Tilkunviilaaja

Tänään tuon esille R.D. Wingfieldin suomennoksetta jääneen kirjan A Killing Frost. Ihmettelen, miksi olen lukenut vain kaksi Frost-kirjaa?! Tiedän pitäneeni niistä kummastakin.  A Killing Frost -kirjan sankari on ruhjuinen, huonotapainen poliisi, joka on silti terävä-älyinen ja joka ratkaisee rikokset näppärästi.  Kirjassa kerrottiin useammasta rikoksesta! Yleensä kirjoissa on yksi mysteeri, jonka ratkomiseen menee iät ja ajat, mutta tässä kirjassa oli monta mysteeriä. Samalla rahalla! Komisario Kuuran nimestä tulee tietenkin mieleen Kuurankukka-tilkkupeittoni.   Ompelin Kuurankukan ostokaavan ohjeella. Käytin sekä etu- että taustapuoleen aikamoisen määrän joulukankaita. Voisi luulla, että ne hupenivat vähiin, mutta ehei! Joulukankaita riittää aina vain! Vinkki: Tilkkutyön yleisvaikutelma voi olla kaksivärinen, vaikka mukana olisi muitakin värejä. Toinen vinkki: Vaikka ompelisit työhösi valkoisen tai mustan/tumman taustan, kankaiden ei välttämättä tarvitse olla samoja kautta koko

Tänään luukusta putkahtaa Robert Harrisin romaani nimeltä Enigma. Se kertoo brittien koodinpurkajista, jotka käyttävät Enigma-laitetta toisen maailmansodan aikana. Olen lukenut Enigma-kirjan ainakin neljä kertaa, ja jokainen kerta on ollut antoisa lukukokemus. Pakkohan sille oli antaa viisi tähteä. Muistan, että ensimmäisellä kerralla kirja tuntui upealta. Kirjassa on paljon kiinnostavaa tietoa, joten siitä myös oppii asioita. Erittäin hyvin kirjoitettukin se oli. Ja vaikka kaikki oli kuvitelmaa, henkilöt ja tapahtumat tuntuivat todellisilta. Olen uskollisesti lukenut Robert Harrisin muitakin historiallisia romaaneja, mutta mikään ei ole aivan yltänyt tämän tasolle. Ehkä hän on ruvennut olemaan kunnianhimoisempi. Ainakin viimeisimmät kirjat ovat paljon tätä paksumpia ja niitä on siksi aika uuvuttava lukea. Esimerkiksi yksi, paavin valinnasta kertova kirja pitkästytti minua, vaikka periaatteessa tarina oli kutkuttava. Pohdin jo, että täytyisi ehkä lopettaa hänen kirjojensa lukeminen,

Kolmanteentoista luukkuun sopii mainiosti Trisha Ashleyn kirjoittama Every Woman for Herself. Lukua 13 pidetään epäonnen lukuna, ja asia on nimittäin niin onnettomasti, etten muista yhtään, mistä kirja kertoi. Enkä muista kirjan tarinaa yhtään sen paremmin luettuani viiden tähden arvioni: Kirja alkoi lupaavasti, keskiosa oli loistava ja loppu oli kiva. Olen viime aikoina päätynyt keskeyttämään useamman kirjan lukemisen kesken, joten tuntui mukavalta olla taas kiinnostunut lukemastaan. Kun kirjassa annettiin vielä hyvä vinkki gin&toniceille, totta kai annoin sille viisi tähteä. Harmillisesti en muista edes, mikä tämä geeteevinkki oli! Siksipä esittelen nyt Muistatko-tilkkupussukan (vastaus: en muista)! Vinkki: Ja vinkiksi, että kannattaa kirjoittaa juttuja muistiin koska sitä unohtaa enemmän kuin muistaa. Tässä yhteydessä täytyy vielä esitellä Biodiversiteetti-vetoketjupussukka, jonka löysin etsimällä blogistani sanalla ”muistiin”. Kirjoituksessani kerron monenlaista, ja kaike

