Tilkunviilaaja

Olen ollut ”matkalla jossain Itä-Suomessa,” kuten ennen vanhaan radiossa sanottiin kuulutettaessa ihmisiä, joita ei muuten pystytty tavoittamaan. Kävin perheen kanssa Joensuussa, Savonlinnassa ja Imatralla. Savonlinnassa tutustuimme tervahöyry Mikkoon, jonka liput liehuivat tuona päivänä kauniisti:  Kotiuduttuani mietin Economy-blokkejani ja minua kyllästytti. Siirryin pohtimaan mahdollista seuraavaa projektia, identifioin kolme mahdollista ja päädyin kokeilemaan Supernova-blokkia 2,5 tuuman neliöistä ja kolmio-neliöistä ommeltuna. Lee A. Heinrich Freshlypieced-blogista julkaisi Supernova-ohjeensa vuonna 2011. Hänen projektissaan käytetään kolmen tuuman levyisiä kaitaleita, mutta minä ompelen omat blokkini pienemmiksi. Teen usein muistiinpanoja paksuun ruutuvihkoon, ja aika ajoin muistiinpanoistani on hyötyä. Niin nytkin. Käytin saman kokoisia neliöitä ja kolmio-neliöitä ommellessani blokkeja ”Enemmän on enemmän” -tilkkupeittooni, ja olin merkinnyt muistiin leikanneeni kolmio-neliöi

Tilkkutyöpoliisiahan ei ole olemassa, saati tilkkutyölainsäädäntöä, joten miten sitä voisi tehdä kovin kummoisia virheitä?! Luokittelen silti seuraavat kuusi juttua ”virheiksi,” koska voin esittää hyvät syyt, miksi ne kannattaisi korjata ennen kuin julistaa tilkkutyönsä valmiiksi. 1. Vääränlaiset kankaat käyttöön tarkoitetussa tilkkupeitossa Tässä on virhe, joka kannattaa korjata ennen kuin edes aloittaa tilkkutyötä. Kun työ tulee käyttöön – vaikka peitoksi, siihen pitää valita kulutusta kestävät kangaslaadut. Esimerkiksi silkki voi hiutua itsekseen rikki. Valmiiksi kuluneet ja hipuneet kankaat eivät nekään välttämättä kestä tilkkupeitossa kovin kauan. Toiset kankaat päästävät väriä pesussa, joten sellaisetkaan kankaat eivät ole paras valinta vaikkapa tilkkupeittoon. Tilkkutyöharrastukseni alkuaikoina käytin vähiä kangasvarastojani huolettomasti, ja esimerkiksi Ajatus karkaa kesään -tilkkupeittoon eksyi silkkitilkkuja. Tilkut ovat nyttemmin kuluneet puhki, vaikka peitto on muut

Esittelen ensin uusimman tilkkupussukkani, joka sai nimeksi Rakkaani. Erityisesti tämä puoli Rakkaani-pussukasta on tosi söpö, eikö olekin: Toisella puolella on myös kivoja tilkkuja, mutta se ei sykähdytä samalla tavalla. Olen huomannut, etten pidä kolmio-neliö-tyyppisistä muodoista pussukoissa niin paljon kuin neliöistä ja suorakaiteista. Se on sääli, sillä useista projekteista jää kolmiomaisia paloja tähteeksi, ja joistain jää myös valmiita kolmio-neliöitä. Tässäkin pinnassa on Niittykukkaset-tilkkupeittoprojektista syntyneitä bonus-kolmio-neliöitä. Niitäpä syntyikin koko joukko – tilkkupalakasseissani on niitä vielä vaikka kuinka monta. Tällä kertaa pussukka nimesi itse itsensä. Valitsin siihen kankaanpainajalta ostamani kokeilupalan, jossa on siis sekalaisia kuvio- ja värikokeiluja. (Nyt vähän harmittaa, etten ostanut niitä enempää, sillä ne sopivat erittäin hyvin pussukan vuorikappaleeksi.) Kokeiluja löytyy kummaltakin puolelta kangasta, ja leikattuani vuorin huomas

