tämän tilkkuilijan aakkoset.
Olen joissain blogeissa nähnyt aakkosaiheisia postauksia ja kirjoitin nyt oman versioni. Tässä näet tämän tilkkuilijan aakkoset. Nämä eivät ole ohjeita eikä näistä kannata ottaa esimerkkiä. Ehkä kuitenkin saat tekstistäni vinkin tai pari!
Applikointia olen tehnyt moneen paikkaan, esimerkiksi Syyringin hyväntekeväisyysprojektiin, joka on mittava. (Kuvassa kuitenkin ihan itse keksimäni malli.)
Blokki on melkein jokaisen tilkkutyön perusrakennuspalikka ja aina välillä täytyy kokeilla joku uusi tilkkublokki. Viimeisin uusi kokeilu oli helpohkosti syntyvä Delectable Mountain –blokki. (Blokkia ei kannata sekoittaa blogiin, jollaisessa julkaistua kirjoitusta luet juuri nyt.)
Crazy-tilkkupinnat eivät oikein ole minun juttuni. Vaikka kokoaisin improvisoiden, tykkään mieluummin käyttää neliöitä ja suoria kaitaleita. Yleensä.
Dollareissa ja euroissa mitaten kangasvarastoni on melko kamalan kallis. Sille ei kuitenkaan voi määritellä hintaa, koska siellä on paljon Tärkeitä ja Merkityksellisiä kankaita. Se on siis myös arvokas.
Epämääräisistä ja sekavan värisistäkin jäännöspaloista kokoamani tilkkupinnat olen usein tasoittanut neliömäiseksi ”blokiksi”. Yleensä toimii.
Fassettin Kaffe on suunnitellut upeita kangaskuoseja. Ne ovat ihan omanlaisiansa ja aina ahdistaa, kun joku kangaspala on juuri loppumaisillaan. Onneksi niitä voi välillä ostaa lisää.
Grrr! Aloitin aakkosteni kirjoittamisen yli kolme viikkoa sitten, mutten edelleenkään keksi sopivaa geellä alkavaa sanaa. Grrr-murahtelu saa luvan kelvata tähän kohtaan.
Hassuttelu ja hulluttelu kannattaa. Hurjatkin kangasyhdistelmät voivat toimia tosi hyvin valmiissa tilkkupinnassa.
Improvisointi on hieno nimitys sille, kun ompelee paloja (esimerkiksi laatikoista löytyviä jäännöspaloja) yhteen ilman mitään erityistä suunnitelmaa. Harrastin tätä kauan ennen kuin edes tiesin tälle nimitystä.
Jäännöspalat tuntuvat lisääntyvän koko ajan, vaikka kuinka käytän niitä kaikenlaisiin projekteihin. Hmmm, olisikohan syynä, että projektini ovat minipieniä niin, että niihin kuluu vain tosi vähän kangasta?
Kankaat. Aah! Ihania! Aina välillä on pakko ostaa, vaikkei yhtään tarvitsisi.
Leikkuri on tilkkuilijan oiva apuri. En enää lähtisi toteuttamaan parisängyn peittoa saksipelillä kuten tein ensimmäisen isomman tilkkutyöni. On ihme, että halusin jatkaa harrastusta sen jälkeenkin.
Applikointia olen tehnyt moneen paikkaan, esimerkiksi Syyringin hyväntekeväisyysprojektiin, joka on mittava. (Kuvassa kuitenkin ihan itse keksimäni malli.)
Blokki on melkein jokaisen tilkkutyön perusrakennuspalikka ja aina välillä täytyy kokeilla joku uusi tilkkublokki. Viimeisin uusi kokeilu oli helpohkosti syntyvä Delectable Mountain –blokki. (Blokkia ei kannata sekoittaa blogiin, jollaisessa julkaistua kirjoitusta luet juuri nyt.)
Crazy-tilkkupinnat eivät oikein ole minun juttuni. Vaikka kokoaisin improvisoiden, tykkään mieluummin käyttää neliöitä ja suoria kaitaleita. Yleensä.
