Tilkunviilaaja

Sain keväämmällä merkillisen päännouseman ja rupesin ompelemaan vetoketjullista tilkkulaukkua. Milloin olen mahtanut sellaisen viimeksi viitsiä valmistaa?! Hyvin alkanut projekti tyssähti toukokuussa vaiheeseen, jossa olin spiraalitikannut tilkkupinnat tukihuopaan. Ehkä merkillisempää oli kuitenkin, että sain aikaiseksi tarttua kassikappaleisiin, leikata ja valita tarvittavat muut osat ja ompelin kuin ompelinkin kassin valmiiksi asti. Tässä se on: Kulmittain -tilkkulaukku! Laukun paraatipuoli näkyy hyvin, mutta sangat ja muut vain vähän. Silti valitsin tämän pääkuvaksi, sillä muistin tätä ottaessani vihdoin käyttää Tilkunviilaaja-kylttiä. Tilkkulaukun valmistusvaiheista yksi on yllättävän työläs: sisätaskun ompeleminen. Yleensä kokoan taskun paloista, mikä työläyttää tekemisestä entisestään. Vuoritan sen, tikkaan yläreunan, ompelen Tilkunviilaaja-merkin, piirrän kohdistusmerkit vuorikappaleeseen, neulotan, ompelen, päättelen. Huoh! En saanut taskukappaletta kovin hyvin n

Käytänpä hyväkseni aiempia päivityksiäni – niitähän on jo seitsemän vuoden ajalta – joten tässä on yhteenveto vähäisistä puuhistani heinäkuun alkupuolella eri vuosina. Vuonna 2010 olin ommellut omenankukkakuvioisen pikkulaukun melkein valmiiksi.   Kuvassa valmis laukku - ei siis se muka-sangoin varustettu versio. Olin yllättäen myös suostunut tilkkutaiteilijalle epämieluisampaan puuhaan eli lyhensin työtoverini hameen. Olinpa ollut suopealla mielellä! Samaan tapaan kuin heinäkuun alussa 2010, myös heinäkuun alkupuolella 2011 valittelin hellettä. Ei ole koettu helteitä tänä vuonna vielä lainkaan, ainakaan minun olinpaikoissani! Postauksessani kerroin olevani lähdössä kesämökkeilemään, ja blogissa olikin näköjään parin viikon postaustauko. Esittelin ristipistotöitä, joiden parissa viihtyisin mökillä. Ja iik! Tiedättekö mitä?! Nalle Puh –aiheinen ristipistotyö ei edelleenkään ole valmis! Eiiih! Minulta jäi hahmojen silmiksi tulevat solmupistot pistelemättä ja niin on työ v

Jos olet seurannut blogiani pidempään, saatat muistaa, että vuoden 2010 tienoilla tehtailin jatkuvalla syötöllä tilkkulaukkuja. Ompelin niitä melkein järjettömän määrän (mutta en ihan järjetöntä määrää, koskapa kolmea tai neljää lukuunottamatta kaikki löysivät ainakin jokseenkin vapaaehtoisen omistajan). Kirjoitin tilkkulaukusta ohjeenkin, jonka ensimmäistä osaa on käyty lukemassa yli 6000 kertaa. Osia 2 ja 3 on katsottu vain parituhatta kertaa. Ehkä sangat ja laukun viimeistely ovat niin helppoja juttuja, ettei niihin tarvitse ohjetta. Palasin menneisyyteen vain ajatuksen tasolla. Pidin ohjeessa valmistuvan tilkkulaukun itse, ja laukku elelee ihan nykyisyydessä. Kuva on vain muutaman päivän takaa ja siitä näkee, että tilkkulaukkuni on kestänyt noin seitsenvuotisen elämänsä hyvässä kuosissa: Laukkutehtailuni loppui aika pian tämän jälkeen. Johonkin se tilkkulaukkuinnostus vain hävisi. Onneksi tilkkutyöharrastukseni jatkuu. (Tosin perhe saattaa olla tästä hiukan eri mieltä – e

”Oikukas kevät” –tilkkukassin nähtyään Tytär ehdotti vähän toisen mallisen laukun tekemistä seuraavaksi. Ompelin lakanakankaasta mallin, joka näytti hänestä melko oikeanlaiselta ja sen mukaan lähdin kokoamaan uusia tilkkukassipintoja. Suunnitelma oli tämä: Innostuin edellisen Kuutio-pussukan värityksestä niin, että päätin tähänkin yhdistää tosi neutraalia kangasta. Toteutunut pinta oli siksi tällainen: Tälle tilkkupinnalle oli tietenkin ommeltava pari. Siihenkin tuli jäännöstilkkuneliö keskelle ja sen ympärille kolmio-neliökuvioita. En tavoitellut symmetristä tai tasaista lopputulosta, mikä on toisaalta hyvä, sillä lopputulos ei ollut kumpaakaan. Jatkoin tilkkupintoja toisella neutraalilla kankaalla. Päätin toteuttaa jäpäkämmän laukun ja näin niin paljon vaivaa, että kävin vinttivarastosta hakemassa silitettävää tukihuopaa tätä varten! Tilkkupintaa jatkamaan valitsemani valkopilkullinen harmaa kangas näytti tutulta. Kyllä! Olin juuri pari viikkoa sitten ostanut lis

