tilkkutyöt ja kissa.
Käyttelin Tyttären minulle suosittelemaa uutta kollaasisovellusta ja tein digitaalisen tilkkutyön muutamasta ”kissa tilkkutyön kanssa” –kuvastani. (Itse asiassa koko tämän postaukseni idea on Tyttären keksimä, joten hänelle kredaa siitä.)
Kissa on erinomainen tilkkutyötuomari. Se arvostaa pehmeää tilkkupeittoa ja jopa tikattua vetoketjulaukkua. Se valitsee jonkun tekemäni työn voittajaksi monta kertaa viikossa. Olen siis moninkertainen voittaja! Ihan mahtavaa.
Kissa myös koristaa tilkkutyöni, kahdella eri tavalla. Ensinnäkin se söpöystää kaiken.
Toiseksi se karvastaa kaiken. Se viihtyy päiväpeittomme tietyllä kulmalla ja käyttelin muutama päivä sitten kolme kierrosta teippiharjaa enkä silti saanut kaikkia sen lähdettämiä kissankarvoja pois.
Annoin mustanpuhuvan Väsky-tilkkupussukan lahjaksi kissattomaan kotiin. Meni tovi, ennen kuin sain suurimman osan kissankarvoista pois ja vielä niitä jäi kaupan päällisiksi.
Aiemmin Kissa kävi puuhailemassa jotain mystistä tilkkukangaskaapillani. Jos unohdin kaapin oven auki, se meni salaa kaapille ja riipi kankaat lattialle myttyyn.
En oikein tiedä, mitä sillä oli mielessä. Ehkä se halusi kankaiden päälle makoilemaan ja teki itselleen hyllylle tilaa? Nykyisin se ei onneksi enää käy kaapillani. Kenties se nykyään tykkää enemmän valmiista tilkkutöistäni!
Kissa on erinomainen tilkkutyötuomari. Se arvostaa pehmeää tilkkupeittoa ja jopa tikattua vetoketjulaukkua. Se valitsee jonkun tekemäni työn voittajaksi monta kertaa viikossa. Olen siis moninkertainen voittaja! Ihan mahtavaa.
Kissa myös koristaa tilkkutyöni, kahdella eri tavalla. Ensinnäkin se söpöystää kaiken.
Toiseksi se karvastaa kaiken. Se viihtyy päiväpeittomme tietyllä kulmalla ja käyttelin muutama päivä sitten kolme kierrosta teippiharjaa enkä silti saanut kaikkia sen lähdettämiä kissankarvoja pois.
Annoin mustanpuhuvan Väsky-tilkkupussukan lahjaksi kissattomaan kotiin. Meni tovi, ennen kuin sain suurimman osan kissankarvoista pois ja vielä niitä jäi kaupan päällisiksi.
Aiemmin Kissa kävi puuhailemassa jotain mystistä tilkkukangaskaapillani. Jos unohdin kaapin oven auki, se meni salaa kaapille ja riipi kankaat lattialle myttyyn.
En oikein tiedä, mitä sillä oli mielessä. Ehkä se halusi kankaiden päälle makoilemaan ja teki itselleen hyllylle tilaa? Nykyisin se ei onneksi enää käy kaapillani. Kenties se nykyään tykkää enemmän valmiista tilkkutöistäni!
Kommentit
Sopivasti löytää pehmeän paikan kylkien alle ja ilahduttaa ompeluiden lomassa.