Dollareissa ja euroissa mitaten kangasvarastoni on melko kamalan kallis. Sille ei kuitenkaan voi määritellä hintaa, koska siellä on paljon Tärkeitä ja Merkityksellisiä kankaita. Se on siis myös arvokas.
Epämääräisistä ja sekavan värisistäkin jäännöspaloista kokoamani tilkkupinnat olen usein tasoittanut neliömäiseksi ”blokiksi”. Yleensä toimii.
Fassettin Kaffe on suunnitellut upeita kangaskuoseja. Ne ovat ihan omanlaisiansa ja aina ahdistaa, kun joku kangaspala on juuri loppumaisillaan. Onneksi niitä voi välillä ostaa lisää.
Grrr! Aloitin aakkosteni kirjoittamisen yli kolme viikkoa sitten, mutten edelleenkään keksi sopivaa geellä alkavaa sanaa. Grrr-murahtelu saa luvan kelvata tähän kohtaan.
Hassuttelu ja hulluttelu kannattaa. Hurjatkin kangasyhdistelmät voivat toimia tosi hyvin valmiissa tilkkupinnassa.
Improvisointi on hieno nimitys sille, kun ompelee paloja (esimerkiksi laatikoista löytyviä jäännöspaloja) yhteen ilman mitään erityistä suunnitelmaa. Harrastin tätä kauan ennen kuin edes tiesin tälle nimitystä.
Jäännöspalat tuntuvat lisääntyvän koko ajan, vaikka kuinka käytän niitä kaikenlaisiin projekteihin. Hmmm, olisikohan syynä, että projektini ovat minipieniä niin, että niihin kuluu vain tosi vähän kangasta?
Kankaat. Aah! Ihania! Aina välillä on pakko ostaa, vaikkei yhtään tarvitsisi.
Leikkuri on tilkkuilijan oiva apuri. En enää lähtisi toteuttamaan parisängyn peittoa saksipelillä kuten tein ensimmäisen isomman tilkkutyöni. On ihme, että halusin jatkaa harrastusta sen jälkeenkin.
Kirjoitin peittoprojektista blogissani - "tilkkutyö suunnitteilla? älä tee näin."
Muisti on minulla niin hatara, että kirjoitan suunnilleen kaiken vihkoon. Esimerkiksi kun mittaan töitäni, ehdin unohtaa leveyden siihen mennessä kun mittaan pituutta. Unohdan myös tekotavat ja joudun keksimään ne yhä uudestaan (ellen ole kirjoittanut asiaa muistiin).
Nimilappu kuuluu ehdottomasti tilkkutyön taustapuolelle. Siinä lukee työn nimi, valmistumisvuosi, tekijä ja osoite sekä mielellään myös tikkauksen toteuttaja (aina hänen nimensä ei ole mahtunut mukaan, voi voi).
Muisti on minulla niin hatara, että kirjoitan suunnilleen kaiken vihkoon. Esimerkiksi kun mittaan töitäni, ehdin unohtaa leveyden siihen mennessä kun mittaan pituutta. Unohdan myös tekotavat ja joudun keksimään ne yhä uudestaan (ellen ole kirjoittanut asiaa muistiin).
Nimilappu kuuluu ehdottomasti tilkkutyön taustapuolelle. Siinä lukee työn nimi, valmistumisvuosi, tekijä ja osoite sekä mielellään myös tikkauksen toteuttaja (aina hänen nimensä ei ole mahtunut mukaan, voi voi).
Kirjoitin tilkkutöiden nimeämisestä blogissani - "nimeä."
Oikea ja nurja puoli menevät yhä sekaisin aina silloin tällöin. Vaikka pitäisi ommella palat yhteen oikea puoli oikeaa vasten, toinen pala luiskahtaa väärin päin. Luulisi, että vuosia harrastaneelle ei enää sattuisi tällaista, mutta niin vain tapahtuu aina välillä.
Purkaminen on toisinaan välttämätöntä. (Katso kohta O.)
Quilt on englantia ja paljon neutraalimpi sana kuin yksi suomenkielisistä vastineista eli tilkkutäkki.
