Tilkunviilaaja

Sain valmiiksi tilkkupeiton, jonka ompelin epämääräisen epätasaisista, hirsimökkiblokin tekniikalla ommelluista blokeista. Käytin pintaan vihreitä ja violetteja kankaita ja paljon valkoista. Vihreästä ja violetista sain tilkkupeitolleni nimen Elokuunasterit. Ompelin ensimmäiset blokit maaliskuussa 2021. Kerroin silloin hällä väliä -tyyppisestä työskentelytavastani. Näissä blokeissa ei tarvinnut sovitella saumoja eikä muutenkaan ommella tai edes leikata kovin tarkkaan. Suosittelen tätä rennohkoa projektia kaipaavalle. Lopuksi kyllä silitin hällä väliä -blokkini hyvin ja tasoitin ne tarkasti kuuden tuuman neliöiksi. Koska neliöt näyttivät kaipaavan vaaleaa ympärilleen, kehitin välikaitaleet. Ompelinpa kaitaleisiin vielä nurkkaneliötkin. Laskin ja mittasin taas kerran väärin useammalla, oudolla tavalla välikaitaleita kehittäessäni, mutta niin vain sain tilkkupinnan valmiiksi. Ehkä Elokuunasterit-peitto on mielestänne huikea tai kadehdittavan hieno, mutta se ei ole minun suosikkini.

Kaikki 154 ompelemaani vinoviivablokkia ovat nyt yhtenä pintana! Esittelen pinnan kohta, mutta ensin käyn läpi muutaman muun asian – kerron esimerkiksi, miten sommittelin tilkkupinnan, ja jaan muutamia huomioitani käyttämistäni kankaista. Neljä viimeistä valmistamaani blokkia olivat seuraavat: Olette ehkä kanssani samaa mieltä siitä, että niin tausta- kuin vinoviivakankaatkin ovat melko sekalaista seurakuntaa! Miten tällaiset pystyy ikinä järjestämään sopivasti yhteen tilkkupintaan? Miten sommittelin tilkkupinnan? Koska minulla ei ole koskaan tarkkaa etukäteissuunnitelmaa, tilkkupinnan sommitteleminen alkaa lähes aina siitä, että järjestän blokit. Yleensä jaan ne pinoihin, ja useimmiten jaan ne pinoihin tummuusasteen perusteella. Niin tälläkin kertaa. Pinoja oli neljä: tummat, keskiväriset, vaaleahkot keskiväriset ja vaaleimmat. Tässä työvaiheessa vallitsi kammottava helle, ja järjestettyäni nuo noin 154 blokkia pinoihin tipuin hikeä. Kyllä tilkkutyö voi olla hikistä hommaa! Koska m

Esittelen tämän yllättävän vaalealta vaikuttavan, violetti-vihreistä blokeista kokoamani tilkkupinnan uudelleen. Olette nähneet sen epämääräisesti kuistimme sohvalle heiteltynä, mutta ette tasaiseksi levitettynä. Tosin eihän tämä tasainen ole nytkään, sillä asettelin sen meidän pitkäksi venähtäneelle nurmikollemme. Melkein kaikki valmistamani blokit olivat syvän värisiä tai ainakin keskivärisiä, mutta valkoiset välikaitaleet sammuttivat blokkien hehkun. Mielenkiintoinen efekti! Edellisessä kirjoituksessa esittelemäni tilkkupinnan valmistuttua olin taas tyhjän päällä. Onneksi minulla on vielä toistaiseksi aina käsillä välityö, eli ompelen pieniä neljän neliön blokkeja: Tällä kertaa käytössäni oli uusia, vihreitä ja violetteja neliöitä. Minkähän takia? Hmmm… Onneksi sentään löysin uuden, inspiroivan projektin! Olin taas nähnyt jossain Internetin ja sosiaalisen median syövereissä kuvan tilkkutyöstä, joka innosti kehittämään oman blokkimallin. Pähkäilin mitat itse ja päätin periaatteeks

Eräästä lahjaksi saamastani jäännöspala- ja tilkkukassista putkahti esiin kiva autotilkku. Kankaan autossa ei näy logoa, mutta se on tunnistettavissa Volkswagen Kleinbusiksi, ja vielä kun tajusin yhdistellä sen hehkeisiin kukka- ja perhoskuvioihin, tilkkupintaan tuli kunnon hippifiilis. Pussukka saikin nimekseen Kesä-68. Se on kooltaan keskiverto:  Leveys ylhäältä noin 20 cm Korkeus noin 14,5 cm Pohjan leveys noin 6 cm.  Kesä-68 ei taatusti tunne itseään yksinäiseksi, sillä ompelin sille saman tien kaverin. Kaverin kuvioinnista ei huou hippiyttä, mutta se sai silti nimekseen Rauhaa - Peace. (Muistan nuorena lukeneeni kirjan ”Rauhaa, peace, ja molemmilla käsillä”. Sellaisen nimen ainakin muistan, mutta nettihaku ei tuottanut tuloksia.) Rauhaa - Peace -vetoketjupussukan mitat ovat seuraavat:  Leveys ylhäältä noin 18 cm Korkeus noin 12 cm Pohjan leveys noin 5 cm.  Nyt kävi niin kivasti, että kumpikin pussukka on sekä Avoin- että Street-mallistoa.   Sen sijaan tekovaiheessa ei käynyt m

Asettelin muutama päivä sitten valmiin, liukuvasti väritetyn tilkkupinnan seinälle ( ! ! ) ja mittasin sen. Olin tainnut suunnitella tekeväni juuri sen kokoisen eli noin 205 cm x 220 cm pinnan, mutta tulin silti toisiin ajatuksiin. Ehkä pitäisi purkaa siitä pari, kolme pystyriviä irti ja käyttää ne vaikka taustakappaleeseen? Jotenkin peitto näyttää ihan järjettömän isolta. No, jätän asian hautumaan ja kerron projektista, joka kesti kaikkiaan noin kuukauden. Kuten jo aiemmassa blogikirjoituksessani kerroin, tämä oli tosi inspiroiva projekti! Intoa riitti joka vaiheeseen: palojen leikkaamiseen, pötköjen sommittelemiseen, ompelemiseen. En hyytynyt silloinkaan, kun päätin pidentää jokaista pötköä seitsemällä palalla. Ratkoja soi, lisäpalat leikkautuivat, ja taas sommittelin. Projekti oli hankala valokuvattava. Koska sommittelen lattialla, en pääse niin kauas, että saisin kuvan pötkylöistä koko pituudeltaan. Kannatti silti asetella pötkylöitä vierekkäin lattialle. Ellen olisi tehnyt niin