Osa meistä tilkkuilijoista ahdistuu kokiessaan tekevänsä virheitä. Osa taitaa kyllä kokea, että tekevälle nyt sattuu, mutta aika monelle virheet tuntuvat olevan kova paikka. Kerron nyt kuudesta tilkkutyövirheestä ja ehdotan vaihtoehtoisia tapoja ajatella niitä. Huom! Olen luokitellut seuraavat kuusi ”virheiksi,” mutta yhtä hyvin niitä voi ajatella lopputuloksina tai tapauksina tai sattumuksina. 1.  Blokkiin valittu kangas loppuu kesken Toiset tekevät tilkkutyönsä niin, että valitsevat blokin ja suunnittelevat sille värit. Värisuunnitelman mukaan he hankkivat sopivat kankaat huolehtien siitä, että kankaat riittävät suunniteltuun määrään blokkeja. Entä jos käykin niin, että joku kangas loppuukin kesken? Vaikka sen takia, että on leikannut jossain kohtaa väärin. Täydellisyyden tavoittelijalle tilanne on katastrofi, mutta minä sanon: ei hätää! Ongelman voi ratkaista esimerkiksi hankkimalla toista, riittävän saman väristä ja mahdollisimman samaa tummuusasteista kangasta. En voi esi

Tekevälle sattuu! Olen usein päässyt jakamaan kokemuksia, jotka eivät ole olleet maailman onnistuneimpia. Esimerkiksi pussukoita ommellessani olen pystynyt kautta aikain tekemään ainakin 15 eri mokaa. Yksi luettelemistani mokista oli numero 14 eli ”Tilkkupinnan nurjuusvirhe,” ja mainitsinkin, ettei sitä suinkaan aina tarvitse tai edes kannata korjata. Avaan tätä hieman lisää, koska käsillä sattuu olemaan pari tuoretta esimerkkiä. Olen ompelemassa tilkkupussukkaa itselleni oudosta väristä eli sinapinkeltaisesta. Olin leikannut kivasta kissakankaasta kolme palaa ja kehystänyt ne kaikki, kun huomasin, ettei pussukkapintoihin kauniisti sopisi kuin yksi tuollainen katseenvangitsija kummallekin puolelle. Päätin siis tehdä ylimääräisestä palasta sisätaskun pussukkaan. Jatkoin palaa vähän, jotta taskusta tulisi luontevamman muotoinen. Löysin myös pussukkaan sopivaa vuorikangasta, jota oli sopiva pala myös taskun vuoriksi. Vuoritettu tasku poseeraa tässä vuorikangaspalan kanssa: Ai

Julistin viime blogikirjoituksessani, että projektini lähestyi seuraavaa virstanpylvästä, mutta olin väärässä! Sen lisäksi, että laskin sakarablokit väärin, olin laskenut tarvitsemani kokonaisblokkimäärän myös väärin! Ompelin kaikki sakarablokit tähtiblokeiksi ja olin hetken aikaa tyytyväinen, kunnes tajusin tarvitsevani vielä kaksi tähtiblokkia lisää! Kesti pari päivää, että viitsin ajatella paluuta sakarablokkien pariin. Tällä kertaa leikkasin tasan tarvitsemani palat, en yhtään ylimääräistä. Kokosin niistä tällaiset tähtiblokit: Sen jälkeen jaoin tähtiblokit väripinoihin. Vihreät, siniset, violetit, punaiset, keltaiset, vaikea-sanoa-minkä-väriset. Asettelin blokit siinä järjestyksessä design-lattialle, näin: Ompelin blokit ensin vaakariveiksi, ja vieläpä niin, että jokainen pala oli langalla kiinni naapurissaan. Sen jälkeen rivit oli helppo yhdistää oikeassa järjestyksessä. Tietenkin blokkikasaa oli vaikeampi käsitellä kuin esimerkiksi kahta yksittäistä riviä, mutta ain

