Tilkunviilaaja

Esittelin jo pari viikkoa sitten tilkkupinnan, josta oli tulossa toinen lapsenpeitto tilkkukilta Syyringin hyväntekeväisyysprojektiin. Pinta sai taakseen vanun ja taustakappaleen, tikkasin sen, kanttasin ja annoin sille nimeksi Kesä. Saan kyllä halutessani aikaan kelvolliset tikkaukset, mutta voi ääh sentään, että inhoan tikkaamista! Minua ärsyttää myös se, että joudun etsimään sopivan kokoisen vanupalan (tai kokoamaan sellaisen osista). No, onneksi tuo ärsyttävä osa tilkkutyötä on nyt tehtynä. Sain tätä hyväntekeväisyystarkoitusta varten taustakankaan Syyringin varastoista. Se oli niin iso, ettei minun tarvinnut jatkaa sitä mihinkään suuntaan. Etsin taas jäännösreunakaitalelaatikosta pätkiä, jotka sopisivat peiton kanteiksi. Pätkät olivat paikoitellen hyvin lyhyitä, mutta sehän on tällaisessa työssä vain hyväksi. Taittelin peiton kääröksi ja asettelin sen reunat niin, että reunakanttien kirjavuus oikein erottuisi: Ensiksi valmistuneessa, Kevät-nimisessä lapsenpeitossa oli ohut t

Helsingin tilkkukilta Syyrinki päätti lahjoittaa tilkkupeittoja ukrainalaisten, sotaa paenneiden lasten ja aikuistenkin lohduksi. Lastenpeitot olivat ensimmäisenä mielessä, ja päätin ommella kirjavista ja hauskasti kuvioiduista kankaistani neliöblokkeja, joihin lisäisin vielä kehykset. Ensimmäiset kehykset näyttivät törpöiltä, mutta sitten tajusin valita jokaiselle keskineliölle sen omiin väreihin sopivan kehyskankaan. Johan alkoi tilkkupeitto näyttää sellaiselta kuin piti! Tilkkupinta valmistui oivalluksen jälkeen nopeasti. Löysin myös oikein kivan taustakappaleen varastoistani. Olin 1990-luvulla ostanut kivan, hiirikuvioisen kankaan ommellakseni siitä Tyttärelle jotain. Olen niin hidas aloittaja, että Tytär ehti aikuiseksi ennen kuin ryhdyin toimeen, ja kangas on siis odotellut aika pitkään kaapissa. Totta kai kangaspala oli hiukan liian lyhyt ja hiukan liian kapea, mutta äkkiäkös sen pidensin! Sitten päädyin epämukavuusalueelle: jouduin tikkaamaan tilkkupinnan itse. Valmisteluun

Osallistuin vaihteeksi tilkkutyöbingoon tänä vuonna, sillä en pystynyt vastustamaan arvonnan houkutusta. Arvoin nimittäin itselleni tehtävät bingoon, kun Tilkkuyhdistys oli julkaissut hauskan tehtäväidealistan.   Yksi bingoruuduistani kehottaa ompelemaan valmiista resurssipalapinnoista vähintään 3 teosta. Käytin muutamia pintoja jo Pöllökulta-pussukkaan, ja uusimmassa teoksessani olen hyödyntänyt niitä lisää. Teoksen nimi on Kuva-arvoitus, ja siinä on mukana to-del-la pitkän aikaa käyttämättömänä virunut blokki, epäkesko hirsimökkiblokki oikeassa yläkulmassa: Toiselle puolelle kelpuutin malliblokin, jonka ompelin Tilkkuyhdistykselle tekemääni Ikkuna-blokkiohjetta varten. Seuraavasta kuvasta näet, että myös suora konetikkaus voi näyttää mielenkiintoiselta tilkkupinnassa: Olen koonnut tikkausideoita blogikirjoitukseeni ”21 helppoa tapaa tikata tilkkupinta”. Luettelostani löytyy peräti 15 tikkaustapaa, jotka onnistuvat ilman vapaatikkausta. Ikkuna-blokkia täydentää kolmio-neliösar

