ei enää ikinä.
Tuherran palapelipeittoni valmistumisen kalkkiviivoilla ja olen vakaasti päättänyt, etten tee toista vastaavanlaista tilkkupintaa. Tilkkupinnan palaosuus syntyi joutuisasti ja helposti. Palapelin nirkkoja oli kiva puuhastella. Tekemisessä on ollut jonkun verran kivaa haastetta.
Mutta palapelin nirkkoja on tylsä ja työläs applikoida kiinni tilkkupintaan! Niitä on ehkä sata liian monta. Tai tuhat. Tuntuu ihan tuhannelta. Ei enää ikinä tätä!
On toinenkin malli, jota en aio tehdä toiste. Tai en ainakaan ihan heti.
Tykkäsin ommella juopon polku –tilkkublokkeja, joista kokosin Arvoitus-tilkkupeiton, mutta tein niistä omien neuvojeni vastaisesti turhan kontrastittomat. Jotenkin valahdin ansaan, että eri väri riittäisi kontrastiksi. Ei riitä, vaan myös tummuusaste-ero kannattaa toteuttaa jokaiseen palaan, näemmä.
Menen aivan rikki joka kerta katsahtaessani työlääseen tilkkupintaan. Mitä oikein ajattelin? Miksi tein osasta blokkeja ihan pliisut ja vain muutamaan (oikeassa alakulmassa) osasin valita kunnon värit? Ei enää ikinä tätäkään!
Mutta palapelin nirkkoja on tylsä ja työläs applikoida kiinni tilkkupintaan! Niitä on ehkä sata liian monta. Tai tuhat. Tuntuu ihan tuhannelta. Ei enää ikinä tätä!
On toinenkin malli, jota en aio tehdä toiste. Tai en ainakaan ihan heti.
Tykkäsin ommella juopon polku –tilkkublokkeja, joista kokosin Arvoitus-tilkkupeiton, mutta tein niistä omien neuvojeni vastaisesti turhan kontrastittomat. Jotenkin valahdin ansaan, että eri väri riittäisi kontrastiksi. Ei riitä, vaan myös tummuusaste-ero kannattaa toteuttaa jokaiseen palaan, näemmä.
Menen aivan rikki joka kerta katsahtaessani työlääseen tilkkupintaan. Mitä oikein ajattelin? Miksi tein osasta blokkeja ihan pliisut ja vain muutamaan (oikeassa alakulmassa) osasin valita kunnon värit? Ei enää ikinä tätäkään!
Kommentit