Tilkunviilaaja

Tilkkupeittoni nimeltään “Elvis istuu oikealla ” valmistui jo kuukausi sitten, apua. Tässä se on: Valmistumispäivän jälkeiselle sunnuntaille osui kaunis ja kirpeä, joskin hieman tuulinen päivä. Sain houkutelluksi valokuvausavustajan mukaan, ja sainkin näpättyä edustavia kuvia ja jopa videoita. Ehkä joku muistaa hämärästi Sasassalee-tilkkupeittoni, jota kuvasin näihin aikoihin vuonna 2021 graffiteilla koristellun betoniseinän edessä? Nuo graffitit on nyt peitetty uusilla, jotka olivat kuukausi sitten niin tuoreita, että spraymaalin haju tuntui vielä nenään. Jotta peitto ei tuulessa heilahtaisi tuoreisiin maalauksiin kiinni, siirryimme vähän etäämmäs lumihankeen kuvaamaan. Niinpä graffitia näkyy vain vähän – mutta se vähä sointuu peittoon mitä mainioimmin! Seuraavassa kuvauspaikassa tuuli tarttui peittoon. Aurinko paistoi sopivasta suunnasta ja piirsi tilkkupeiton tikkauskuviot näkyviin. Taitava ystäväni Soile Töölön Tilkkupajasta oli taas tikannut peiton kauniiksi! Upouuden tikkausk

Sain pari päivää sitten viimeistellyksi tilkkupeiton, joka oli ollut tikattuna marraskuusta asti. Siitä tuli nyt tämän vuoden ensimmäinen valmis peitto. Tämän nimi on Amity. Olen kirjoittamassa Amity-tilkkupeiton kaavaa kaupalliseen muotoon, kunhan muut tilkkutyökiireet hellittävät. Vain muutaman päivän päästä koittaa jännittävä tapahtuma, nimittäin luennoin Kerava-opiston käsityötiloissa. Vielä ehdit ilmoittautua ja tulla kuulemaan kymmenestä askeleesta tilkkutaituruuteen! Ilmoittaudu mukaan (älä säikähdä esiin pompahtavaa, isokokoista naamakuvaani): https://opistopalvelut.fi/kerava/course.php?l=fi&t=12242 Samalla voit tutustua "Ah, mitkä värit!" -tilkkutyönäyttelyyni. Olen miettinyt luentoa pitkään ja viime viikot rakennellut puheisiin sopivaa kalvosarjaa. Enää pitäisi hiukan harjoitella. Päivätyöt vain tahtovat häiritä harrastustoimintaa – samoin kuin harrastustoimintakin. Olen käyttänyt taas monta tovia ompelukoneen, en tietokoneen ääressä! Takaisin Amity-tilkku

Nyt on väriä! Ompelin neljäsosahirsimökkiblokkeja kaitaleista, joita leikkasin ensin Tilda-kankaista ja sittemmin vaikka mistä muistakin kankaista. Sommittelin yhden blokin kerrallaan, ja blokeista tulikin vaikka minkä värisiä. Suunnittelin ompelevani työhön välikaitaleet, jotka olisivat suunnilleen blokkikaitaleisen levyiset ja harmaat. Ostin kankaankin sitä varten! Tein kuitenkin markkinatutkimusta eli kysyin Instagram-tililläni, näyttikö työ paremmalta välikaitaleilla vai ilman. Selvä enemmistö suositteli välikaitaleetonta vaihtoehtoa.x Kerroin näistä vaiheista tilkkublokkeja suikaleista -kirjoituksessani.   Lopulta päädyin ompelemaan blokkien väliin ääriviivamaiset, tummat kaitaleet. Mistä mahdoin moiset edes keksiä?! Ääriviivat rauhoittivat ja ryhdistivät kaikenkirjavan peittoni, ja Tytär keksi sille mainion nimen, Naapurisopu. Nimi kuvaa hyvin sitä, miten mukavasti blokit sopivat keskenään olemaan, vaikka eivät ole väriensä puolesta mitään sukua toisilleen. Naapurisopu-peittoa

