Tilkunviilaaja

Edellisessä blogikirjoituksessani lupasin esitellä vielä yhden valmiin tilkkupussukan, ja tässä hän on!  Mietteliäs on hänen nimensä. Mietteliäs-pussukka syntyi pikkupala- ja kaitaleresursseista. Olen huomannut, että epämääräisen kokoisista ja levyisistä paloista ja kaitaleista voi helposti tehdä yhteensopivia paloja. Ompelen ensin kaitaleet tai palat pienehkön neliön tai suorakaiteen ympärille. Sitten silitän ne ja tasoitan. Huolehdin, että toinen reuna on tasan jonkun tietyn mitan mukainen – toinen voi olla suunnilleen minkä tahansa mittainen. Näissä paloissa on muistaakseni 3,5 tuuman, neljän ja viiden tuuman levyisiä. Valmistamiani pikkublokkeja ja niiden yhdistelmiä piti toki vähän jatkaa, jotta saavuttaisin sopivan pussukkakoon. Toisella puolella on tyyliteltyjä mäyräkoiria sekä possuja eksoottisten kukkien ympäröiminä. Toisen puolen vetonaulana on mietteliään näköinen kisuli, joka antoi pussukalle nimenkin. Huom, taustana toimivaa vaneria ei ollut lavastettu. Pihlajan leh

Pari viikkoa sitten sain suunnilleen samana päivänä valmiiksi kaksi tilkkupussukkaa. Pian sen jälkeen koitti päivä, jolloin ulkona oli valoisahkoa, joten kävin ottamassa heistä valmistujaiskuvat. Esittelen tänään heistä ensiksi valmistuneen. Kas tässä: Tikapuut-vetoketjupussukka. Tikapuut-pussukka on Avoin-mallistoa ja sen strategiset mitat ovat seuraavanlaiset:  Leveys ylhäältä 25,5 cm  Korkeus noin 17 cm  Pohjan leveys noin 5 cm.  Tikapuut-tilkkupussukka syntyi yhden resurssipalapuuhasteluni tuloksena. Rakentelin tilkkupintoja sekä kuittiompeluna että ompelemalla kaitaleita keskipalan ympärille. Tilkkupinnoista valikoitui ensimmäisiksi yhdistelmiksi neljä kuittien päälle ommeltua tilkkuriviä. Jouduin tietenkin täydentämään palat sopivan mittaisiksi ja korkuisiksi resursseilla, jotka eivät näy äskeisessä kuvassa. Yhdistellyt palat näyttivät tikattuina ja tasattuina tältä: Toinen puoli Tikapuut-vetoketjupussukasta näyttää siis tällaiselta: Kassakuittien päälle ompeleminen on kiv

Sain pari viikkoa sitten valmiiksi taas yhden tilkkupussukan ja annoin sille nimeksi Lintukoto. Kas tässä hän on: Poikkeuksellisesti pystyn esittelemään pari kuvaa hänen valmistusvaiheistaan. Ensiksi pelkät tilkkupinnat. Ylemmässä on Trixter-tilkkupeiton  X-blokkien bonus-kolmio-neliöistä ommeltu kuvio ja suunnilleen kuittiompeluna toteutettu alareunan pala. Alemmassa palassa on kolme Noususuhdanne-tilkkupeitosta yli jäänyttä scrap-in-a-box-blokkia ja muutama kuittiommeltu pötkö. Sileät tilkkupinnat näyttävät usein jo aika hauskoilta, mutta kyllä tikkaus sentään tekee ihmeen joka kerta. Seuraavaa kuvaa on edeltänyt vaikka kuinka monta työvaihetta, mutta silti siinä näkyy kaksi tekeillä olevaa juttua. Olen vasta neulottanut kuusikulmiolipareen vetoketjun päähän kiinni, ja vetoketjun vetimeen tuleva kangaslenksu on solmimatta. Lintukoto-nimen kehitin, kun huomasin toisen puolen tilkkupinnassa lintuja ja myös jotenkin kalteri-ikkunalta näyttävän muodon sen vieressä. Mieleen tuli s