Kahdestoista luukku palauttaa meidät taas nuortenkirjojen pariin. L. M. Montgomeryn Runotyttö-kirjat ovat kaikki ihania! En tiedä, montako kertaa olen lukenut Runotyttö-kirjat, mutta tulen niistä aina hyvälle mielelle! Tutustuin niihin vasta teini-iässä, vaikka äiti oli lukenut L.M.Montgomeryn Anna-kirjat minulle ääneen jo paljon aiemmin. Hän ei halunnut lukea Runotyttöjä, ”koska niissä on niin paljon runoja”. (Ei ollut!) Pieni runotyttö ja Runotyttö maineen polulla olivat suosikkini, mutta sarjan kolmaskin kirja on oikein hyvä. Tunnen tosin itseni haljuksi, sillä viimeisimmällä lukukerralla mietin ehdottoman ihastelun sijaan, että Teddy Kent oli sankarina melko ohut! No, ajat olivat tuolloin toiset! Kirjassa ei ole mitään hassua, mutta esittelen silti Hassu hatuntekijä -pussukkani.    Aasinsillaksi kerron, että yksi mielenkiintoisimmista, ulkoa osaamistani runosäkeistöistä löytyy Liisan seikkailut Peilimaassa -kirjasta. Runon nimi on ”Pekoraali,” ja tämä on sen ensimmäinen säkeistö:

Yhdennessätoista luukussa on kuninkaallista tunnelmaa. Walter Tevisin Musta kuningatar ansaitsi myös viiden tähden arvion. Kirjan tarina oli kiinnostava, vaikka olin hiljattain nähnyt suoratoistopalvelusta siihen perustuvan minisarjan. Tarina kulki loistavasti ja kaikki tuntui uskottavalta. Olipa upeaa, miten vangitsevan jännittävältä shakkipelin kuvauksen saa kuulostamaan! Minunkin mielestäni, vaikka en koskaan ole pelannut shakkia enkä ole ollut siitä järin kiinnostunut.  Kirjassa oli mahtavaa myös se, että toisin kuin useissa uudemmissa kirjoissa, suurin osa henkilöhahmoista oli pohjimmiltaan kunnollisia. Heidän vikansa ja vajavuutensa eivät olleet keskiössä, vaan kirjassa hyvä oli pahaa isommassa roolissa.  Tietenkin esittelen Värikuningatar-tilkkupeiton, koska kuningatar ja koska se on yksi lempiteoksistani. Vinkki. Blokkimallin ei tarvitse olla tätä monimutkaisempi, ja silti työ voi olla vallan mainio. Toinen vinkki. Tilkkupeiton reunakantin kiinnittäminen. Kirjoitin pari

Kymmenennessä luukussa on taas hyydähtävää tunnelmaa. Ikimetsän sydän -kirjan tekijä Fred Vargas tarjoilee joka kirjassaan mielenkiintoisia hahmoja ja tarinoita. Sisko suositteli kirjailjan tuotantoa minulle - en ollut edes ajatellut lukevani yhtään näitä. Aivan mahtava tarina, joka todella piti otteessaan! Pariisilaisen murharyhmän hahmot ovat virkistävän erilaisia, ja yksi suosikeistani oli tietenkin heidän lemmikkikissansa Kerä. On aina hienoa, jos kirjassa esiintyy kissa. Myönteisessä roolissa siis. Erinomaisen suomennoksen parissa todella viihtyi! Kirjan nimi tuo mieleen Sydänkäpy-tilkkupussukan. Vinkki: Kokeile tilkkulasagnetekniikkaa kapeilla kaitaleilla! Kerron siitä esimerkiksi kirjoituksessani ”erilainen tilkkulasagne”. Kuvassa on Lokakuu-tilkkupussukka vuodelta 2014. Keskellä näkyvä, kapeista suikaleista ommeltu osuus on toteutettu tilkkulasagne-menetelmällä. Toinen vinkki: Käytin samanlaista mini-tilkkulasagne-menetelmää hiljattain, kun valmistin Kolme kotiani -tript

Yhdeksännessä luukussa tarjoilen englanninkielisen kokemuksen. Toki Agatha Christien Evil Under the Sun on suomennettu ja saanut nimen Rikos auringon alla, mutta upea-arvion saikin englanniksi luettu äänikirja. David Suchet – aidoimman Hercule Poirot -hahmon loihtinut näyttelijä – lukee Christien kirjan ääneen. Hämmästyin hänen ilmeikkyydestään, vaikka ei tietenkään olisi pitänyt. Hänhän on todistetusti taitava näyttelijä! Vaikka olen lukenut kirjan useaan kertaan itse ja nähnyt televisioelokuvankin useasti, englanninkielinen äänikirja toi tarinaan uuden vivahteen. Olin aivan myyty. Tykkäsin kirjasta niin paljon, etten olisi halunnut sen päättyvän ikinä. Oi, mistä, oi mistä löytäisin lisää David Suchetin lukemia Poirot-kirjoja?!?! Koska lukijan ääni on tässä kokemuksessa pääosassa, esittelen maaliskuussa 2022 ompelemani Ääniä-pussukan. Avaan pussukan esittelykirjoituksessa luovaa prosessiani, ja tarjoan tänään värivinkin. Vinkki: Tilkuista voi tehdä rauhallisemman sekalaistyön, jos