Aloitan uneliaan oloisella kuvalla, sillä blogini on uinunut miltei kuukauden. Blogin jähmettyneisyys johtuu muun elämäni kuvioista, ei muusta! Tässä tuli suunnilleen juonipaljastus heti ensimmäisessä kuvassa – toki osasitte sitä odottaa, jos luitte kirjoituksen otsikon.  Mennään kuitenkin ajassa hieman taaksepäin. Tietenkin mallailin valmistuneita blokkeja keskenään aina kun oli muutama uusi taas käsillä. Tätä kuvaa katsoessani harmittelen vähän, että asettelin blokit järjestykseen enkä sallinut värien virrata vapaasti. Kuvassa on niin ihana väritys! No, kangistuin normaaleihin kaavoihini ja ladoin blokit jokseenkin värijärjestykseen. Melko hyvä taktiikka sekin on, eivätkä kaikki värit ole toistensa kanssa kimpassa näinkään: Esimerkiksi keltaisia ja violetihtavia alueita on siellä täällä. Sommitteluseinä ei ollut vielä käytössäni, kun rakensin Omega-tilkkublokeista pintaa. Kyykin ja konttailin lattialla. Silloin ei tee mieli kokeilla useita erilaisia asetelmia, vaan riittävän hyvä

Ellet rakasta isojen tilkkupintojen tikkaamista, tikkauspalvelu on erinomainen vaihtoehto – eikä se tee tilkkutyöstä sen vähempää itse tehtyä. Tilkkuharrastukseni alkuvaiheessa tiesin tikkauksesta sen verran, että se on vaikeaa. Valitsin ensimmäisen kokonaisen tilkkupeiton tikkauslangaksi värittömän ja olemattoman siimalangan ja tikkasin peittoani hyvin vähän. Sekin vähä tikkaus oli minulle melkein liikaa. Seuraavaa tilkkupeittoa kokeilin ensin tikata käsin, jotta saisin taustakappaleen pysymään helpommin rypyttömänä. Siitä ei tullut mitään, vaan usko loppui muutaman tikkausviivan jälkeen. Jatkoin fiksuna ihmisenä toisella käsipelimenetelmällä – solmimalla. Olipa työlästä sekin, joten vetelin viimeiset tikkaukset koneella. Se oli näistä menetelmistä sittenkin helpoin. Tutkin tikkausjuttua paljon. Siihen aikaan ei ollut kattavia hakukoneita, vaan tikkauksesta sai tietoa lähinnä kirjoista. Niistä ei ollut juuri apua. Tikkausvaihe käsiteltiin ainakin minun löytämissäni kirjoissa lyhyellä

Muutama päivä sitten sain valmiiksi tämän vuoden viidennen valmistuneen tilkkupeiton, jolle keksin yhtäkkiä nimen Jupiterin kuut. Ihan tyhjästä putkahti mieleen tuollainen nimi. Innostuin tekemään blokkeja Blue Elephant Stitches -blogin Penny Patch (ish) Quilt -ohjeen mukaan. Ensin käytin pikkuneliöihin mitä vain keskitummia kankaita, mutta sitten huomasin pitäväni kirkkaan värisistä enemmän. Valitsin taustakankaiksi tummiakin kuoseja, koska tilkkupinnassa on paljon tummia osuuksia. Arvelin, etteivät taustan värit kuulla etupuolelle häiritsevästi. Löysin myös taustan sävyihin sopivan nimilapun. Se on ystävänpäivälahja naapurikillalta Espoosta. He järjestivät jokusia vuosia sitten kivan tapaamisen, ja kaikki me vieraat saimme lähtiäislahjaksi valmiiksi painettuja nimilappukuponkeja. Peitonpitelijää ei ollut käytettävissä, joten ripustin Jupiterin kuut hetkeksi päärynäpuun oksalle: Jupiterin kuut -tilkkupeittoni on tarkoituksella pienempi kuin pari edellistä valmistunutta. Se on n

Sain valmiiksi tilkkupeiton, jonka ompelin epämääräisen epätasaisista, hirsimökkiblokin tekniikalla ommelluista blokeista. Käytin pintaan vihreitä ja violetteja kankaita ja paljon valkoista. Vihreästä ja violetista sain tilkkupeitolleni nimen Elokuunasterit. Ompelin ensimmäiset blokit maaliskuussa 2021. Kerroin silloin hällä väliä -tyyppisestä työskentelytavastani. Näissä blokeissa ei tarvinnut sovitella saumoja eikä muutenkaan ommella tai edes leikata kovin tarkkaan. Suosittelen tätä rennohkoa projektia kaipaavalle. Lopuksi kyllä silitin hällä väliä -blokkini hyvin ja tasoitin ne tarkasti kuuden tuuman neliöiksi. Koska neliöt näyttivät kaipaavan vaaleaa ympärilleen, kehitin välikaitaleet. Ompelinpa kaitaleisiin vielä nurkkaneliötkin. Laskin ja mittasin taas kerran väärin useammalla, oudolla tavalla välikaitaleita kehittäessäni, mutta niin vain sain tilkkupinnan valmiiksi. Ehkä Elokuunasterit-peitto on mielestänne huikea tai kadehdittavan hieno, mutta se ei ole minun suosikkini.