pelastusoperaatio.

Helsingin Tilkkukilta Syyrinki järjesti muutama vuosi sitten lauantaisen ompelupäivän, missä tilkkutaitajamme Ritva neuvoi meille, miten ommella mielenkiintoinen tilkkublokki. Blokin ompelemiseen oli eräänlainen pikatekniikka, joka sekin oli melkoisen aikaavievä.

Tilkkublokissa oli lukuisia hyviä puolia. Siihen saattoi käyttää lähes mitä tahansa kuoseja. Ensimmäisen vaiheen palojen leikkaaminen ei ollut vaativaa. Siitä sai tummilla ja vaaleilla osilla positiivin tai negatiivin, jolloin tilkkupintaan sai muodostumaan kiintoisia kuvioita.

Ompelin silloin lauantain kurssillamme pari blokkia ja jatkoin työtä erittäin innostuneena jonkin aikaa. Sitten jokin meni vikaan. Taisin valita blokkeihini väärän värisiä kankaita. Olin aloittanut sinisävyisillä ja siirryin siitä hiljalleen suttuisen vihreisiin ja ruskeisiin. Tällaisiin:

Lopulta tilkkupinta alkoi näyttää silmissäni niin rumalta, että taittelin sen kokoon, survoin muovikassiin ja kiikutin kassin vaatehuoneen perälle. Sinne se jäi pariksi vuodeksi.

Yäk. Katsokaa nyt noita likaisen vihertävänvaaleita osuuksia näiden muiden tilkkublokkien kanssa! Ja turkoosia yhdistettynä tumman rusehtavanvihreään kankaaseen! Mitä oikein ajattelin?

Kun nyt olin valmiiksi harmissani Kemin-matkan mentyä myttyyn, en pelännyt lisäharmistumista ja kaivoin ruman työni uudelleen esiin. Toisaalta - ehkä se oli näkymättömissä ollessaan muuttunut kivaksi?

Ei ollut.

Kokeilin ensin, auttaisiko kokonaisuutta, jos irrottaisin rumimmat ja epäsopivimmat osuudet työstä. Tilkkupinta oli siinä vaiheessa kahdessa palassa, jotka asettelin sängylle. Työ rupesi nyt näyttämään siedettävältä.

Kassissa oli yhteen ompelemieni osuuksien lisäksi koko joukko irtoblokkeja. Vaikka olin unohtanut suunnilleen kaiken tähän blokkiin ja tähän työhön liittyvän, irtoblokkien tarkastelu muistutti mieleeni positiivi-negatiivimahdollisuuden.

Päätin ommella lisää ja kauniimman värisiä blokkeja negatiiveiksi verrattuna työn keskiosaan. Asettelin uusia blokkeja keskiosan kehykseksi.

Tilkkupinta rupesi näyttämään aika kivalta.

Syyringin ompelupäivän jälkeen olen hankkinut pari uutta tuumamittaista viivainta. Tämän blokin ohje oli tuumamittainen, ja leikkaaminen kunnollisilla viivaimilla joudutti blokin valmistumista olennaisesti. Niinpä tarvittava määrä blokkeja oli valmiina yllättävän nopeasti.

Ta-daa! Entinen KAUHEA tilkkupinta on edelleen überkirjava, mutta se näyttää sentään ihan kivalta tai ainakin mielenkiintoiselta. Enää se ei ole mielestäni ruma.

Pelastusoperaatio siis onnistui. Jos löytäisin tälle taustakappaleen, minulla olisi taas uusi tilkkupeitto hetkessä valmiina. (Haha, vai hetkessä!)