hippifiiliksissä.

Eräästä lahjaksi saamastani jäännöspala- ja tilkkukassista putkahti esiin kiva autotilkku. Kankaan autossa ei näy logoa, mutta se on tunnistettavissa Volkswagen Kleinbusiksi, ja vielä kun tajusin yhdistellä sen hehkeisiin kukka- ja perhoskuvioihin, tilkkupintaan tuli kunnon hippifiilis.

Pussukka saikin nimekseen Kesä-68.

Se on kooltaan keskiverto: 

• Leveys ylhäältä noin 20 cm
• Korkeus noin 14,5 cm
• Pohjan leveys noin 6 cm. 

Kesä-68 ei taatusti tunne itseään yksinäiseksi, sillä ompelin sille saman tien kaverin. Kaverin kuvioinnista ei huou hippiyttä, mutta se sai silti nimekseen Rauhaa - Peace. (Muistan nuorena lukeneeni kirjan ”Rauhaa, peace, ja molemmilla käsillä”. Sellaisen nimen ainakin muistan, mutta nettihaku ei tuottanut tuloksia.)

Rauhaa - Peace-vetoketjupussukan mitat ovat seuraavat: 

• Leveys ylhäältä noin 18 cm
• Korkeus noin 12 cm
• Pohjan leveys noin 5 cm. 

Nyt kävi niin kivasti, että kumpikin pussukka on sekä Avoin- että Street-mallistoa. 

Sen sijaan tekovaiheessa ei käynyt maailman kivoimmin – jouduin nimittäin korjaamaan niille jo valmistamiani vetoketjun päättölipareita. Muistan, että taannoin onnittelin itseäni (ainakin henkisesti, ellen peräti blogissa kehuskellut), että olen vihdoin oppinut ompelemaan sopivan kokoiset päättölipareet. Ei olisi kannattanut olla itseensä avoimen tyytyväinen, sillä ykskaks ompelin ihan väärän kokoiset palat, vaikka mittailin ja kaikkea. Tässä yritän epätoivoisesti saada liparetta kuitenkin sopimaan vetoketjun päähän:

Yritys ei onnistunut, vaan jouduin pienentämään lipareita. Niistä ei sittenkään tullut yhtä hyviä kuin aiemmat kappaleeni. Olen taantunut.

Tässä kaverusten toiset puolet näkyvät. Olipa heleä rikkaruoho-kukkapenkki!

Pihamme hedelmäpuut ovat iäkkäitä, ja sen huomaa. Päärynäpuun tyvessä on enemmän sammalta kuin puuta (tai siltä näyttää). Kuvassa niin puu kuin Rauhaa - Peace -pussukkakin näyttävät hehkeiltä.

Tuntui mielikuvituksettomalta kuvata kumpikin pussukka samassa ympäristössä, joten vein Kesä-68-vetoketjupussukan kivikkoon:

Muistutetaan vielä mieleen, miltä Kesä-68 näytti keskeneräisenä:

Sen sijaan Rauhaa - Peace on seuraavassa kuvassa valmis:

Ketään tuskin kiinnostavat pussukoiden sisukset, mutta näytän ne silti. Kesä-68-pussukassa on kirjavasti koottu vuori, Rauhaa - Peace -pussukassa nimeen tosi onnistuneesti sopiva, erittäin hillitty vuori. Muistin kuin muistinkin Tilkunviilaaja-merkit! (Luulisi, että se tulee selkärangasta automaattisesti, kun olen sentään ommellut yli 250 pussukkaa, mutta niin se vain joskus unohtuu.)

Nyt jotain aivan muuta – tai ei aivan aivan muuta. Tulossa on ehkä seuraava pussukka:

Hyppään varsinaisesta aiheesta vielä kauemmaksi eli kangashankintoihin, mutta sentään hippimäisesti sateenkaaren värisiin kankaisiin:

Jouduin nimittäin venymään mukavuusalueeni ulkopuolelle työelämässä, ja kun koettelemus oli ohi, palkitsin itseni noutamalla postista sopivasti PeeKaa Tuottteesta etukäteen tilaamani palkkiopaketin. Pino on niin herkku, etten tahdo tohtia edes avata sitä! Iik!

Pysyn vielä tovin sivuraiteella ja näytän uusimmat, tummanpuhuvat tilkkublokkini. Ensin kuusi kappaletta:

Sitten kuusitoista kappaletta:

Näitä syntyy niin nopeasti, että minulla on kohta tarvittavat 140 blokkia koossa. Pohdin mielessäni jo tätä seuraavaa projektia. Ehkä pääsen käyttämään uusimpia kankaitani siihen – mutta en voi olla varma, sillä idea ei ole ilmoittautunut vielä.

Istuisin muuten Rauhaa - Peace -pussukan viereen penkille miettimään, mutta juuri nyt on kolea sadesää. Onneksi ehdin kuvata hippimäiset pussukkani kukkean aurinkoisessa säässä!