Ranskan Alsacessa pidetty European Patchwork Meeting 2013 oli tilkku-urani mahtavin kokemus! Kävin vastaavassa tapahtumassa myös vuonna 2019.
Senttimitat ovat minulle paaaaljon tutummat ja helpommat kuin monien käyttämät tuumamitat.
Taustakankaan keksiminen on minulle yleensä ongelma. Haluaisin selvitä helpolla ja toteuttaa taustakappaleen yhdestä ja samasta kankaasta, mutta useinkaan se ei onnistu. Minulla ei joko ole yhtä ja samaa sopivaa kangasta tarpeeksi tai sitten keksin jotain muuta kivaa mukaan taustakankaan lisäksi.
Unelmoin joskus siitä, että päivässä olisi aina yksi ylimääräinen tunti käytettäväksi tilkkutöiden tekemiseen!
Vanuja on yllättävän monenlaisia. Vaikken yleensä ole välinetilkkuilija, olen käyttänyt ainakin kuutta erilaista vanua: puuvilla-polyestersekoitevanua, pelkkää polyestervanua ohuena ja paksuna, liimapintaista ohutta ja vähän paksumpaa polyestervanua sekä liimapintaista tukihuopavanua. Ei kun seitsemää: esimerkiksi Pelkkää hyvää –tilkkupeitossa on sisällä villavanu. (Tarkkaan ottaen minä en käyttänyt sitä, vaan peiton tikannut Töölön Tilkkupajan Soile käytti sitä.)
Watercolour quilts –kirjasta opiskelin väriliukumien tekemistä ja teinkin pari aika kivaa watercolour-tilkkutyötä. Edelleen tykkään järjestellä tekemäni tilkkublokit valmiiksi pinnaksi jotenkin värijärjestykseen. Se on minusta helpoin sommitteluperiaate.
X-kirjaimesta tulee mieleen sellainen käsintikkaus, missä esimerkiksi keskelle neliötä tai neliöiden kulmiin ommellaan äksän muotoon pari pistoa. Ehkä olen itsekin ommellut tällaisia, kun heti tuli mieleen. En viime aikoina kuitenkaan, sillä joko tikkaan koneella töihini jotain helppoa, vaikka suoraa ommelta, tai vien työn Töölön Tilkkupajaan longarm-tikattavaksi.
Ympyrätikkaus on tuttua! Tykkään aina välillä tehdä spiraalimaisen tikkauksen (pieneen) tilkkupintaan. Vaikka teen spiraalia, tikkaus vaikuttaa sisäkkäisiltä ympyröiltä. Tilkkupintaan voi tehdä useampia spiraaleja, jolloin kuvio näyttää vähän kuin veden pinnassa olevilta renkailta.
Jos sinuakin kiinnostaa ommella useampia spiraaleja vaikka tilkkupussukkaan tulevaan pintaan, voit katsoa ohjeen: "näin tikkaan useamman spiraalin."
Oikea ja nurja puoli menevät yhä sekaisin aina silloin tällöin. Vaikka pitäisi ommella palat yhteen oikea puoli oikeaa vasten, toinen pala luiskahtaa väärin päin. Luulisi, että vuosia harrastaneelle ei enää sattuisi tällaista, mutta niin vain tapahtuu aina välillä.
Purkaminen on toisinaan välttämätöntä. (Katso kohta O.)
Quilt on englantia ja paljon neutraalimpi sana kuin yksi suomenkielisistä vastineista eli tilkkutäkki.
Ranskan Alsacessa pidetty European Patchwork Meeting 2013 oli tilkku-urani mahtavin kokemus! Kävin vastaavassa tapahtumassa myös vuonna 2019.
Senttimitat ovat minulle paaaaljon tutummat ja helpommat kuin monien käyttämät tuumamitat.
Taustakankaan keksiminen on minulle yleensä ongelma. Haluaisin selvitä helpolla ja toteuttaa taustakappaleen yhdestä ja samasta kankaasta, mutta useinkaan se ei onnistu. Minulla ei joko ole yhtä ja samaa sopivaa kangasta tarpeeksi tai sitten keksin jotain muuta kivaa mukaan taustakankaan lisäksi.
