Tilkunviilaaja

Vihdoinkin maltoin ommella pitkään kesken olleelle tilkkupeitolleni reunakantin! Vihdoinkin Economy- eli säästöblokeista ompelemani tilkkupeitto on valmis. Tytär ehdotti sille nimeä Tupla vai kuitti, ja hyväksyin sen mieluusti. Olin nimittäin jokseenkin kuitti ommeltuani loputtomalta tuntuneen määrän pieniä kolmioita blokkeihini. Tupla vai kuitti -tilkkupeitto on kooltaan noin 210 cm x 240 cm eli niin iso, ettei edes Mies pystynyt pitämään sitä täysin suorana – ei leveys- eikä korkeussuunnassa. Ompelin peittoon 504 säästöblokkia. Kiinnitin siis yhteensä 4032 kolmiota blokkeihin, koska jokaisessa blokissa on neljä neutraalia ja neljä värikästä kolmiota. Onneksi en ruvennut laskemaan työn määrää etukäteen, sillä en varmaan olisi ryhtynyt toimeen ollenkaan! Ihmeellistä, että vähitellen tehden sitä pystyy ompelemaan tuhansia pieniä saumoja ilman että lopen uupuu. Elleivät huimat numerot saa puntteja tutisemaan, vaan haluat sinäkin valmistaa säästöblokkeja, niin voit ladata paperiompelu

Tilkkutyötehdas toimii. Seuraavana piiiitkä yhteenveto sen viimeaikaisista tapahtumista.  Sain yhden ikuisuusprojektini niin valmiiksi, että saatoin toimittaa sen Töölön Tilkkupajaan kauniisti viimeisteltäväksi juuri ennen Soilen tikkaustaukoa. Liioittelen ikuisuutta hieman. Aloitin economy-blokkiprojektini vasta huhtikuussa 2020 (vain alle vuosi sitten), kun päätin vihdoin toteuttaa JONKUN mallin Make Modern -lehdestä, jota olen sentään tilannut vuodesta 2018 alkaen. Aika vain tuntuu ikuisuudelta! Pystyisin laskemaan, montako pikkukolmoita olen ommellut neliön ympärille, mutta en halua, sillä unohtaisin mielelläni koko projektin. No, palaan blokkeihin sen verran, että näytän projektin viimeiset vaiheet. Tässä olen vihdoin ommellut tarpeeksi monta pientä blokkia ja myös näitä blokeista kokoamiani, isoja ysiblokkeja. Tiesin, ettei sommittelusta tulisi yhtään mitään, jos koettaisin tehdä sen blokki kerrallaan. Sinisävyisiä blokkeja läheltä: Ta-daa! Sommitelma on ommeltu kokoon! Näett

Ostin maaliskuussa 2012 American Patchwork and Quilting –lehden. Vaikka se oli päältä katsoen aika perinteisen näköinen ja vaatimatonkin, löysin sieltä hauskan tilkkupintaidean. Idean näkemisestä meni vain kymmenisen päivää siihen, että poimin kankaita uuteen peittoon. Mielessäni oli heti alusta lähtien trio-jäätelö. Vaaleaa punaista, rusehtavaa ja taustalle vaniljan vaaleaa. Törmäsin kuitenkin ongelmaan: minulla ei ollut muuta valkoista kangasta kuin gigavalkoista lakanaa. Modernilla tilkkuilijalla pitäisi aina olla varastossa vaaleita, tummanpuhuvia ja mudanvärisiä harmaita tilkkukankaita. Vuonna 2021 en ollut tätä vielä ymmärtänyt enkä ostanut yksivärisen oloisia kankaita noin vain varastoon. Nyt ymmärrän, että HETI kun kohdalle sattuu sopiva mudanvärinen kangas, sitä pitää ostaa kolme metriä. Samaten vaaleita ja tummia neutraaleja. Muuten niitä ei ole käsillä silloin kun niitä tarvitsee. (Ihan kuin nainen, poliisi ja taksi: ei niitä koskaan tarvitessa nää.) Ostin sitten Kontti-myy

Nyt kun Supernova-blokeista koottu tilkkupinta on valmis ja turvallisesti tikattavana, minulla oli aikaa viimeistellä aiempi, valmiiksi jo tikattu tilkkupinta. Tässä tilkkupeitto on valmiina, ja sen nimi on Valpas mieli!   Muistin yksiäkin jakamiani tilkkutöiden kuvausvinkkejä, joissa kehotettiin esimerkiksi ottamaan kuvia hyvässä valossa, ulkona, noin puolilta päivin. Tein juuri niin! Aloitin itse asiassa taittelemalla peiton aistikkaasti kuvaukselliselle (eli kulahtaneelle) puutarhapenkillemme. Taittelusta ei oikeasti tullut kovin aistikas! Täytyi oikein blogista katsoa, milloin aloitin tämän peiton ompelemisen. Joulukuussa 2019, ihan kuukauden viimeisinä päivinä olin jo melko pitkällä projektissani. Ensimmäisen koeblokin ompelin näköjään pari päivää ennen joulua 2019. Vaikka sain koko tilkkupinnan valmiiksi jo helmikuun alussa, tilkkupeitto oli kaikkiaan tekeillä yli kahdeksan kuukautta. Tilkkupinta odotteli kaapissa pitkään, josko innostuisin ompelemaan sille itse taustakappalee

