mitähän tästä tulee?
Viime postauksen kommentissa anonyymi kysyjä tiedusteli minulta, lähdinkö tässä tilkkutyössäni toteuttamaan tiettyä visiota vai eteninkö ”mitähän näistä tulee” –periaatteella. Hyvä kysymys!
No minulla EI ikinä ole tarkkaa etukäteisvisiota. En piirrä tulevan työni tavoitekuvaa tilkkutyömuistiinpanokirjaani. Jotkut ymmärtääkseni piirtävät, värit ja kaikki. On minulla yleensä kyllä joku suunnitelma.
Toteutan usein hyödyllisintä värioppiani eli valitsen työhön korkeintaan kaksi väriä ja teen tilkkublokkini niihin rajoittuen. Ruoho on vihreämpää –tilkkupeitto on tästä hyvä esimerkki – kaikki blokit ovat sinisistä ja vihreistä tilkuista (plus neutraali vaalea).
Ruususen päiväuni –tilkkupeitossa rajoituin peräti yhteen väriin eli hempeään punaiseen, plus neutraaleihin vaaleaan ja tummaan.
Ensimmäistä tilkkublokkia ommellessani tai ensimmäisiä paloja leikatessani minulla ei todella ollut näkemystä, millainen valmiista peitosta tulisi. Tilkkuilussa onkin kiva nähdä tilkkupinnan kehittyvän sitä mukaa kun paloja tulee lisää.
Tässä työssäni ompelen kivoja neliömäisiä tilkkublokkeja aina yhdestä väristä. Visioksi minulle riitti Syyringin keväisessä tilkkutyönäyttelyssä näkemäni, Maijan ompelema tilkkupeitto ”Kutulampi” yhdistettynä täyteyttään tursuilevaan jäännöspalalaatikkooni. Laatikossa tuntui olevan runsaasti sinisiä paloja, joten rupesin tekemään sinisiä blokkeja.
Ennen pitkää siniset jäännöspalat alkoivat huveta (ja kyllästyttäää), mutta keksin koota kierroksen violetteja blokkeja sinisen keskustan ympärille.
Sekä siniset että violetit tilkkublokit ovat nyt valmiina – tai siis niitä on keskenään sopiva määrä. Olen suunnitellut, että violetin kierroksen jälkeen seuraa kierros punaisia jäännöspalablokkeja, joten seuraavaksi rupean leikkaamaan näitä:
Punaisia tilkkuja löytyi laareistani paljon ja helposti. Näistäkin jäännöspaloista sommittelee jo monta blokkia, ja veikkaan, että löytäisin vielä paljon punaista, jos etsisin lisää.
Koska tilkkublokki ommellaan aika pienistä paloista, jäljelle jää enää vain vähän jäännöstilkkumateriaalia – ihannetapauksessa vaikkapa tällainen määrä:
Jouduin leikkaamaan violetteja blokkejani varten kaitaleita pitkistä kankaista, joten todellisuudessa jäännöspalani ainoastaan lisääntyivät! Voih minua. Toisaalta tilkkupintani on nyt todella kiva:
Siniset ja violetit tilkkublokit yhdessä ovat peräti sinisävyiset (tietenkin?):
Todellisuudessa tilkkupinta ei ole aivan yhtä soma kuin kuvassa, mutta olen tästä silti aika fiiliksissä!
Nyt kyllä mietin, mahtavatko punaiset blokit edes sopia näiden kanssa. Joudunko kenties kehittämään tähän tilkkupintaan jotain aivan muuta lisää, että tästä tulee riittävän iso? Entä mitä tapahtuu siinä tapauksessa punaisille tilkkublokeilleni (jotka ovat siis yhä leikkaamattomia ja ompelemattomia)? Aika näyttää.
No minulla EI ikinä ole tarkkaa etukäteisvisiota. En piirrä tulevan työni tavoitekuvaa tilkkutyömuistiinpanokirjaani. Jotkut ymmärtääkseni piirtävät, värit ja kaikki. On minulla yleensä kyllä joku suunnitelma.
Toteutan usein hyödyllisintä värioppiani eli valitsen työhön korkeintaan kaksi väriä ja teen tilkkublokkini niihin rajoittuen. Ruoho on vihreämpää –tilkkupeitto on tästä hyvä esimerkki – kaikki blokit ovat sinisistä ja vihreistä tilkuista (plus neutraali vaalea).
Ruususen päiväuni –tilkkupeitossa rajoituin peräti yhteen väriin eli hempeään punaiseen, plus neutraaleihin vaaleaan ja tummaan.
Ensimmäistä tilkkublokkia ommellessani tai ensimmäisiä paloja leikatessani minulla ei todella ollut näkemystä, millainen valmiista peitosta tulisi. Tilkkuilussa onkin kiva nähdä tilkkupinnan kehittyvän sitä mukaa kun paloja tulee lisää.
Tässä työssäni ompelen kivoja neliömäisiä tilkkublokkeja aina yhdestä väristä. Visioksi minulle riitti Syyringin keväisessä tilkkutyönäyttelyssä näkemäni, Maijan ompelema tilkkupeitto ”Kutulampi” yhdistettynä täyteyttään tursuilevaan jäännöspalalaatikkooni. Laatikossa tuntui olevan runsaasti sinisiä paloja, joten rupesin tekemään sinisiä blokkeja.
Ennen pitkää siniset jäännöspalat alkoivat huveta (ja kyllästyttäää), mutta keksin koota kierroksen violetteja blokkeja sinisen keskustan ympärille.
Sekä siniset että violetit tilkkublokit ovat nyt valmiina – tai siis niitä on keskenään sopiva määrä. Olen suunnitellut, että violetin kierroksen jälkeen seuraa kierros punaisia jäännöspalablokkeja, joten seuraavaksi rupean leikkaamaan näitä:
Punaisia tilkkuja löytyi laareistani paljon ja helposti. Näistäkin jäännöspaloista sommittelee jo monta blokkia, ja veikkaan, että löytäisin vielä paljon punaista, jos etsisin lisää.
Koska tilkkublokki ommellaan aika pienistä paloista, jäljelle jää enää vain vähän jäännöstilkkumateriaalia – ihannetapauksessa vaikkapa tällainen määrä:
Jouduin leikkaamaan violetteja blokkejani varten kaitaleita pitkistä kankaista, joten todellisuudessa jäännöspalani ainoastaan lisääntyivät! Voih minua. Toisaalta tilkkupintani on nyt todella kiva:
Siniset ja violetit tilkkublokit yhdessä ovat peräti sinisävyiset (tietenkin?):
Todellisuudessa tilkkupinta ei ole aivan yhtä soma kuin kuvassa, mutta olen tästä silti aika fiiliksissä!
Nyt kyllä mietin, mahtavatko punaiset blokit edes sopia näiden kanssa. Joudunko kenties kehittämään tähän tilkkupintaan jotain aivan muuta lisää, että tästä tulee riittävän iso? Entä mitä tapahtuu siinä tapauksessa punaisille tilkkublokeilleni (jotka ovat siis yhä leikkaamattomia ja ompelemattomia)? Aika näyttää.
Kommentit
Minusta tuosta tulee kaunis,
vaikken yhtään ole sinisen ystävä,
mutta punainen reunus tekee siitä
jännän. Jään seuraamaan etenemistä
ja tikkaukseen pääsyä.