Sattumanvaraisesti jäännöspaloja yhdistelemällä syntyneistä tilkkuneliöistä tuli lopulta tilkkukassi. Yhdistin tilkkuihini kahta muuta kangasta ja jaksoin jopa toteuttaa vapaata konetikkausta. Koska kassi on melko värikäs ja valmistui vapun tienoilla, se olkoon käyttötarkoitukseltaan vappukassi. Sen nimeksi annan vallinneiden sääolosuhteiden innoittamana Oikukas kevät. Ompelin tilkkukassini netistä löytämäni ohjeen perusteella. Tämä on Ellen Bakerin suunnittelema ”The Pleated Tote”. Ohje kehottaa käyttämään tavallista kangasta / tavallisia kankaita ja silitettävää tukimateriaalia, mutta korvasin tukimateriaalin vanulla ja vanutikkauksella. Sankoihin käytin jäykisteeksi toista kangasta. Jouduin tietysti ompelemaan sen kiinni, mutta muuten se toimi hyvin. Oikukas kevät –tilkkukassi on toteutukseltaan yksinkertainen – en ommellut siihen edes sisätaskua (eikä ohjekaan sellaista kehottanut tekemään). Tilkkukassistani tuli kooltaan seuraavanlainen: Korkeus noin 34

Ehkä olette huomanneet, että minulla on aina meneillään monta tilkkuprojektia. Niin nytkin! Reunakanttausta vailla valmiit tilkkupeitot viruvat odottamassa huomiotani, kolme tilkkupintaa on taustakappaletta vailla ja kahteen tilkkuprojektiin on rakenteilla blokkeja. Silti tartuin taas yhteen jäännöspalaprojektiin. Tilkkutöitä tekevälle kertyy kaikenlaisia jäännöspaloja kaikenlaisiin säilyttimiin. Minulla on ompelupöydän vieressä pari, kolme eri paikkaa tilkuille, ja yhden sisällöstä rupesin vain ykskaks ompelemaan tilkkublokkeja. Otin kiinnostavakuvioisen tai muuten käteen osuneen pienen palan ja ompelin sen ympärille kaitaleet. Jos kaitaletta tai kangasta riitti, tein kierroksen yhdestä kuosista, mutta melkein joka kerta jouduin käyttämään kahta tai kolmea eri kangasta. Tilkkublokeista tuli vaihtelevan kokoisia, mutta sepä ei haittaa yhtään. Tasoitusvaiheessa leikkuroin ne suorakaiteiksi, joiden toinen sivu on joku vakiomitoistani. Toisen sivun jätän sellaiseksi kuin palaa ri

Ompelin pitkästä aikaa tilkuista laukun, joka on mallia kassi: Tilkkulaukun nimi on København, sillä ompelin sen lahjaksi tanskanopettajallemme. (Mies ja minä olemme käyneet tanskantunneilla syksystä asti ja ensi viikolla on kevään viimeinen opetuskerta.) Laukku on noin 30cm korkea. Kuvassa København-tilkkulaukku näyttää jotenkin ämpärimäiseltä, mutta oikeasti se on koko lailla suorempi: Tilkkupalat löytyivät varastoistani. Aika tavaran kaupitsee! Tässä myös toinen puoli kassista: Olin ensin tekemässä maailman melkein helpoimman kassin kopioimalla valmiin kassin mallista, mutta siitähän ei tullut mitään. Minun ei kannata ruveta tekemään äkkiä vain jotain, sillä niistä tulee aina aivan kamalia. Onneksi tajusin ajoissa, että kassista oli tulossa epäonnistumisen perikuva, joten ehdin vielä tehdä kunnollisen, ja tekeleestäkin pystyi vielä valmistamaan tälle kassille vuorin: Vuori on käsityöpuuvillaa tukevampaa sisustuskangasta ja se valikoitui ensimmäiseen yritelm