Hyvää joulukuun kahdeksatta! Tämänkertainen kirja sopii talviseen kuukauteen nimeltään mainiosti. Nostan esiin Lisa Seen kirjan Lumikukka ja salainen viuhka. Sain kirjan lahjaksi parhaalta ystävältäni Janellilta ja lukukokemus yllätti. Aloittaessani en odottanut tarinalta mitään erityistä, mutta se veikin minut mukanaan! Oli kuin kaikki hahmot olisivat olleet todellisia. Upea kirja!  Lumikukka-nimistä tilkkutyötä en ole keksinyt tehdä, mutta etsimättä tulee mieleen toinen, kukka-aiheinen työni: Kangasvuokko-tilkkupeitto. Ompelin sen vuonna 2020 ostettuani tarkoitukseen suunnitellun erikoisviivaimen. Tilkkupinnasta tuli kiva, mutta paloja leikatessa syntyi jonkun verran tosi paljon haaskua, eikä osaa leikatuista paloista edes käytetty kukkiin. Ompelin hukkapaloista sitten reunukset työlleni.  Vinkki: Tiesitkö, että kaarevat palat voi ommella toisiinsa ilman, että käyttää yhtään nuppineulaa? Katso video, joka todistaa väitteen.  Katso tästä She Can Quilt -blogin video-ohje. Video kes

Seitsemännessä luukussa siirryn taas lastenkirjojen puolelle. Tykkäsin lapsena Carbonelin kuningaskunta -kirjasta niin paljon, että lainasin sen kirjastosta aina uudelleen. Kymmenen lukukertaa ei varmaan riitä! Kirja painui sittemmin unohduksiin, kun vaihdoin lastenosaston aikuisten kirjavalikomaan. No, vuosia myöhemmin keksin hankkia kirjat englanninkielisinä. Luin ne uudelleen, ja aikuisen havainnot ovat nämä:  Upeaa, että kirjassa esiintyy kissa! Tarinan taikuuteen ei sisälly uhkia; kertomus on yksinkertaisempi ja suoraviivaisempi kuin tämän päivän fantasiakirjallisuudessa. Kirja on lämpimän viehättävä. Eihän näitä ole minun ikäisilleni kirjoitettu, mutta tykkäsin silti! Koska Carbonel on kissa, esittelen tilkkulaukun Kissanhäntä kainalossa. Mahdatko muistaa tätä pikkulaukkua, jonka valmistin yli viisi vuotta sitten? Vinkki: Tilkkulaukun mitat ja ompeluohjeet löytyvät täältä. Palaan ohjeeseeni itsekin, koska numerot vain haihtuvat mielestäni. Ilman ohjetta joutuisin pähkäilemä

Tänään on itsenäisyyspäivä ja monella meistä saattaa olla aikaa ajatella - nopeasti tai hitaasti. Esittelyssä on Daniel Kahnemanin kirjan Ajattelu, nopeasti ja hitaasti. Annoin kirjalle viiden tähden arvion ja kirjoitin siitä suunnilleen näin: Ajattelu, nopeasti ja hitaasti -kirja oli tavattoman kiinnostava ja avasi uusia näköaloja. Se oli kattava, syvällinen ja älykäs, mutta tavallisenkin ihmisen ymmärrettävissä – paitsi aivan loppuosuudet. Se paljasti uskomattomia asioita meidän ajattelutavoistamme. Ihminen voi toisaalta järjellä tietää ja ymmärtää yhden asian ja samanaikaisesti tehdä aivan päinvastaisen, mielestään loogisen päätelmän. Luonnollisesti ajatukseni karkasi tästä kirjasta tilkkupeittoon Ajatus karkaa kesään. Se on yksi ensimmäisistä teoksistani, ja koska tikkauspalvelua ei tuolloin vielä ollut olemassa, tikkasin sen itse kotikoneella. Vinkkasin jo kakkosluukussa tähän työhön liittyvästi, että kannattaisi tikata riittävän tiuhaan. Vinkki: Siksipä keksin tähän eri vink