Ompelupöydän tienoilla on ollut hiljaista muutaman päivän, sillä sain flunssan. Tilkkutyöt pyörivät kyllä ajatuksissa, mutta mitään en jaksa tehdä – eikä minun tarvitsekaan. Tänään sentään jaksan kirjoittaa vähän raporttia tähtiblokeista. Olin viime viikolla urakoinut valmiiksi peräti neljän tähden verran sakarablokkeja, silittänyt, trimmannut ja asetellut lattialle. Kissa tuli tietenkin niiden päälle pyörimään, mutta en ehtinyt saada siitä kuvaan mukaan kuin yhden etutassun. Yleensä urakoin joko neljä tai kahdeksan sakarablokkia kerrallaan. Prosessiini kuuluu vielä, että asettelen valmistuneet blokit lattialle, tutkin vielä kerran niiden värejä ja onnistuneita ja vähemmän onnistuneita kontrasteja. Ihailen kauniita kankaita. Mietin, osaanko seuraavalla kierroksella tehdä vielä hienommat tähdet. Otan kuvan ja sen jälkeen kokoan blokit pinoon. Kuvassa näkyvä toisenlainen blokki on vanhaa perua. En edes muista, milloin olen sen ommellut, mutta siinä on kritiikittömästi te

Tutkailin muutama päivä sitten viime vuoden blogikirjoitusteni katselukertoja ja yllätyin, etteivät muutamat omat suosikkini olleet niiden ahkerimmin katsottujen joukossa. Seuraavien kolmen kirjoituksen soisin tulevan luetuksi muutaman kerran lisää. Ne ansaitsisivat sen! Suosittelen lisäksi neljättä, kylläkin aika suosittua kirjoitusta, koska se on oma suosikkini viimevuotisista. 1. Ehdin jo esitellä tämän vuoden ensimmäisen tilkkutyöni eli Sinivuorten yö -peiton, ja tässä kirjoituksessa näytän, millaisia yksittäisiä tähtiblokkeja siihen värkkäilin viime vuoden heinäkuussa. Lukija voisi innostua itsekin kokeilemaan epämääräis-sakaraisen ja kirjavan tilkkutähden ompelemista jäännöspaloista. 2. Koska kontrastittomuus saattaa olla ongelmallista, niin kannattaa muistaa kontrasti. Lisäksi pitäisi muistaa, ettei liian kova kontrastikaan välttämättä ole hyvä juttu. Ellei sitten halua tehdä kontrastitonta tai kovakontrastista tilkkutyötä. 3. Tässä kirjoituksessa esittelen varia

Jipii! !!! Huutomerkkejä! ! ! Sain tikatuksi värikkään tilkkutyöni! ! ! Työvoitto minulle, sillä tikkaaminen ei ole tilkkutyössä minulle se kivoin osuus. Olen miettinyt, mistä se mahtaisi johtua. Pystyn kyllä vapaaseen konetikkaukseen, aika siististikin, ja pystyn myös tuottamaan erilaisia kuvioita. Tikkaaminen vain ei tuo minulle muuta tunnetta kuin hermostuneisuuden - ja tietenkin huojennuksen sitten kun työ lopulta on valmis! Ehkä hermostun, koska en tykkää ommella nopeasti, ja tikatessa on pakko painaa kaasua jonkin verran, jotta tikistä tulee siisti. Medaljonkityyppisessä työssäni on keskellä räätälöidympiä kuvioita, ja muualla paitsi raidallisessa välikaitaleessa on muurahaisenpolkua aina sen värisellä langalla, mikä tuntui sopivan kankaiden väritykseen. Keskellä on siis kuvioita harmaiden tilkkujen päällä. Tikkasin vinoneliöiden kuvioihin jokusia ääriviivoja ja suoran ompeleen vinoneliön ympäri. Muurahaisenpolkua keltaisella alueella: Tikkaaminen sujui melko