Hyvää uutta vuotta! Aloitan vuoden reippaasti ja voinkin heti esitellä tänään valmistuneen tilkkulaukun, jolle annoin nimen Aikamoinen. Laukun tarina on nimittäin aikamoinen (tilkkuilun mittakaavassa, ei muuten). (Laukku on mielestäni aikamoinen myös ulkonäöltään. En ihan osaa päättää, onko tämä hieno vai jotain muuta.) Hankin vuoden 2008 alkuvaiheilla japanilaisen tilkkulaukkukirjan ja opin sen avulla ompelemaan onnistuneita laukkuja. (Olen monessa blogipostauksessani moitiskellut, että liian monet laukkuohjeet tuntuivat minusta turhan ylimalkaisilta tyyliin ”ompele laukkuun mieleisesi sangat”.) Tehtailin laukkuja valtavan innostuksen vallassa. Niistä ei ole kuvia, koska käytössäni ei tuolloin ollut kunnon digikameraa. Voi voi. Jossain vaiheessa innostuin tietysti toisenlaisista kokeiluista ja osa aloittamistanikin laukuista jäi kesken. Löysin loppuvuonna jostain kangaslaatikosta kaksi tuon ajan muinaisjäännettä – valmiiksi leikkaamani laukun vuorikappaleet sekä pitkiä kait

Vuosi 2015 vetelee viimeisiään ja on aika vilkaista taaksepäin ennen kuin tähyilee eteenpäin. Tilkunviilaajan vuoden 2015 kohokohdat kuvamosaiikkina näyttävät tältä: Kaksi tapahtumaa ansaitsevat päästä listalle, vaikkeivät liity tilkkutöihin lainkaan. Kiersin perheeni ja ystäväpariskunnan kanssa kesällä 2015 Etelä-Saksaa ja matka oli ikimuistoinen ja ihana! Ja joulukuun alussa Tytär sai ylioppilaslakin! Kaikki valmistamani tilkkupeitot pääsivät tietysti yhdeksän huippujutun joukkoon ja yhdeksäntenä oli vielä ShushImQuilting-blogin Liziltä saamani Tula Pink -tyynynpäällinen. Se edustaa Internetin ja sosiaalisen median tilkkuiluskenen hienoutta! Tilkkuvuoteni 2015 on ollut melko työteliäs, vaikka juuri nyt itsestä tuntuu laiskalta. Olen kuitenkin vuoden mittaan ommellut valmiiksi kolmisenkymmentä eri juttua eli melkein yhtä monta kuin viime vuonna, jota pidin ahkeruuden ilmentymänä. Ompelin vuoden aikana siis: - 23 pussukkaa tai nesessääriä - yhden esiliinan pyyheliina

Ompelin vetoketjullisen Mustan kissan pyöreät posket -tilkkulaukun loka-marraskuussa vuonna 2011 ja päätin pitää sen itse. Käytän laukkua melkein joka päivä – kannan siinä läppärini aamulla töihin ja iltapäivällä taas takaisin kotiin. Tein äskettäin työpäivän kotitoimistossa, joka on sama huone kuin ompeluhuoneeni eli makkari. Laskin laukun hetkeksi sängylle ja vips – Kissa löysi sen viipymättä ja rentoutui hyvin nopeasti sen päälle kuin tyynylle. Tämän täytyy olla hyvä kassi, kun Kissa sitä näin arvostaa! Minulle kassissa on merkittävintä, että rohkenin surrutella keltaisella tikkauslangalla mustalle kankaalle konetikkauskuvioita, joita en paljon ollut harjoitellut. Kuvasta ei saa selvää, miltä kassi oikeasti näyttää, mutta voit katsoa tilkkulaukkuni potrettikuvat täältä.

Työskentelin eilen illalla sinnikkäästi ja sain lopulta valmiiksi tilkkulaukun, jonka pinta on koottu enimmäkseen Tuulen viemää –tilkkupeiton blokkien valmistuksessa yli jääneistä paloista. Ompelin tilkkupinnat jo yli vuosi sitten, kesäkuussa 2013! Uusimman vetoketjulaukun nimi on Hellekesä. Toinen puoli laukusta ei ole yhtä muodollisen näköinen, mutta siinä on vastaavasti paljon enemmän ompelukoneen koristeompeleita. Hellekesä-laukun mitat ovat seuraavat: Leveys noin 40 cm  Korkeus 29 cm  Pohjan leveys 10 cm  Sankojen pituus valmiina noin 64 cm. (Leikkasin 66 cm pitkät sankakappaleet.)  Lipareeseen ompelin 45-senttisen vetoketjun. Sen häntä ulottuukin pitkälle lipareen (ja laukun reunan) ulkopuolelle. Laukku avautuu siis kunnolla, jos on tarvis. Vuoriin on ommeltu sisätasku. Huolittelin vetoketjulipareen risareunapään aivan eri kankaalla – palalla, joka sattui löytymään ompelupöydältä ja joka silti sopi liparekankaan väreihin. Hellekesä-tilkkulaukku