Tilkunviilaaja

Monella on joululahjat jo hankittuina ja rahaa on mennyt sen verran, että säästäminen alkaa tuntua tarpeelliselta. Siksipä on hyvä päivä tutustua kuuteen vinkkiin, jotka liittyvät säästämiseen. 1. Säästä vaivojasi ja käytä ylimääräiset blokit tilkkutyösi taustakappaleessa. Ehkä tämä on outo valinta ykkösvinkiksi, sillä tehän tietenkin osaatte laskea toisin kuin minä! Minulta jää laskuvirheitteni takia melkein jokaisessa projektissa käteen yksi tai useampia blokkeja. Ompelin esimerkiksi Piiri pieni pyörii -tilkkupeiton, johon tuli yhteensä 30 isoa blokkia, ja käteen jäi kolme ylimääräistä. Luulisi sitä aikuisen osaavan laskea 30:een! Ylimääräiset sopivat tietenkin taustakappaleeseen, jonka rakensin taas useista eri kankaista. 2. Ompele bonusblokkeja. Kun mihin tahansa blokkiin ommellaan eri värinen kulma neliöstä, niin yhdellä lisäsaumalla välttää kangashaaskun ja saa itselleen bonus-kolmio-neliöblokin. Lentävä hanhi -blokki on ehkä tyypillisin bonusblokin lähde, ja selitän a

…ja kangaskaapissa kissakankaita. Löysin nimittäin hyvin vähällä etsimisellä yli kolmeakymmentä erilaista kissakangasta omista kaapeistani ja varastoistani. Leikkasin jokaisesta pienen palan: Kankaiden väritys vaihteli, mutta valitsin mukaan parhaiten sopivat ja sainkin järjestetyksi 30 erilaista tilkkua aika kivasti – kaikki keltaisesta ruskeaan ja turkoosiin sekä tummanpuhuvaan: Seuraavaksi ompelin palat yhteen, jolloin syntyi tilkkupinta: Ompelin tilkkupinnalle kehykset. Hifistelin ja lisäsin tilkkupinnan ja kehyskankaan väliin ohuen kerroksen keltaista väriä. Leikkasin kapean, keltaisen kaitaleen, taitoin sen kahtia ja käytin kuin tereenä. En välittänyt, vaikka kulmat eivät joka kohdassa menneet aivan tasan: Hifistelin myös tikatessani ja otin osaan tikkauksista mukaan metallilankaa keltaisen tikkauslangan lisäksi. HUOM! Vaihdoin koneeseen metallilangan tikkaukseen tarkoitetun neulankin! Tummaan kehykseen ompelin vain tummalla langalla suorat tikkaukset.

Ompelin tilkkupeiton käyttäen Scrap Crazy -mallinetta, kahta valmiiksi sommiteltua kangaspinoa sekä vaatimatonta määrää oman varastoni kankaita. Ensimmäinen blokki valmistui syyskuussa 2018 ja tilkkupinta oli valmis joulukuun lopulla 2018. Tilkkupinta joutui odottamaan taustakappaletta pitkään, mutta valmistuihan sekin lopulta. Töölön Tilkkupajan Soile toteutti tilkkupinnalle kauniit tikkaukset, minä viimeistelin peiton kirjavalla kanttauksella ja nyt se on tässä: Sallittu ajosuunta. Mietin nimeä tovin. Kuvassa tilkkupinnan kuviointi tuo mieleen sirpaleet, mutta en halunnut nimen viittaavan rikkinäisyyteen. Mieleen tulivat myös nuolenkärjet ja se, että palat tuntuvat osoittavan mikä mihinkin suuntaan. Suunta-sanasta keksin sitten sallitun ajosuunnan. Sellaista liikennemerkkiä ei tietenkään ole! Kaikki sallimiset – jos niitä ikinä on edes ollut – on muutettu pakollisuuksiksi. Koska salliminen on myönteistä (ja pakollinen ei niin kovin myönteistä), nimi tuntui oivalliselta. M

