yhyy!
Tässä on ollut monenlaista enkä ole ehtinyt paneutua rakkaisiin tilkkutöihini lainkaan siinä mitassa kuin olisin halunnut. Eilen illalla avautui vihdoin mahdollisuus, ja innostuin saattamaan valmiiksi musta-vaaleaan kolmio-neliö-tähtipeittoon ompelemani taustakappaleen. Siis tämän näköiseen tilkkupintaan, josta olen viimeksi postannut asiaa elokuun alussa.
Olin kokonaan unohtanut, mitä viimeksi suunnittelin ja löysin vain tuolilta pinon kankaita ja puolikkaan taustakappaletta. Onneksi minulla oli tallessa jotain riipustuksia enkä joutunut mittaamaan kaikkia paloja uudestaan. Aikomukset palailivat mieleen, tai ainakin keksin, mitä tekisin. Nyttemmin olen tutustunut uudelleen myös tuolloin tekemääni postaukseen aiheesta.
Ompelin kolme saumaa ja sain niin kokoon toisen puolikkaan taustakappaletta. Silitin sen hienoksi.
Halusin varmistaa, että kappale olisi tarpeeksi leveä, eli noin saman levyinen kuin jo valmis puolikas. Kappaleet ovat jo niin isot, ettei meiltä löydy tarpeeksi isoa lattiapinta-alaa. Levitin kappaleet siis sängylle pitkittäin. Kyllä olivat suunnilleen saman levyiset, joten ompelemaan vain!
TYÖLÄSTÄ. Valtavat palat, niihin nähden aivan liian pieni ja ahdas ompelupöytä, jolla on lisäksi kaikenlaista ylimääräistä roinaa. Palat vetivät koko ajan enkä saanut ommelluksi saumaa kuin ehkä viisi senttiä kerrallaan. Ihan tuli hiki ja otti päähän. Ei ollut kivaa työtä.
Ja sitten kun onnellisena levitin kappaletta ihaillakseni vihdoinkin valmista taustakangasta, olinkin ommellut uuden palan kiinni entisen palan väärään reunaan. Yhyy!
Olisin jättänyt virheeni korjaamatta, mutta kankaan toiseen reunaan olisi sitten jäänyt kapea kaistale, joka olisi valmiissa peitossa varmasti näyttänyt omituiselta. Paljon parempi, että kaistale on suunnilleen keskellä kappaletta.
Ei auttanut muu kuin purkaa koko kaksimetrinen, huolella ompelemani sauma.
Muuta en sitten ehtinytkään tehdä eilen illalla. Voi itku! Ei vain voi syytellä ketään muuta kuin onnetonta itseä. Olen ihan törppö. Harmittaa tehdä itseni kanssa hommia!
Olin kokonaan unohtanut, mitä viimeksi suunnittelin ja löysin vain tuolilta pinon kankaita ja puolikkaan taustakappaletta. Onneksi minulla oli tallessa jotain riipustuksia enkä joutunut mittaamaan kaikkia paloja uudestaan. Aikomukset palailivat mieleen, tai ainakin keksin, mitä tekisin. Nyttemmin olen tutustunut uudelleen myös tuolloin tekemääni postaukseen aiheesta.
Ompelin kolme saumaa ja sain niin kokoon toisen puolikkaan taustakappaletta. Silitin sen hienoksi.
Halusin varmistaa, että kappale olisi tarpeeksi leveä, eli noin saman levyinen kuin jo valmis puolikas. Kappaleet ovat jo niin isot, ettei meiltä löydy tarpeeksi isoa lattiapinta-alaa. Levitin kappaleet siis sängylle pitkittäin. Kyllä olivat suunnilleen saman levyiset, joten ompelemaan vain!
TYÖLÄSTÄ. Valtavat palat, niihin nähden aivan liian pieni ja ahdas ompelupöytä, jolla on lisäksi kaikenlaista ylimääräistä roinaa. Palat vetivät koko ajan enkä saanut ommelluksi saumaa kuin ehkä viisi senttiä kerrallaan. Ihan tuli hiki ja otti päähän. Ei ollut kivaa työtä.
Ja sitten kun onnellisena levitin kappaletta ihaillakseni vihdoinkin valmista taustakangasta, olinkin ommellut uuden palan kiinni entisen palan väärään reunaan. Yhyy!
Olisin jättänyt virheeni korjaamatta, mutta kankaan toiseen reunaan olisi sitten jäänyt kapea kaistale, joka olisi valmiissa peitossa varmasti näyttänyt omituiselta. Paljon parempi, että kaistale on suunnilleen keskellä kappaletta.
Ei auttanut muu kuin purkaa koko kaksimetrinen, huolella ompelemani sauma.
Muuta en sitten ehtinytkään tehdä eilen illalla. Voi itku! Ei vain voi syytellä ketään muuta kuin onnetonta itseä. Olen ihan törppö. Harmittaa tehdä itseni kanssa hommia!
Kommentit
:D
Olet niin inhimillinen tilkkuilija, että on pakko aina lukea mitä olet saanut aikaiseksi, kun työsi Ovat todella UPEITA ja olet niin käsittämättömän AHKERA: