puuduttavaa!

Olen saavuttanut kukkaneliöt-seinävaatteen tikkaamisessa puuduttavuuden tason. Kyllästyttää! Sain juuri tikatuksi kaikki neliöt, siis isot ja pienet, ja siirryin tikkaamaan mustia välikaitaleita.

Keksin, että ompelisin mustalle alueelle ikään kuin isoja neliökuvioita varjotikkauksena. Ihan ookoolta näyttää tämä ensimmäinen:

Voisin hetken arvuutella teillä, mitä käytin neliön mallineena, ettekä varmasti arvaisi. Kokeilin ensin tyhjällä, neliömäisellä suklaarasialla, mutta se oli auttamattoman pieni. Neliön piti olla oikein iso. No, ompeluhuoneessa makkarissa on muutama säilytyskori, joista tempaisin yhden mallineeksi.

Tässä oli se hyvä puoli, että se pysyi erittäin hyvin paikallaan. Terävöitin mallineen mukaan piirtämiäni kulmia jälkikäteen viivaimen avulla.

Viivojen tikkaaminen on kyllä työlästä. Laittelen työn kohta syrjään ja teen jotain kivampaa. Olen haaveillut, että ottaisin jäännöstilkut taas esiin ja tekisin improvisoituja paloja tai jotain.

Kangasvaihtoehto

Eilen illalla jäin miettimään eilisen postaukseni mekkomallia ja keksin, että sen voisi tehdä useammasta puuvillakankaasta, tilkkumaiseksi. Sitten tulin ajatelleeksi, että ehkei mekko kuitenkaan pukisi minua – pitäisi ensin tehdä joutilaammasta kankaasta koemekko. Silti koemekonkin olisi kiva olla pidettävissä, jos se sittenkin onnistuisi ja olisi pukeva.

Pellava-/pellavasekoitekangaskaan ei ole ihan niin joutilas. Mutta haa, eksyin käymään kellarin olohuoneessa (herra Tilkunviilaajan aika rouhea musiikinkuunteluhuone, missä lisäksi varastoidaan kaikenlaista tavaraa tarpeettomaksi jääneistä leluista kirjoihin, harrastusvälineisiin ja vanhoihin vaatteisiin) ja sieltä, yhdestä varastolaatikosta löytyi tällainen wannabe-Burberry-kangas:

Olen ostanut kankaan ehkä kymmenen vuotta sitten ja esipessyt ja kaikkea. Pitiköhän minun alkujaan tehdä tästä housut (tykkään kuviollisista housuista älyttömästi)? Vaikuttaa siltä kuin kankaassa olisi vähän joustoa mukana.