Tilkunviilaaja

Lopultakin sain valmiiksi tilkkulaukun, johon ompelin ensimmäiset blokit jo huhtikuussa vuonna 2019. Voi hyvänen aika! Melkein neljä vuotta sitten! Tikkasin jopa tilkkupintaparat kiinni laukun tukimateriaaliin ja jätin sen virumaan kuukausiksi ompelukoneen kotelon päälle. En ymmärrä, miten tämä projekti tuntui niin mahdottomalta saattaa päätökseen, mutta huh! Nyt Nurkat-tilkkulaukku on valmis. Ensimmäisessä valmistujaiskuvassa näkyy laukun vihreämpi puoli, tässä seuraavassa kuvassa ruskeampi. Otin muuten valmistujaiskuvat puutarhassamme jo maaliskuun puolivälissä, harvinaisen aurinkoisena päivänä. Lumiset näkymät tuntuvat kaukaiselta muistolta, ja hyvä niin! Nurkat-laukkuun oli hauska valita lisäkankaita eli sankakangas, vetoketjun viereen tulevat kaitaleet, vuorikappaleet ja laukun reunan huolitteleva kaitale. Ompelin vuoriin jopa sisätaskunkin: Vetoketjun viereinen kaitale on oikeaa vintage-kangasta. Sain sen lahjaksi kalifornialaiselta ystävältäni 1980-luvun lopulla ja ompelin

Miten tässä on näin päässyt käymään? Että töitä valmistuu tai ainakin melkein ja kaikenlaista tapahtuu ilman, että julkaisen mitään blogissa?! Onko minullekin käymässä niin kuin niin monelle – blogikirjoitusten julkaisutiheys harvenee harvenemistaan, kunnes blogi näivettyy kokonaan? Toivottavasti ei, sillä olen monta kertaa löytänyt kirjoituksistani jo unohtuneen vinkin tai jotain muuta unohtunutta. Sain vuoden 2022 elokuussa aloittamani resurssipalaprojektin nyt tilkkupinnaksi asti valmiiksi. Viime metreillä projekti näytti vähän niin kuin tällaiselta: Asettelin sarakekokonaisuuksia sommittelulattialle (sommitteluseinäni on sen verran matala, ettei siinä voi tarkastella korkeita kokonaisuuksia) ja pidin näkemästäni: Mutta edetessäni oikealle päädyin eri värien kautta reunimmaisiin punaisiin, eivätkä niiden värit soljuneet mielestäni tarpeeksi hyvin. Niinpä päädyin tekemään viimeiset blokkini suunnitelmallisemmin kuin kaikki muut. Niiden piti sopia tyhjänä näkyviin kohtiin. Tilkku

Eihän tämä oikeasti ole ihan uusi, sillä olen väläyttänyt maistiaisia uudesta kuusikulmiotyöstäni jo tammikuussa, mutta sain tilkkupinnan hiljattain valmiiksi. Siinä mielessä tässä on jotain ihan uutta tarjolla! Ostin aikoinaan Scrap Crazy -mallinepaketin ja tein niiden avulla Sallittu ajosuunta -tilkkupeiton. Paketissa on mukana kaksi neljäsosakuusikulmion muotoista mallinetta, joiden avulla on kätevä leikata paloja kuusikulmiopintaan. Valitsin mallineista isomman. Päätin toteuttaa riemunkirjavan tilkkutyön ja leikkasin paljoja vaikka minkä värisistä kankaista. Olin laskenut, montako palaa tarvitsisin tietyn kokoiseen pintaan ja leikkasin kaikki palat valmiiksi. Tarkasti juuri tarvitsemani määrän. Päätin myös, että kuusikulmioiden välissä olisi vastaavanlainen kapea välikaitale kuin Naapurisopu-tilkkupeitossa. Siten pinnasta tulisi rytmikkään näköinen ja tilkkutyömäinen. Tällä kertaa en halunnut, että työ näyttäisi väripinnalta. Koska palat olivat kuusikulmioiden neljäsosia, pin

