kahdessadas.
Vaikka sain tänään valmiiksi blogihistoriani 200. tilkkupussukan, annoin sille nimeksi – en Kahdessadas, vaan – Vesimeloniviboja.
Nimi olikin helppo keksiä, sillä sain Instagram-päivitykseeni kommentin, jossa kirjoittaja kertoi saavansa tilkkupinnastani vesimeloniviboja (watermelon vibes). Tein päivityksiä tikattavana olevista tilkkupinnoista.
Valitsin melko huolellisesti pinkkejä ja vaaleanvihreitä kankaita tulevaan työhöni ja olin lopulta melko pettynyt siihen, millaisen pinnan sain aikaiseksi. Olisin halunnut neliöpalasiin enemmän kontrastia. Onneksi tilkkupinnassa on kontrastia neliörivien välillä, vaikka neliöt itse ovat aika tasaväriset.
Suunnitelmallisuus ja tietynlaisen lopputuloksen tavoitteleminen ei taida olla minun juttuni, vaan minun pitää tyytyä improvisoimaan.
Tikkaamisen jälkeen pinta ei näyttänyt enää niin suurelta pettymykseltä. Ja kun olin ommellut tilkkupinnat pussukaksi, pettymys on vaihtunut tyytyväisyydeksi.
Lähinnä sen takia, että sain pussukan valmiiksi, ja että se on kahdessadas ompelemani!
Onhan tässä myös tosi kesäiset värit.
Ompelin pussukan eilen melkein valmiiksi. Minulta jäi tekemättä vain päällitikkaus vetoketjun viereen, vetoketjun päättävä lipare ja pieni lensku vetoketjun vetimeen. Vaikka pussukka oli kesken, en malttanut olla jakamatta Instagramissä tätä salaperäistä kuvaa, jossa keskeneräisyys näkyy hieman ja jossa tilkuista tehty sisätasku näkyy aika hyvin.
Sama sisätasku pilkistää valmiissa pussukassa. En ottanut tämän syvemmälle näyttävää kuvaa, sillä olin topannut pussukan pohjan kuvausta varten villasukkaparilla. Ne olisivat pilanneet söpön vaikutelman!
Otin vaihteeksi kuvan myös vetoketjun päättävästä kangaspalasta. Samaa kangasta esiintyy myös Vesimeloniviboja-pussukan tilkkupinnassa.
Aurinko piirtää spiraalimaiset tikkauskuviot hienosti näkyviin. Värit näyttävät paitsi kesäisiltä, myös hampaita vihlovan makeilta!
Vesimeloniviboja-vetoketjupussukka on hiukan isompi kuin yleensä ompelemani pussukat. Sen strategiset mitat ovat seuraavanlaiset:
Vetoketju avautuu kunnolla, joten pussukka on Avoin-mallistoa. Siinä on lyhyet kanto-/ripustuslenksut, jotka näkyvät jotenkuten seuraavassa kuvassa:
Minulla on enää tämä kesä aikaa ottaa tilkkutavaroiden valmistujaiskuvia kulahtaneilla betonirappusillamme ja ravistuneilla puuaskelmilla, sillä loppukesästä kuisti ja sen ympäristö puretaan, ja meille rakennetaan uusi, paljon entistä ehompi kuisti. Raputkin siirtyvät toiseen paikkaan.
Vaikka ajan patinoimat pinnat näyttävät kuvissa kiinnostavilta, ne eivät todellisuudessa tunnu enää kivoilta. On todellakin uudistuksen aika!
Nyt voitte tietenkin heittää arvauksia/arvioita, montako tavaraa ehdin kesä-, heinä- ja elokuussa vielä näillä vanhoilla tasoilla kuvata!
Nimi olikin helppo keksiä, sillä sain Instagram-päivitykseeni kommentin, jossa kirjoittaja kertoi saavansa tilkkupinnastani vesimeloniviboja (watermelon vibes). Tein päivityksiä tikattavana olevista tilkkupinnoista.
Valitsin melko huolellisesti pinkkejä ja vaaleanvihreitä kankaita tulevaan työhöni ja olin lopulta melko pettynyt siihen, millaisen pinnan sain aikaiseksi. Olisin halunnut neliöpalasiin enemmän kontrastia. Onneksi tilkkupinnassa on kontrastia neliörivien välillä, vaikka neliöt itse ovat aika tasaväriset.
Suunnitelmallisuus ja tietynlaisen lopputuloksen tavoitteleminen ei taida olla minun juttuni, vaan minun pitää tyytyä improvisoimaan.
Tikkaamisen jälkeen pinta ei näyttänyt enää niin suurelta pettymykseltä. Ja kun olin ommellut tilkkupinnat pussukaksi, pettymys on vaihtunut tyytyväisyydeksi.
Lähinnä sen takia, että sain pussukan valmiiksi, ja että se on kahdessadas ompelemani!
Onhan tässä myös tosi kesäiset värit.
Ompelin pussukan eilen melkein valmiiksi. Minulta jäi tekemättä vain päällitikkaus vetoketjun viereen, vetoketjun päättävä lipare ja pieni lensku vetoketjun vetimeen. Vaikka pussukka oli kesken, en malttanut olla jakamatta Instagramissä tätä salaperäistä kuvaa, jossa keskeneräisyys näkyy hieman ja jossa tilkuista tehty sisätasku näkyy aika hyvin.
Sama sisätasku pilkistää valmiissa pussukassa. En ottanut tämän syvemmälle näyttävää kuvaa, sillä olin topannut pussukan pohjan kuvausta varten villasukkaparilla. Ne olisivat pilanneet söpön vaikutelman!
Otin vaihteeksi kuvan myös vetoketjun päättävästä kangaspalasta. Samaa kangasta esiintyy myös Vesimeloniviboja-pussukan tilkkupinnassa.
Aurinko piirtää spiraalimaiset tikkauskuviot hienosti näkyviin. Värit näyttävät paitsi kesäisiltä, myös hampaita vihlovan makeilta!
Vesimeloniviboja-vetoketjupussukka on hiukan isompi kuin yleensä ompelemani pussukat. Sen strategiset mitat ovat seuraavanlaiset:
- Leveys ylhäältä noin 28 cm
- Korkeus noin 21 cm
- Pohjan leveys noin 8 cm.
Vetoketju avautuu kunnolla, joten pussukka on Avoin-mallistoa. Siinä on lyhyet kanto-/ripustuslenksut, jotka näkyvät jotenkuten seuraavassa kuvassa:
Minulla on enää tämä kesä aikaa ottaa tilkkutavaroiden valmistujaiskuvia kulahtaneilla betonirappusillamme ja ravistuneilla puuaskelmilla, sillä loppukesästä kuisti ja sen ympäristö puretaan, ja meille rakennetaan uusi, paljon entistä ehompi kuisti. Raputkin siirtyvät toiseen paikkaan.
Vaikka ajan patinoimat pinnat näyttävät kuvissa kiinnostavilta, ne eivät todellisuudessa tunnu enää kivoilta. On todellakin uudistuksen aika!
Nyt voitte tietenkin heittää arvauksia/arvioita, montako tavaraa ehdin kesä-, heinä- ja elokuussa vielä näillä vanhoilla tasoilla kuvata!
Kommentit
Suotta epäilit uusinta pussukkaasi, se on kiva kuten kaikki muutkin valmistamasi:)