vaihteeksi muuta kuin tilkkutyötä.
Tytär innostui vaatteiden muokkaamisesta ja värväsi minut toteuttamaan applikaatiokuviota puseronsa etukappaleeseen. Ensin hän katsasti jokaisen kangasvarastoni kankaan ja totesi ne kaikki sopimattomiksi hänen tarkoituksiinsa. Kangaskaupasta hän sentään löysi mieluisan kuvion ja toi palan minun työpöydälleni varmasti pari kuukautta sitten. En ole tehnyt sen eteen mitään ennen kuin viikonloppuna.
Tyttären ostama kangas oli ohutta trikoota, joten leikkasin applikoitavan palan muotoisen tukikangaskappaleen ja silitin kankaan nurjalle. Olin jo nuppineulottanut hänen kaavakappaleensa kankaalle, kun tulin ajatelleeksi, olikohan kankaassa suunta.
Siinä ei ollut täysin selvää suuntaa, mutta kuvio (jota en ole kuvan kappaleesta vielä kokonaan leikannut) näytti silti kulkevan enemmänkin ylösalaisin. Hohhoijaa. Joudun siis leikkaamaan ja silittämään tukikankaan uudelleen. No, onneksi huomasin asian ennen kuin olin applikoinut kuvion valmiiksi.
Mutta sittemmin sain kaitaleen kiinni ja ompelin vetoketjun yläpuolelle myös silmun ja hakasen. Paha vain, että kiinnitin silmun piiloon, jolloin jouduin kiinnittämään hakasen jonkun matkan päähän ulkoreunasta. Eli vetoketjun yläpää jäikin ärvöttämään. Silmu ja hakanen täytyy siis ommella uudestaan, käytännöllisempään paikkaan. Toinen hohhoijaa.
Vielä kun uskaltaisin lähteä leikkaamaan hametta ihanasta, punaisesta ruutukankaasta! Ja tällä kertaa kiinnitän vetoketjun keskitakasaumaan, en sivusaumaan!
Tyttären ostama kangas oli ohutta trikoota, joten leikkasin applikoitavan palan muotoisen tukikangaskappaleen ja silitin kankaan nurjalle. Olin jo nuppineulottanut hänen kaavakappaleensa kankaalle, kun tulin ajatelleeksi, olikohan kankaassa suunta.
Siinä ei ollut täysin selvää suuntaa, mutta kuvio (jota en ole kuvan kappaleesta vielä kokonaan leikannut) näytti silti kulkevan enemmänkin ylösalaisin. Hohhoijaa. Joudun siis leikkaamaan ja silittämään tukikankaan uudelleen. No, onneksi huomasin asian ennen kuin olin applikoinut kuvion valmiiksi.
Niin ja hameeni
Kiiltävä, ruskeasävyinen hameeni on valmis, tai ainakin melkein. Kuvassa "vyötärökaitaleen" kiinnittäminen on vielä kesken.Mutta sittemmin sain kaitaleen kiinni ja ompelin vetoketjun yläpuolelle myös silmun ja hakasen. Paha vain, että kiinnitin silmun piiloon, jolloin jouduin kiinnittämään hakasen jonkun matkan päähän ulkoreunasta. Eli vetoketjun yläpää jäikin ärvöttämään. Silmu ja hakanen täytyy siis ommella uudestaan, käytännöllisempään paikkaan. Toinen hohhoijaa.
Vielä kun uskaltaisin lähteä leikkaamaan hametta ihanasta, punaisesta ruutukankaasta! Ja tällä kertaa kiinnitän vetoketjun keskitakasaumaan, en sivusaumaan!
Kommentit