Sain pari päivää sitten viimeistellyksi tilkkupeiton, joka oli ollut tikattuna marraskuusta asti. Siitä tuli nyt tämän vuoden ensimmäinen valmis peitto. Tämän nimi on Amity. Olen kirjoittamassa Amity-tilkkupeiton kaavaa kaupalliseen muotoon, kunhan muut tilkkutyökiireet hellittävät. Vain muutaman päivän päästä koittaa jännittävä tapahtuma, nimittäin luennoin Kerava-opiston käsityötiloissa. Vielä ehdit ilmoittautua ja tulla kuulemaan kymmenestä askeleesta tilkkutaituruuteen! Ilmoittaudu mukaan (älä säikähdä esiin pompahtavaa, isokokoista naamakuvaani): https://opistopalvelut.fi/kerava/course.php?l=fi&t=12242 Samalla voit tutustua "Ah, mitkä värit!" -tilkkutyönäyttelyyni. Olen miettinyt luentoa pitkään ja viime viikot rakennellut puheisiin sopivaa kalvosarjaa. Enää pitäisi hiukan harjoitella. Päivätyöt vain tahtovat häiritä harrastustoimintaa – samoin kuin harrastustoimintakin. Olen käyttänyt taas monta tovia ompelukoneen, en tietokoneen ääressä! Takaisin Amity-tilkku

Sydäntalvella silloin tällöin näkyvä aurinko on TAPAUS. Joskus käy niin mukavasti, että joku tilkkuteos on valmistunut sopivasti juuri silloin, kun aurinko paistaa. Pari päivää sitten tapahtui niin, ja sain dramaattisia ja hieman näyttäviäkin kuvia uusimmasta tilkkupussukastani, jolle annoin nimeksi Lumous. Lumous-vetoketjupussukan strategiset mitat ovat seuraavat:  Leveys ylhäältä noin 18 cm  Korkeus noin 15 cm  Pohjan leveys noin 5 cm.  Se on Avoin-mallistoa, ja ompelin sille yhden lyhyehkön kiinnipito-/kantolenksun. Kuvauspaikkoja oli helppo löytää läheiseltä kallionyppylältä. Lumi oli sen verran tuoreeltaan satanut, ettei siihen ollut ennättänyt kerääntyä jälkiä. Lunta oli myös pensaiden oksilla, ja kun varovasti asettelin, sekä pussukka että lumet pysyivät eivätkä pudonneet maahan. Lumous-tilkkupussukka on jo toinen valmiiksi saamani tänä vuonna. Tasaisen tahdin taulukolla näitä olisi vuoden päätyttyä syntynyt ainakin sata kappaletta. Ei huolta! En pidä tällaista tahtia

Loppiainen ei taida olla sellainen pyhäpäivä, jolloin perinteisesti skoolailtaisiin, mutta esittelen silti teille muutaman kuplivan jutun. (Kaikki sopivia myös tipatonta tammikuuta viettäville.) Ensimmäisenä vuoden ensimmäinen valmistunut tilkkutyö: Kupliva-tilkkupussukka. Kupliva-pussukka on Kippo-mallistoa! Jos tutustuitte edelliseen ”suosittelen ja avaudun” -blogikirjoitukseen, muistatte ehkä Ääniä-tilkkupussukan, jonka kerroin olevan Kippo-malliston ainoa edustaja. Siitä viis, voiko mallistoa olla olemassa vain yhdellä edustajalla, koska nyt edustajia on kaksi. Kuplivaa ommellessani muistinkin, miksi kesti näin kauan saada mallistoon lisää väkeä. Sen alanurkkia on työlästä ommella! Mielessäni myös kuplii mukavasti, sillä tiedän pussukoita olevan valmistumassa lisää melko pian. Olen nimittäin koonnut ja tikannut useita pussukkapintoja valmiiksi! Tässä heistä yksi: Tältä näyttivät Kuplivan tilkkupinnat ennen kuin ompelin ne pussukaksi – mukana kutkuttavasti vielä kaksi pintaa l