakin nostaa esiin vaativampia moderneja toteutuksia. Kirjoittaja käy tosiaan läpi 12 tilkkutyötä, joissa jokaisessa hän esittelee erilaisen tilkkublokki-idean. Mallit eivät ole nopeita ja helppoja, mutta eivät ne ylen vaikeita ole. Kirjan lopussa on vinkkejä kankaiden ja värien valitsemiseen ja leikkuu-, suunnittelu- ja ompeluohjeita. Jostain oudosta syystä kirjan esimerkkitöistä tämä linnunpönttöaiheinen vetosi minuun: (Oikeasti nämä ovat taloja ja joka ikkunassa vain sattuu olemaan lintu.) Luonnollisesti tot

Kerroin tässä postauksessani, että olin löytänyt kirjastosta kerralla kolme minulle aiemmin tuntematonta tilkkuaiheista kirjaa. Onnenpäivä! Arvioin samaisessa postauksessa Kaffe Fassettin Quilts in Sweden –kirjan ja myöhemmin kerroin mielipiteitäni Tilkuista asiaa –kirjasta. Kolmas kirjastosta löytämäni kirja oli Lynette Andersonin kirjoittama It’s Quilting Cats and Dogs. Kirja lupaa lukijalle 17 kirjonta- ja tilkkutyöprojektia. Kansikuvan kassimalli näytti minusta hyvältä, vaikka näin vaativa kirjominen menee yli osaamisalueeni. Kassinteko-ohjekin on aika hyvä. Plussaa annan siitä, että kirjoittaja antaa sangoille tarkat mitat, mutta pitkä miinus tulee jälleen sankojen kiinnityskohdan puuttumisesta. Ohje kyllä kehottaa katsomaan kuvaa, mutta kuvassa ei ole mittoja. Kirjassa on myös oikein kiva tilkkupeittomalli. Malliin kuuluu lisätä kirjotut ja jojoin koristellut kangaslappuset, mutta se toimisi ilmankin. Erityisplussan annan sille, että kirjassa on useita kuvia, jois

Lainasin kirjastosta Barri Sue Gaudet’n kirjan ”Tilkuista asiaa” ja annan siitä nyt arvioni. Kirjan takakannessa luonnehditaan, että kirjasta löytyy ohjeet ”helppotekoisiin tilkkulahjoihin ystäville ja perheenjäsenille”. Sisäkannessa mainitaan kirjassa olevan ”25 viehättävää tilkkutyötä ja lahjaideaa”. Sisällysluettelosta voi todeta, että kirja tosiaan keskittyy tilkuista valmistettaviin lahjatavaroihin. Lahjat on luokiteltu tyypeittäin – syntymäpäivä, kiitoslahjoja, häät ja niin edelleen – ja jokaisen projektin kohdalla on myös arvio siitä, miten kauan valmistaminen ehkä kestää. Olen kirjan tekijän kanssa vähän eri linjoilla parista asiasta. Ensiksi projektin pituusarviot. Otan esimerkiksi häälahjaksi valmistettavan muistokehyksen, jonka tekemiseen arvioidaan kuluvan 1-2 päivää. Ensin tarvitaan tietysti valokuvakehys, jonka sisään ommellaan kolmesta eri kankaasta tilkkupinta. Pinta koristellaan applikoinneilla, kirjonnalla ja helmillä. Ehkä tämän pystyy toteuttamaan 1-2

Tilkkuiluharrastukseni on taas jäänyt varsinaisen elämäni jalkoihin, pahkeinen, enkä ole päässyt ompelupöydän ääreen moneen päivään. Pääsin kuitenkin eilen käymään kirjastossa ja onnistuin löytämään sieltä peräti kolme tilkkukirjaa, joita en ollut ennen selaillut. Avasin ensimmäiseksi Kaffe Fassettin ”Quilts in Sweden” –kirjan. Kirja esittelee 20 Kaffe Fassettin ja muiden suunnittelijoiden tilkkutyötä. Työt on kuvattu Tukholman Skansen-museossa ja jokaiseen työhön on teko-ohjeet. Työt on jaoteltu kolmeen vaikeusasteeseen, ja helppoja ja melko helppoja (tai keskivaikeita) on selvästi eniten. Alussa on juttua Skansen-museosta, kuvia kirjan töissä käytetyistä kangaskuoseista ja vielä kuvakertomus siitä, millaista Fassettin kanssa on työskennellä. Tämä on erinomainen selailukirja, mikäli pitää Fassettin kuoseista ja mausta yleensä. Kirjan tilkkutyömalleista kaksi kiinnosti erityisesti. Ensiksi Roberta Hortonin suunnittelema Illuminated Lattice –malli, joka luokitellaan melko he

