valmis retrovärinen vauvanpeitto.
Tänään valmistui taas yksi vauvanpeitto. Aloin ommella tätä ikään kuin tilaustyönä, mutta tälle ei sitten ollutkaan ottajaa. Ei siksi, ettei vauvaa olisi, vaan hänelle keksittiinkin muita tervetuliaislahjoja. Innostuin heti kuullessani, että EHKÄ vauvanpeitto tilkuista olisi kiinnostava – en pettynyt, vaikkei tilausta tullutkaan. Päätin sen sijaan tehdä peiton valmiiksi.
Tietenkin kettukuviosta tulee mieleen lastenlaulu, ja peitto saikin nimekseen ”Yli järven”. Jätin kettu-sanan nimestä pois, koska peitossa esiintyy toinenkin eläin, nimittäin pesukarhu.
Ehkä-tilauksessa mainittiin, että värityksen pitäisi olla poikamainen ja reipas, ei söpö. Niinpä perkasin jäännöspalatilkuistani esiin vain ne, joissa ei ole kukkakuvioita. Lisäksi tilkkujen piti sopia jo mukaan valitsemiini pesukarhu- ja kettukankaisiin, eli niiden täytyi olla retrovärisiä! (Astuin taas mukavuusalueeni ulkopuolelle.)
Mukavuusalueella tai ei, niin retrovärisiä scrappy-paloja oli superhauska valmistaa! Ompelin ne nopeasti ja rupesin vasta sitten miettimään, millaisen tilkkupinnan niistä kokoaisin.
Sitten jostain putkahti idea ommella rytmikkäästi vaihtelevat vaaleat ja tummat kehykset paloihini. Scrappy-tilkkupalat olivat hiukan eri kokoisia keskenään. Koska en raaskinut tasoittaa isompia paloja kuin ihan vähän, ompelin toisille leveämmät, toisille kapeammat ruskeat kehykset.
Olen kertonut tilkkupinnan valmistamisesta tässä blogikirjoituksessa. Huomaan, että kirjoituksessani ajattelin valmistavani näin pienen peiton nopeasti – ehkä jo vuoden 2017 ensimmäisenä valmiina tilkkupeittona. HAH! Tämä on kahdeksas tänä vuonna valmistunut tilkkupeitto.
Ruskea kangas oli saalis tilkkukilta Syyringin ”Kamalat kankaat” -illasta. Tilkkuystäväni Eija antoi kankaan minulle, koska pidin sitä mainiona. Hänelle se oli osoittautunut käyttökelvottomaksi. Tämä on jo toinen tilkkutyö, johon ”kamala kangas” on mielestäni sopinut hyvin!
Kivaa kettukangasta oli enemmän kuin tarpeeksi taustakappaletta varten. Pääsin kerrankin helpolla.
Nimilappu on taas leikattu vanhasta, käsin päärmätystä taskuliinasta. Tikkasin tekstien ympäri vielä kirjontalangalla etupistoja, jotta valkoinen lappu ei näyttäisi niin kalpealta.
Löysin reunakantiksi kettumaisen punaruskeaa kangasta, jossa oli vielä ruudutettu kuviokin – vinoon leikattuna sellainen kangas näyttää aina hauskalta. Muistelen, että kangas on muhkeasta, Tilkkutexin lahjoittamasta palkintopinosta, jonka voitin Finn Quiltin tilkkutyökilpailusta vuonna 2014. (Kilpailu pidettiin ja se ratkesi vuonna 2013, mutta sain kakkospalkintoni seuraavan vuoden puolella.)
Yli järven –vauvanpeitto on kooltaan noin 100 cm x 100 cm Sen pinnassa näkyvät kivat tikkaukset toteutti Töölön Tilkkupajan Soile Kivinen.
Toivon, että Yli järven –tilkkupeitto löytää jonain päivänä reippaan, retrovärejä arvostavan omistajan!
Tietenkin kettukuviosta tulee mieleen lastenlaulu, ja peitto saikin nimekseen ”Yli järven”. Jätin kettu-sanan nimestä pois, koska peitossa esiintyy toinenkin eläin, nimittäin pesukarhu.
Ehkä-tilauksessa mainittiin, että värityksen pitäisi olla poikamainen ja reipas, ei söpö. Niinpä perkasin jäännöspalatilkuistani esiin vain ne, joissa ei ole kukkakuvioita. Lisäksi tilkkujen piti sopia jo mukaan valitsemiini pesukarhu- ja kettukankaisiin, eli niiden täytyi olla retrovärisiä! (Astuin taas mukavuusalueeni ulkopuolelle.)
Mukavuusalueella tai ei, niin retrovärisiä scrappy-paloja oli superhauska valmistaa! Ompelin ne nopeasti ja rupesin vasta sitten miettimään, millaisen tilkkupinnan niistä kokoaisin.
Sitten jostain putkahti idea ommella rytmikkäästi vaihtelevat vaaleat ja tummat kehykset paloihini. Scrappy-tilkkupalat olivat hiukan eri kokoisia keskenään. Koska en raaskinut tasoittaa isompia paloja kuin ihan vähän, ompelin toisille leveämmät, toisille kapeammat ruskeat kehykset.
Olen kertonut tilkkupinnan valmistamisesta tässä blogikirjoituksessa. Huomaan, että kirjoituksessani ajattelin valmistavani näin pienen peiton nopeasti – ehkä jo vuoden 2017 ensimmäisenä valmiina tilkkupeittona. HAH! Tämä on kahdeksas tänä vuonna valmistunut tilkkupeitto.
Ruskea kangas oli saalis tilkkukilta Syyringin ”Kamalat kankaat” -illasta. Tilkkuystäväni Eija antoi kankaan minulle, koska pidin sitä mainiona. Hänelle se oli osoittautunut käyttökelvottomaksi. Tämä on jo toinen tilkkutyö, johon ”kamala kangas” on mielestäni sopinut hyvin!
Kivaa kettukangasta oli enemmän kuin tarpeeksi taustakappaletta varten. Pääsin kerrankin helpolla.
Nimilappu on taas leikattu vanhasta, käsin päärmätystä taskuliinasta. Tikkasin tekstien ympäri vielä kirjontalangalla etupistoja, jotta valkoinen lappu ei näyttäisi niin kalpealta.
Löysin reunakantiksi kettumaisen punaruskeaa kangasta, jossa oli vielä ruudutettu kuviokin – vinoon leikattuna sellainen kangas näyttää aina hauskalta. Muistelen, että kangas on muhkeasta, Tilkkutexin lahjoittamasta palkintopinosta, jonka voitin Finn Quiltin tilkkutyökilpailusta vuonna 2014. (Kilpailu pidettiin ja se ratkesi vuonna 2013, mutta sain kakkospalkintoni seuraavan vuoden puolella.)
Yli järven –vauvanpeitto on kooltaan noin 100 cm x 100 cm Sen pinnassa näkyvät kivat tikkaukset toteutti Töölön Tilkkupajan Soile Kivinen.
Toivon, että Yli järven –tilkkupeitto löytää jonain päivänä reippaan, retrovärejä arvostavan omistajan!
Kommentit