punaiset ja vihreät leijuvat tilkkuneliöt.

Olen iloinen ja - myönnän - vähän yllättynyt, sillä parin, kolmen vuoden pähkäilyn jälkeen olen murtanut leijuvien neliöiden koodin ja rakennan menestyksellä omaa versiotani mallista. Hyvänen aika, tilkkupinta näyttää siltä, miltä pitääkin:

Teistä saattaa tuntua kummalliselta, että näin yksinkertaiselta näyttävä tilkkupinta on ollut minulle vaikea ymmärtää!

Ensiksi mietin, kootaanko värillinen ”neliö” viidestä palasta ja ihmettelin, missä blokkien rajat kulkisivat.

Viimein ymmärsin, että kolme palaa riittää, plus tummat kulmaneliöt tietenkin. Siinä vaiheessa tiesin, millaisia tilkkuja minun olisi leikattava mistäkin kankaasta, mutta sommitelman kehittäminen tuntui mahdottomalta – ellen sitten rakentaisi koko tilkkupintaa kaikkine paloineen sommitteluseinälle makkarin lattialle. Sekin vaikutti hankalalta. Lopulta keksin suunnitella ”neliöiden” järjestyksen ilman muita paloja.

Olisin päässyt helpommalla, kun olisin vain leikannut palat ja antanut sattuman määrätä niiden keskinäisen sijainnin. Jos minulla olisi ollut valmis valikoima toisiinsa sopivia, ehkä keskenään melko samaa tummuusastetta olevia kankaita, olisin ehkä tehnytkin niin.

Sommittelu oli siis oma haasteensa. Lisäksi tilkkupinnan ompeleminen on ollut haastavaa. Huomasin pian, ettei minun palojani pysty yhdistämään muuten kuin tilkkupinnan levyisinä osina.

Pitäisikö ostaa tällaisen tilkkupeiton kaava ja katsoa, miten tämä oikeasti pitäisi ommella?! En usko, että kukaan ohjeistaisi toimimaan niin kuin minä olen tämän kanssa toiminut.

Mutta käyhän se näinkin, kuten kuvasta näkyy! Tilkkupintaa syntyy hyvällä vauhdilla!

Olen tänään iloinen myös siitä, että tämä on jo 800. blogikirjoitukseni!