Ta-daa! Sain valmiiksi keskeneräisenä viruneen, kukka-aiheisen tilkkutyöni. Ompelin siihen ensimmäiset blokit maaliskuussa 2019 ja Kangasvuokko-tilkkupeitto on lopulta valmis! Matka tilkkupeiton kokoiseksi pinnaksi ei ollut aivan suoraviivainen. Ensin ompelin blokit liian isoiksi niin, että kukat asettuivat harvakseltaan ja näyttivät jotenkin plassuilta. Korjasin virheeni, jolloin pinnasta tuli kiva – mutta olihan minun vielä laskettava blokkini väärin siinä vaiheessa. No, lopulta minulla oli valmiina kahdentoista kukkablokin tilkkupinta, mutta se oli vähän liian pieni tavalliseksi peitoksi ja jotenkin liian iso lapsenpeitoksi. Lähipiirissä ei ole sellaista lastakaan, jolle tämä olisi sopinut. Toisaalta minulla oli pino kukkablokkien ompelemisesta yli jääneitä kaaripaloja, joista aika nopeasti päätin ommella kehyksiä peittoon. Päätös oli nopea, mutta matka toteutukseen kesti. Vasta tammikuun lopulla 2020 tartuin toimeen. Lisäsin kukkablokkien sivuille kaitaleen, ompelin k

Juoponpolkublokeista kokoamani kukkakuvioinen tilkkutyö on hivenen lähempänä valmistumista, sillä sain sen takaisin Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelusta. Väläytän tilkkutyöstäni teille pari kuvaa, vaikkei peitto ole vielä valmis. Mestaritikkaaja Soile suositteli pinnalle kaunista, kukkakuvioista tikkausmallia ja hivenen hohtavaa, lämpimän vaaleanpunaista lankaa. Nappivalinnat! Kuvassa näkyy myös piparkakkukuvio, jonka toteutin kukkablokkien ympärille kehykseksi. Ihmeellistä, miten paljon tilkkupinta muuttuu edukseen, kun sen tikkaa kauniisti! Ennen tikkausta katselin tilkkupintaani ja aprikoin, olivatko sen reunat sittenkin liian löpröt. Olisiko niitä vaikea tikata siististi? Epäilyistäni huolimatta tilkkutyöni on nyt tikattuna pintana kaunis, tasainen ja taipuisa. Reunojen löpröydestä ei ole tietoakaan! Seuraavaksi tasoitan tikatun työni reunat. Sitten se saa nimen, nimilapun ja reunakantin. Sitten se on valmis – oltuaan tekeillä kymmenisen kuukautta.

Tikkaamisesta puheen ollen, englanniksi on ihan sanonta: ”It’s not a quilt until it’s quilted” - tilkkutyö ei ole edes valmis, ellei sitä ole tikattu. Kertaus on opintojen äiti, joten tänään annan luukussa 10 antamieni tikkausideoiden lisäksi viisi lisävinkkiä. 1. Tikkaa tilkkutyösi kauniiksi – ja tikkaa tarpeeksi. Itse tikkasin ensimmäistä tilkkutyötäni aivan liian vähän ja se näyttääkin nykyisin melko väsyneeltä. (Vähäinen tikkaaminen oli toki vain minun kolmanneksi suurin virheeni silloin kun aloittelin tilkkuharrastusta.) 2. Malta katsoa kauempaa. Ykkösvinkin kauniiksi tikkaamisesta tuli mieleen, että tikkaamistyön tuoksinassa syntyvät kuviot saattavat näyttää kömpelöiltä. Alkaa epäilyttää, tuleeko pinnasta sittenkään mitään. Ongelmana on, että tikkauksia katsoo liian läheltä! Pitää malttaa mielensä, uskoa itseensä ja tikata menemään. Tai sitten voi pysähtyä, nousta ja mennä metrin, parin päähän katsomaan tikkaustulosta. Sieltä katsoen pinta näyttää todennäköisesti aivan h

Kahdeksastoista luukku kehottaa rajoittumaan ja on itsekin niin rajoittunut, että antaa vain yhden vinkin. Toisaalta luukusta paljastuu upouusi tilkkutyö! Ensin kuitenkin siihen vinkkiin. Vinkki: Käytä kahta väriä.  Esimerkiksi voit järjestellä jokusia jäännöspalojasi värin perusteella pinoihin, joista valitset kaksi - niin kuin minä helmikuussa 2018 valitsin keltaisen ja vihreän. Improvisoin pinoista pieniä tilkkupintoja ja yhdistelin ne kelta-vihreäksi pinnaksi. Pinta taisi jäädä jonnekin virumaan, sillä yhdistelin siihen myöhemmin näköjään sinisiä/turkooseja tilkkupaloja ja lopulta ompelin pinnoista Kissanhäntä kainalossa -tilkkulaukun. Jos monivärisen pinnan kokoaminen tuntuu liian haastavalta värien sovittelemiselta, kahteen väriin rajoittuminen helpottaa sommittelua huomattavasti. Uusin tilkkutyöni on nimeltään Kuurankukka, ja siinä rajoituin kahteen väriin: valkoiseen/vaaleaan ja punaiseen. No hah hah! Kuvasta näette heti, miten hyvä minä olen rajoittumaan!