Pääsin sentään tasoihin Tilkkuyhdistyksen värihaasteen kanssa! Tässä minun syyskuun väriseni pussukka, jolle annoin nimen Peilimaa. Sen strategiset mitat ovat seuraavat:  Leveys ylhäältä noin 32 cm  Korkeus noin 20 cm  Pohjan leveys noin 8 cm.x  Peilimaa on edelleen Avoin-mallistoa. Se on tavanomaista koko lailla isompi, koska Tytär on kehottanut suurentamaan pussukoita. Niihin mahtuu silloin enemmän tärkeitä tavaroita. Ihan järkevä syy! Peilimaa-pussukan alkutilanne oli yhtä vaatimaton kuin muidenkin pussukoitteni. Olin ommellut pienten, neliön oloisten resurssipalojen ympärille pitkulaisempia resurssipaloja, silittänyt ja tasoittanut suorakaiteiksi. Pidän tasoituksessa periaatteena sitä, että leikkaan epämääräisen muotoisesta ja kokoisesta palasta sellaisen, että sen toinen mitta on joku tietty. Minulla voi niitä tiettyjä mittoja olla useita, mutta aina löytyy kumppaneita, joiden reunat menevät tasan keskenään. Sitten kokoan paloista kokonaisuuksia, joita täydennän tarvittaess

Nytpä ompelin niin värittömän tilkkupussukan, jollaiseen suinkin kykenen. Se on myöhäinen vastaus Tilkkuyhdistyksen Ommellaan yhdessä -haasteeseen, joka on elokuusta alkaen nimennyt yhden teemavärin. Elokuun väri ei ollut viljankultainen tai omenankeltainen, vaan yllättävästi harmaa. Koska @tiukuliina oli tehnyt kolme väriteemaista tilkkupussukkaa, huomasin itsekin haluavani tehdä sellaiset. Keltainen eli marraskuun teemaväri on jo käsitelty Kuutonen-pussukassa, ja nyt on elokuun värin vuoro. Tässä teille siis #fqharmaa pussukka nimeltään Pauna. Jo etupuolelta näkee, miten vaikea minun on pitäytyä vain yhdessä värissä. Tai siis se ei ole vaikeaa, vaan mahdotonta. Pieni punainen tilkku vaati päästä osaksi harmaata pintaa. Toteutin Pauna-tilkkupussukkaan tutut ja turvalliset spiraalitikkaukset. Pauna-vetoketjupussukan toisella puolella on myös väriä, mutta vain siksi, että väripilkut olivat osa muuten harmaata tai harmaasävyistä tilkkua. Pussukka sai nimensä väristään – kautta

Kirjoitin muutama vuosi sitten blogiini tikkauskuvioista: esittelin kolme tapaa tikata tilkkupinta. Siitä on tullut suosituin kirjoitukseni, ilmeisesti koska sitä on tehokkaasti jaettu Pinterestissä. Nyt kokeilen, päihittäisivätkö 21 tapaa tuon kirjoitukseni! Pari lisäajatusta ennen kuin siirryn tikkauskuvioihin. 1. Jos tikkaat pussukkaan tai kassiin tarkoitettua tilkkupintaa ja olet ompelemassa kantoratkaisuusi vuorin, sinun ei ole pakko käyttää kolmea kerrosta. Voit asetella tilkkupinnan vanupalan päälle ja tikata sen. Vanupuoli jää piiloon, kun ompelet vuorin. Miksi sitten tekisit näin? Tilkkupinnan tikkaamisessa vaikeinta on pitää kaikki kerrokset suorina. Kun jätät kolmannen kerroksen pois, sinun ei tarvitse huolehtia siitä, että se kerros jäisi ryppyyn tai pussittamaan. 2. Voit koota tilkkupinnan suoraan vanun päälle sitä mukaa tikkaamalla (quilt as you go -tapaan). Sen jälkeen voit halutessasi vielä juoksuttaa tikkauskuvioita pintaan. Kannattaa kokeilla! Sillä tavoin tikatusta