Jäännöspaloista ja lisävaaleasta kokoamani ja jo aikaa sitten vanutikkaamani tilkkupinnat ovat vihdoin saamassa laukun muotoa: Tasoitin palat laukkukappaleiden muotoisiksi ja mallasin, eikö vain vetoketjulipare sovikin hyvin väreihin. Totta kai sopii! Kaikki sopii aina kun vain pannaan sopimaan. Olen myös ommellut laukun vuorikappaleet melkein valmiiksi. Seuraavaksi täytyy vissiin ruveta valitsemaan laukkuun sankakangasta, huokaus. Valintoja! Minulla kun on yleensä monenlaisia töitä tekeillä, niin aloitin tällaiset jouluiset lasinaluset: Kuponkikangas on tilkkukilta Syyringin kankaidenvaihtoillasta kotoisin, mutta en millään pysty muistamaan, keneltä tilkkuystävältäni sen kaappasin. Vaalea vihreä tuo näihin lisää valoisuutta. Ensimmäistä kertaa kokeilen ommella ensimmäisen kehyskaitalekerroksen näin, että leikkaan palat erilleen vasta tämän ommeltuani. Tuumin, että näin ehkä säästän hieman kaitalekangasta. Arvostelen tilkkukirjan Kirjastosta löytyi pitkästä aikaa t

Lainasin Töölön Tilkkupajan Soilelta Bright and Bold Cozy Modern Quilts –kirjan, kirjoittanut Kim Schaefer (2012). Kirjan takakansi lupaa 20 uutta mallia, joista osa on torkkupeittoja, osa seinävaatteita ja osa kaitaliinoja. Tarvitaan vain suoria saumoja, neliöitä ja suorakaiteita.  Kirja pitää minkä lupaa, ja enemmänkin. Katselin hänen mallinsa läpi ja sain ainakin 20 lisäideaa! Kim Schaefer on kirjoittanut ohjeet tarkoiksi, siis ohjeiden mukaan leikataan aina tietyn kokoisia neliöitä ja suorakaiteita, joista yhdistetään blokit. Minun mieleeni tulisi käyttää joissain kohdin kaitaleita eikä tietyn mittaisia paloja, mutta menekkimielessä palat ovat toki tarkempia. Yksi hänen huomautuksensa huvitti minua kovin. Hän kertoo käyttävänsä usein työn taustakappaleen kangasta myös työn kanttaukseen, koska ”se on hyvä tapa käyttää yli jäänyt taustakangas”. Hah hah, minulla kun ei koskaan tunnu olevan taustakangasta edes sen vertaa, että saisin siitä yhden taustakappaleen, saati sitt

Perjantain kunniaksi katse tiukasti menneeseen. Kolme vuotta sitten olin juuri saanut valmiiksi vetoketjupussukan, jolle annoin nimeksi ”Kumma”. Sitä sommitellessani minun väri- ja tyylitajuni on kyllä pahemman kerran nyrjähtänyt. En voi muuta sanoa kuin ”mitä ihmettä ajattelin?!” Kolme vuotta sitten valittelin aivan samaa asiaa kuin tänään – en millään keksi, miten tikkaisin työni. Tikkauskuvioiden hahmottumattomuus esiintyy myös kaksi vuotta sitten kirjoittamassani postauksessa, jossa väläyttelin Keisarinna Ramandu –tilkkupeiton tikkauksia. Olen huomannut unohtavani merkillisiä asioita, mutta niin oli muistini reikäinen jo kaksi vuotta sitten. Löysin kaapista tilkkuja, joita en ollut muistanut kaivata. Reilut kymmenen vuotta sitten taisin voittaa oman unohduskisani. Näin yhtäkkiä vaatehuoneen tangolla tuulitakin, joka ei tuntunut tutulta. Mietin, kenen se on, ja miten se on vaatehuoneeseen päätynyt, mutta tutkittuani sitä tarkemmin, takki osoittautui omakseni. Olin käyttän