Eilen oli yön aikana satanut sen verran lunta, että sitä oli jäänyt maahan ja puihin. Ja ulkoportaille. Ensimmäistä kertaa tänä syksynä jouduin lakaisemaan raput ennen kuin pääsin lehdenhakumatkalle aamulla. Eilen ompelin myös valmiiksi pussukan, melko pitkästä aikaa. Noususuhdanne-tilkkupeittoprojektista jäi yli muutamia blokkeja, joita katselin tässä eräänä päivänä. En voinut mitään: oli pakko ommella niitä yhteen ja valmistaa pussukka. Se sai erityisen päivän kunniaksi nimen Ensilumi. Eilen oli koko päivän niin märkää, että otin kuvat vasta tänään. Olin ensin antamassa pussukalleni nimen Lokakuu, mutta tarkistin sentään listoiltani ja niin vain olen yhdeksän vuotta sitten nimennyt jo yhden pussukan niin. Syksy ja syys ovat esiintyneet myös monessa nimessä, mutta sitten joku aivosoluistani päätyi putkauttamaan mieleen syksyn ensimmäisen lumen. Nimi on siinäkin mielessä sopiva, että pussukka on yleisilmeeltään harmahtava, varsinkin kääntöpuolelta. Ensilumelle käy yleensä niin, että

Olen näköjään työskennellyt pari, kolme viikkoa kolmen eri tilkkutyöprojektin parissa - saatuani Amity-kaavan valmiiksi ja siirrettyäni Käpylä-blokit vähäksi aikaa vaihtopenkille. Ensimmäiseksi tartuin työläimpään eli Blue North Strong and Free -blokkimallilla ompelemaani FPP-työhön. Blokkiin tarvittavien palojen leikkaaminen sujuu melko hitaasti ja ompeleminen vielä hitaammin. Lopputulos on kyllä näyttävä: Tässä on blokkiompelun aikaista tilannekuvaa. Leikkuri suihkii tämän tästä. Blokkiin tehdään kolmenlaisia neliöitä, joihin jokaiseen tulee monta palaa. Silitetyt ja tasoitetut palat ommellaan yhteen, jolloin saadaan yksi blokki. Se on aina juhlallinen hetki. Epätasaisuus vaihtuu litteydeksi. Sileistä ja tasaisista blokeista voi sitten koota mallipinnan. Vielä joudun ompelemaan aika monta blokkia! Mutta eihän näitä blokkeja oikein jaksa kovin monta tehdä peräkkäin. On pakko siirtyä johonkin helpompaan välillä. Tällä kertaa lähdin kokeilemaan, millaisia kuusikulmiokuvioita saisi

Noin viisi vuotta sitten, syksyllä 2018 nyrjäytin mieleni, ja huomasin yhtäkkiä leikkeleväni pieniä, neljän sentin neliöitä jäännöspaloistani ja ompelevani niistä 4-patch-blokkeja. Olin valmistanut tilkkupussukan ja pohdiskelin seuraavaa: ”Pitäisikö aloittaa jättiläismäinen tilkkujenhävitysurakka ja ruveta ompelemaan pienenpieniä four-patch-blokkeja, joista sitten vuoden, parin jälkeen kokoan ison peiton?” Vastasin itselleni myöntävästi ja seuraavassa blogikirjoituksessa olin jo työn touhussa, ompelemassa tosi pieniä blokkeja. Eikä kestänyt kauan, kun minulla oli jo 50 pientä 4-patchiä tehtynä. x Muutamassa kuukaudessa olin ommellut neljän neliön blokkeja yli 700 kappaletta. x Pikkuneliöt ja -blokit olivat aina välillä tauolla, mutta palasin niiden pariin uudelleen ja uudelleen. Kolme vuotta sitten olin taas innostunut leikkaamaan pieniä neliöitä. Se onkin mukavaa puuhaa! Voisin leikata niitä lisää milloin tahansa! Siihen en kyllästynyt. Noin kolme vuotta sitten kerroin jo menetelmis