tilkkupinta, jota oli vaikea sommitella.
Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, tämänkertaisen tilkkupinnan blokit eivät mahtuneet yhtaikaa sommittelulattialleni! Aiemmin olen samassa tilanteessa ommellut blokkeja muutaman kokonaisuuksiksi, jolloin ne vievät vähemmän tilaa, ja lopulta olen pystynyt tekemään sommitelman.
Tällä kertaa olin valinnut kärjellään seisovat blokit, jotka joutuu ompelemaan kulmasta kulmaan riveiksi. Lisäksi blokkien harmaan ”varjon” piti vaaleta alhaalta ylös. Niinpä jouduin käyttämään kaiken tarkkaavaisuuteni ja laskemaan rivejä moneen kertaan, että sain diagonaalirivit onnistumaan.
Seuraavalla kerralla sommittelen jollain muulla tavalla! (Jos muistan.)
Ompelun lomassa rupesin myös miettimään työn väkäreunoja. Alkuperäinen ajatukseni oli tasoittaa tilkkutyön reuna, mutta minua vähän harmitti kivojen kankaiden pois leikkaaminen. Sitten tulin ajatelleeksi, että täytän kolmiot samaan tapaan kuin ”Aamuvirkku”-tilkkupeiton mallissa neuvottiin.
Jostain syystä ajattelin automaattisesti, että neliöiden pitää olla tummanpuhuvalla taustalla, mutta nyt huomasin, että neliöthän kelluvat valkoisella taustalla.
Pah! Leikkasin mustat kolmiotkin jo. Onneksi en ruvennut vielä niitä ompelemaan kiinni blokkiriveihin!
Jätin keskeneräisen sommitelmani lattialle eilen ja lähdin käymään Turussa. Poissaollessani joku oli käynyt laatimassa uuden sommitelman – tai sitten tuo joku oli sitä mieltä, ettei sommitelmaideani ollut hyvä.
Kissa oli aivan ihmeissään lattialla olevasta sotkusta.
Tällä kertaa olin valinnut kärjellään seisovat blokit, jotka joutuu ompelemaan kulmasta kulmaan riveiksi. Lisäksi blokkien harmaan ”varjon” piti vaaleta alhaalta ylös. Niinpä jouduin käyttämään kaiken tarkkaavaisuuteni ja laskemaan rivejä moneen kertaan, että sain diagonaalirivit onnistumaan.
Seuraavalla kerralla sommittelen jollain muulla tavalla! (Jos muistan.)
Ompelun lomassa rupesin myös miettimään työn väkäreunoja. Alkuperäinen ajatukseni oli tasoittaa tilkkutyön reuna, mutta minua vähän harmitti kivojen kankaiden pois leikkaaminen. Sitten tulin ajatelleeksi, että täytän kolmiot samaan tapaan kuin ”Aamuvirkku”-tilkkupeiton mallissa neuvottiin.
Jostain syystä ajattelin automaattisesti, että neliöiden pitää olla tummanpuhuvalla taustalla, mutta nyt huomasin, että neliöthän kelluvat valkoisella taustalla.
Pah! Leikkasin mustat kolmiotkin jo. Onneksi en ruvennut vielä niitä ompelemaan kiinni blokkiriveihin!
Jätin keskeneräisen sommitelmani lattialle eilen ja lähdin käymään Turussa. Poissaollessani joku oli käynyt laatimassa uuden sommitelman – tai sitten tuo joku oli sitä mieltä, ettei sommitelmaideani ollut hyvä.
Kissa oli aivan ihmeissään lattialla olevasta sotkusta.
Kommentit