japanilaistyylinen pikkulaukku tilkuista.
Valmis! Pikkulaukun koko on noin 32cm x 21cm. Loppusuora eteni takkuisesti.
Kaikki vaikutti vielä lupaavalta, kun olin ommellut päällikappaleen ja vuorikappaleen muotoon. Ne sopivat tarkasti sisäkkäin:
Pohjan arkuutta vähentävä kaitalekin oli juuri sopivan levyinen, ja laukun pohjasta tuli näin tyylikäs:
Valmistin sangat ongelmitta ja valitsin yläreunan huolittelukaitaleeksi valkoisen kankaan. Tarkistin vielä muistiinpanoistani, minkä levyisen huolittelukaitaleen olen havainnut hyväksi (3.5cm).
Sitten ompelin kaitaleen yksin kerroin laukun yläreunaan.
Saahan sen näinkin tehdyksi, mutta on hankalaa. Irrotin kaitaleen, taittelin kaksin kerroin ja ompelin uudelleen. Käänsin kaitaleen nurjalle ja ompelin ensin käsin kiinni. En ollut ihan puolessa välissä käsin ompelua, kun huomasin jättäneeni nappilenksun ompelematta. Voi että! Irrotin käsinpistoja sen verran, että sain (siinä välissä ompelemani) nappilenksun kiinnitetyksi jo ommellun kaitaleen alle.
Kaksi koneommelta vielä laukun yläreunaan, napin valinta (Tytär valitsi yhdistelmän, jossa on kaksi nappia päällekkäin) ja ompelu, ja laukku oli valmis! Jipii!
Kas tässä, tilkkulaukku nimeltään Karaoke:
Laukku takaa:
Napit ovat Tilkkuluola-löytö, eli sitä sata nappia viidellä eurolla –erää. Tosi nättejä ne kyllä ovat!
Jos tarkasti katsoo, tästä kuvasta näkee, että nappilenksu on kiinnitetty huolittelukaitaleen sisä- eikä ulkopuolelle sauman sisään kuten yleensä. Kuvassa näyttää lisäksi kuin lenksu olisi taitoksella, mutta ihan niin huonosti en sentään suoriutunut. Lenksu on ihan suorasti kiinnitetty ja ilmeisesti tässä kuvassa vain jotenkin taittuneena.
Valitsin laukulle Karaoke-nimen, koska
- halusin, että nimi on jotenkin japanilaishenkinen
- laukkukappaleiden värilliset suikaleet tuovat etäisesti mieleen nuottien/äänen korkeuden
- sanan alku ”kara” on yhteinen sanan ”karamelli” kanssa, ja tässä on vähän ranskalaispastillien värihenkeä.
Valitettavasti Tytär ei nyt saanut keksiä laukulle nimeä. Täytyy hei varmaan tehdä uusi laukku, jolle hän voi taas keksiä nimen! Hyvä idea!
Korjausliikettä
Joudun kotioloissa silloin tällöin tekemään korjaustöitä ommellen. En pidä siitä, mutta säästäväisenä ihmisenä ymmärrän sen tarpeellisuuden, ja kätevintä on, että ompelua parhaiten taitava tekee sen. Toimitusaikani vain ovat pitkät. Tänään sain korjattua Tyttären farkut, joita olin näemmä korjannut jo aikaisemminkin.
(Tämä oli varmasti kaikkia oikein hyperpaljon kiinnostava asia ja kuva.)
Laukkumateriaalia
Mies toi rautakauppareissultaan lisää laukkumateriaalia eli pyykkinarua laukun sankoihin. Naru on edellistä erää paksumpaa. Täytyy varmaan ensin kokeilla pienellä pätkällä, toimiiko paksumpi naru entisen levyisissä sankakaitaleissa.
(Tämäkin oli varmaan hyperkiinnostava asia.)
Kaikki vaikutti vielä lupaavalta, kun olin ommellut päällikappaleen ja vuorikappaleen muotoon. Ne sopivat tarkasti sisäkkäin:
Pohjan arkuutta vähentävä kaitalekin oli juuri sopivan levyinen, ja laukun pohjasta tuli näin tyylikäs:
Valmistin sangat ongelmitta ja valitsin yläreunan huolittelukaitaleeksi valkoisen kankaan. Tarkistin vielä muistiinpanoistani, minkä levyisen huolittelukaitaleen olen havainnut hyväksi (3.5cm).
Sitten ompelin kaitaleen yksin kerroin laukun yläreunaan.
Saahan sen näinkin tehdyksi, mutta on hankalaa. Irrotin kaitaleen, taittelin kaksin kerroin ja ompelin uudelleen. Käänsin kaitaleen nurjalle ja ompelin ensin käsin kiinni. En ollut ihan puolessa välissä käsin ompelua, kun huomasin jättäneeni nappilenksun ompelematta. Voi että! Irrotin käsinpistoja sen verran, että sain (siinä välissä ompelemani) nappilenksun kiinnitetyksi jo ommellun kaitaleen alle.
Kaksi koneommelta vielä laukun yläreunaan, napin valinta (Tytär valitsi yhdistelmän, jossa on kaksi nappia päällekkäin) ja ompelu, ja laukku oli valmis! Jipii!
Kas tässä, tilkkulaukku nimeltään Karaoke:
Laukku takaa:
Napit ovat Tilkkuluola-löytö, eli sitä sata nappia viidellä eurolla –erää. Tosi nättejä ne kyllä ovat!
Jos tarkasti katsoo, tästä kuvasta näkee, että nappilenksu on kiinnitetty huolittelukaitaleen sisä- eikä ulkopuolelle sauman sisään kuten yleensä. Kuvassa näyttää lisäksi kuin lenksu olisi taitoksella, mutta ihan niin huonosti en sentään suoriutunut. Lenksu on ihan suorasti kiinnitetty ja ilmeisesti tässä kuvassa vain jotenkin taittuneena.
Valitsin laukulle Karaoke-nimen, koska
- halusin, että nimi on jotenkin japanilaishenkinen
- laukkukappaleiden värilliset suikaleet tuovat etäisesti mieleen nuottien/äänen korkeuden
- sanan alku ”kara” on yhteinen sanan ”karamelli” kanssa, ja tässä on vähän ranskalaispastillien värihenkeä.
Valitettavasti Tytär ei nyt saanut keksiä laukulle nimeä. Täytyy hei varmaan tehdä uusi laukku, jolle hän voi taas keksiä nimen! Hyvä idea!
Korjausliikettä
Joudun kotioloissa silloin tällöin tekemään korjaustöitä ommellen. En pidä siitä, mutta säästäväisenä ihmisenä ymmärrän sen tarpeellisuuden, ja kätevintä on, että ompelua parhaiten taitava tekee sen. Toimitusaikani vain ovat pitkät. Tänään sain korjattua Tyttären farkut, joita olin näemmä korjannut jo aikaisemminkin.
(Tämä oli varmasti kaikkia oikein hyperpaljon kiinnostava asia ja kuva.)
Laukkumateriaalia
Mies toi rautakauppareissultaan lisää laukkumateriaalia eli pyykkinarua laukun sankoihin. Naru on edellistä erää paksumpaa. Täytyy varmaan ensin kokeilla pienellä pätkällä, toimiiko paksumpi naru entisen levyisissä sankakaitaleissa.
(Tämäkin oli varmaan hyperkiinnostava asia.)
Kommentit