Unelmoin joskus siitä, että päivässä olisi aina yksi ylimääräinen tunti käytettäväksi tilkkutöiden tekemiseen!
Vanuja on yllättävän monenlaisia. Vaikken yleensä ole välinetilkkuilija, olen käyttänyt ainakin kuutta erilaista vanua: puuvilla-polyestersekoitevanua, pelkkää polyestervanua ohuena ja paksuna, liimapintaista ohutta ja vähän paksumpaa polyestervanua sekä liimapintaista tukihuopavanua. Ei kun seitsemää: esimerkiksi Pelkkää hyvää –tilkkupeitossa on sisällä villavanu. (Tarkkaan ottaen minä en käyttänyt sitä, vaan peiton tikannut Töölön Tilkkupajan Soile käytti sitä.)
Watercolour quilts –kirjasta opiskelin väriliukumien tekemistä ja teinkin pari aika kivaa watercolour-tilkkutyötä. Edelleen tykkään järjestellä tekemäni tilkkublokit valmiiksi pinnaksi jotenkin värijärjestykseen. Se on minusta helpoin sommitteluperiaate.
X-kirjaimesta tulee mieleen sellainen käsintikkaus, missä esimerkiksi keskelle neliötä tai neliöiden kulmiin ommellaan äksän muotoon pari pistoa. Ehkä olen itsekin ommellut tällaisia, kun heti tuli mieleen. En viime aikoina kuitenkaan, sillä joko tikkaan koneella töihini jotain helppoa, vaikka suoraa ommelta, tai vien työn Töölön Tilkkupajaan longarm-tikattavaksi.
Ympyrätikkaus on tuttua! Tykkään aina välillä tehdä spiraalimaisen tikkauksen (pieneen) tilkkupintaan. Vaikka teen spiraalia, tikkaus vaikuttaa sisäkkäisiltä ympyröiltä. Tilkkupintaan voi tehdä useampia spiraaleja, jolloin kuvio näyttää vähän kuin veden pinnassa olevilta renkailta.
Jos sinuakin kiinnostaa ommella useampia spiraaleja vaikka tilkkupussukkaan tulevaan pintaan, voit katsoa ohjeen: "näin tikkaan useamman spiraalin."
Zzzzz kuuluu ompelukoneestani aika usein. Se pitää pehmeän surisevaa ääntä, paitsi kun se piipittää minulle merkiksi alalangan loppumisesta. Säikähdän piipitystä joka kerta.
Åj sentään voisi olla tilkkuilijalle sopiva voimasanamainen ilmaisu. Tai voisi sanoa pannahinen, tai kehvelin kehveli. Mutta käytän valitettavasti voimakkaampia sanoja. Onneksi kukaan ei yleensä ole kuulemassa.
Äkkiä surauttaen ei tule hyvä. Ainakaan minä en ikinä osaa.
Öisin voisi joskus ommella – meillä ei ompelukoneen ääneen tai leikkurin suhinaan kukaan heräisi – mutta jotenkin en tohdi. Tuntuu oudolta! Tosin kohtaan U liittyen, tuolta voisi saada ylimääräisen tunnin (tai vartin) tilkkutöille.
Åj sentään voisi olla tilkkuilijalle sopiva voimasanamainen ilmaisu. Tai voisi sanoa pannahinen, tai kehvelin kehveli. Mutta käytän valitettavasti voimakkaampia sanoja. Onneksi kukaan ei yleensä ole kuulemassa.
Äkkiä surauttaen ei tule hyvä. Ainakaan minä en ikinä osaa.
Öisin voisi joskus ommella – meillä ei ompelukoneen ääneen tai leikkurin suhinaan kukaan heräisi – mutta jotenkin en tohdi. Tuntuu oudolta! Tosin kohtaan U liittyen, tuolta voisi saada ylimääräisen tunnin (tai vartin) tilkkutöille.
--- Julkaisin kirjoituksen joulukuussa 2014 ja päivitin sitä kesäkuussa 2021.
Kommentit
Mietin sitä G:tä ja ajattelin että "geometriset kuviot ovat kovin tuttuja tilkkuilijalle".