Vuosi sitten tekemässä postauksessa annoin arvioni Trine Bakken kirjasta ”Pientä ja suurta tilkuista”. Katso postaus täältä, jos haluat tietää, mikä kirjassa meni yli ymmärrykseni. Arvioin näköjään myös kirjan ”Amy Butler’s Style Stitches”. Kirja on ikiomani, mutta niin en vain ole saanut toteutetuksi yhtäkään kirjan ohjeista. (En siis ole edes aloittanut.) 3 vuotta sitten  Ompelupajani oli ahkera ja tuottoisa vuonna 2010 – tilkkulaukkuja ja –pussukoita syntyi sellaisella tahdilla, että välillä hirvitti. Ihmeen hyvin sain tuotteet kaupaksi, joko ilmaiseksi tai muuten, eikä varastossani ole tuolta ajalta jäljellä kuin pari juttua. Hyvä niin. No, syyskuun alussa 2010 aloitin uudenlaisen tilkkulaukun ompelemista. Malli oli kiva, mutta en ole sittemmin tehnyt toista samalla mallilla. Huomaan, että juuri noihin aikoihin löysin helpon ohjeen vetoketjupussukan ompelemiseen. Olen tehnyt kaikki vetoketjupussukkani samalla ohjeella siitä lähtien. Muistan edelleen ihmetelleeni tuo

Lainasin kirjastosta houkuttelevakantisen The Book of Bags –kirjan, kirjoittanut Cheryl Owen: Kansiteksti lupaa 30 tyylikästä projektia, ja kyllähän kirjassa 30 laukkuohjetta onkin. En halua kuulostaa ylen ikävältä, mutta sanon silti, ettei sana tyylikäs ensimmäisenä tule mieleen katsoessani vaikka tätä laukkumallia: Haloo. No, makuasioista ei kannata kiistellä, joten tyylikkyydestä ei tämän enempää. Kirja antaa alussa hyvät vinkit laukkuihin käytettävistä materiaaleista ja tarvikkeista ja muutamia perustekniikoitakin kuvataan varsin hyvin. Laukkuohjeet vaikuttavat puolestaan melko suppeilta. En kokeillut ommella yhtään, joten ohjeet saattavat olla riittävät, kun samalla tekee ja seuraa ohjeita. Moitin kuitenkin sitä, että laukuissa on vain vähän päällitikkauksia, ja niinpä ne näyttävät minun silmiini kotikutoisilta ja vähän keskeneräisiltäkin. Esimerkiksi tämä: Laukun läppä suorastaan huutaa reunaansa päällitikkauksen! Tällaisenaan laukku näyttää enemmän pyjamapussi

Kas tässä, Tilkunviilaajan maaliskuun 2013 kalenterikuva. Kuvassa on Taivaanranta-pussukka valmistujaiskuvassaan. Valmis on myös Tyttären kauan odottama applikointityö. Hän osti mustan collegepaidan ja mieleistään kuviokangasta – kun varastoistani ei löytynyt juuri sitä oikeaa kuviota – ja piirsi haluamansa kuvion kaavaksi minulle. Makuutin työtä ompelupöydällä luvattoman kauan, kunnes tänään vihdoin ompelin siihen viimeiset pistot ja paita on nyt valmis pidettäväksi. Tästä kuvasta näkee jotain valmiin työn värityksestä, vaikka musta ei nyt toistunutkaan mustana: Tässä on korjattunakin aivan merkilliset värit, parempaa en saanut aikaiseksi, mutta ainakin tästä näkee, millainen kuvio kokonaisuudessaan on: Tämän tilkkuparatiisi-postaukseni kommenteissa kyseltiin, pelastinko tilkkuja helvetistä. No totta kai pelastin! Hyväntekijä olen! Mukaan tarttui tällainen hevoskuvioinen tilkku: Ja lisäksi kahta sisustuskangasta: Raidallinen on samaa sarjaa kangasta, j