tikkaan vauvanpeittoa.
Olen mukana Maikin tilkkujen ”Jotain valmista joka kuukausi –hössötyksessä,” ja periaatteessa kai voisin laskea valmistuneen ”Lumen 22 nimeä” –nukenpeiton tähän luetteloon.
Tulkitsen ehtoa kuitenkin tiukemmin ja lasken mukaan vain ne työt, jotka ovat ensin edenneet ja sitten jostain syystä jääneet keskeneräisiksi. Sellaiseen työhön sain nyt tartutuksi!
Aloitin vaaleanpuna-vihreää vauvanpeittoa Syyringin Lapsettaa-näyttelyyn iät ja ajat sitten, ja peitteen tilkkupintakin on ollut koossa pitkään. Ompelin vihdoin peittoon taustakangaspinnan.
Tyttären jalka halusi taas mukaan kuvaan.
Raaskin ottaa käyttöön kohta 15 vuotta varastoissani olleita, sööttejä kangaskuponkeja. Näistä minun piti loihtia jotain pikku Tyttärelle, mutta aika ajoi ohitseni. Huokaus. Söpöt nalletyynyt enää oikein sovi hänen tyyliinsä – mutta hyvä niin.
Tein poikkeuksellisesti oikein leikkuusuunnitelman:
Nallekangaspalat olivat vaihtelevan kokoisia, ja taustakankaan piti kuitenkin olla aika tarkasti tietyn kokoinen, joten käytin suunnitelmaa.
Lauantain kauppakeskusreissulta sain, paitsi kivan ruutumekon halvennuksella, myös tikkauslankoja (normaalihintaan):
Koskapa taustakangas oli valmiina, välivanua löytyi sopiva pala, ja olin ehtinyt myös harsia/hakaneulottaa pinnat yhteen, tartuin uusien tikkauslankojen innoittamana tilkkupintaan ja ompelin muutamat vapaat konekirjontaviivat:
(Minun tuli siinä työssä oikeasti hiki. Kyllä on haastavaa!)
Nyt kun peiton kaksi kuvatilkkua on tikattu, olen taukoamatta miettinyt, miten tikkaisin muun pinnan. Ajattelu loppuu kohta, sillä seuraavaksi otan työn uudelleen esiin ja jatkan tikkaamista.
Tulkitsen ehtoa kuitenkin tiukemmin ja lasken mukaan vain ne työt, jotka ovat ensin edenneet ja sitten jostain syystä jääneet keskeneräisiksi. Sellaiseen työhön sain nyt tartutuksi!
Aloitin vaaleanpuna-vihreää vauvanpeittoa Syyringin Lapsettaa-näyttelyyn iät ja ajat sitten, ja peitteen tilkkupintakin on ollut koossa pitkään. Ompelin vihdoin peittoon taustakangaspinnan.
Tyttären jalka halusi taas mukaan kuvaan.
Raaskin ottaa käyttöön kohta 15 vuotta varastoissani olleita, sööttejä kangaskuponkeja. Näistä minun piti loihtia jotain pikku Tyttärelle, mutta aika ajoi ohitseni. Huokaus. Söpöt nalletyynyt enää oikein sovi hänen tyyliinsä – mutta hyvä niin.
Tein poikkeuksellisesti oikein leikkuusuunnitelman:
Nallekangaspalat olivat vaihtelevan kokoisia, ja taustakankaan piti kuitenkin olla aika tarkasti tietyn kokoinen, joten käytin suunnitelmaa.
Lauantain kauppakeskusreissulta sain, paitsi kivan ruutumekon halvennuksella, myös tikkauslankoja (normaalihintaan):
Koskapa taustakangas oli valmiina, välivanua löytyi sopiva pala, ja olin ehtinyt myös harsia/hakaneulottaa pinnat yhteen, tartuin uusien tikkauslankojen innoittamana tilkkupintaan ja ompelin muutamat vapaat konekirjontaviivat:
(Minun tuli siinä työssä oikeasti hiki. Kyllä on haastavaa!)
Nyt kun peiton kaksi kuvatilkkua on tikattu, olen taukoamatta miettinyt, miten tikkaisin muun pinnan. Ajattelu loppuu kohta, sillä seuraavaksi otan työn uudelleen esiin ja jatkan tikkaamista.
Kommentit
Tikkauslangat ostin Itiksen kakkoskerroksen Tikata-myymälästä. Siellä on oikein hyvä valikoima lankoja, siis myös tikkauslankoja. Olin näkevinäni paksumpiakin tikkauslankoja, mutta en pidä niistä, joten katselu oli ylimalkaista. Ehkä ne ovat puuvillaisia?