Ellei tällaista tilkkuilijan apuvälinettä olisi olemassa, se pitäisi keksiä. Vaakatasossa toimiva lasersuorakulma! Mies löysi tämän Lidlin erikoistavaralaareista jokunen vuosi sitten, mutta sen koommin tuotetta ei ole ollut tarjolla. Käytän laitetta joka kerta kun tasoitan tikatut tilkkupeittoprojektini. Levitän peiton lattialle, painan laitteen nappia ja piirrän laserviivaa pitkin merkkejä, joita pitkin sitten leikkaan. Tasoitan yksi sivu kerrallaan. Käytän apuna myös mittanauhaa, mutta ensimmäisen sivun määrittelen aina laserviivalla. Olin ostanut pitkähkön pätkän kangasta taustakappaleeksi sopivaan projektiin. Tähän sirpalemaiseen Scrap Crazy -tilkkupintaan  tuo kangas sopi, mutta ei riittänyt yksinään, joten täydensin sitä kääntöpuolella käyttämilläni yksivärisillä paloilla. Reunakantin valitseminen on välillä työlästä. Toisinaan löydän heti sopivan kankaan, jota on tarpeeksi, mutta tällä kertaa pääsin kokoamaan kantin useasta eri kuosista. Kuvassa toiseksi alimpan

Epämukavuusalueella toteuttamani, Scrap Crazy -mallineella tekemiini blokkeihin perustuva tilkkupinta on nyt kauniisti tikattu, kiitos Töölön Tilkkupajan ja Soile Kivisen. Työllä ei ole vielä nimeä enkä ole ehtinyt kantata sitä, mutta levitin sen silti heti kotiin päästyäni pihaan ja räpsäisin pari kuvaa. Tilkkupinnassa on melko tummia ja maanläheisen värisiä kankaita, hämmentävän paljon yksivärisiä. En ehkä pitäisi pinnasta lainkaan, ellei mukana olisi niin paljon kellanvihreää. Se jotenkin valaisee työn. Toinen kiva juttu työssä ovat kolme Mikki Hiiri -kuvioista palaa. Ne ovat täysin eri värimaailmaa kuin kaikki muut tilkut, mutta ehkä ne näyttävät juuri siksi niin sopivilta. Soile suositteli tikkauskuvioksi neutraalia, ei-kukkakuvioista mallia. Itse halusin jotain, missä olisi sekä pyöreää että terävää. Kuvio erottuu taustakappaleella selvemmin kuin tilkkupinnassa. Seuraavaksi tasoitan tilkkupinnan. Se käykin helposti, sillä Töölön Tilkkupajan long-arm-koneen jä

Kaapissa on taiteltuna pari tilkkupintaa, joista ajattelin vielä valmistaa tilkkupeitot. Niiltä vain puuttuu taustakappaleet! Yksi taitoksilla olevista on tämä Scrap Crazy -mallineella tekemistäni blokeista ompelemani tilkkupinta, josta taisin näyttää jo talvella otettuja kuvia. Kuvissa blokkien syvät värit eivät tulleet näkyviin, mutta kevätaurinko herätti tilkkupintani eloon! Ompelin tilkkublokit kauniista, syvän värisistä ja YKSIvärisistä kankaista, joita ostin kokonaisen pinon jo Imatran tilkkupäiviltä. Niiden lisäksi käytin Valori Wellsin suunittelemia kuviokuoseja, joita ostin pinon vasta viime syyskuussa. Yhtä pinoa siis hillosin, toisen sain avatuksi melkein saman tien. Käytin blokkeihin myös joitain jäännöstilkkujani (scraps), mutta en kovin monta. Minun tilkkuni ovat nimittäin aika pieniä, kuten tästä blogikirjoituksestanikin voi todeta. Takaisin taustakappaleaiheeseen. Olen ostanut muutamaakin kangasta varastoon sen verran, että saisin niistä taustakappaleet l

Sain juuri äsken valmiiksi karkkivärisistä Boys’ Nonsense -blokeista ompelemani tilkkupeiton, joka sai nimekseen Johan nyt on markkinat. Olen ommellut tilkkublokit paperiompeluna. Käytin taittelutekniikkaa, jossa kaavapaperin voi käyttää monta kertaa. Opin tekniikan, kun tein tilkkuystäväni Arjan kanssa Tilkkuyhdistyksen ohjekokoelmaan videota. Blokit valmistuivat hitaasti, mutta silti tein niitä vahingossa liikaa. Tai sitten laskin jotenkin väärin, montako blokkia aioinkaan tilkkupeittoon käyttää. Sijoitin ylimääräiset blokit tilkkupeiton taustakappaleeseen: Kivat, tikatut kiehkurat näkyvät taustapuolella hyvin. Töölön Tilkkupajan Soile auttoi minua valitsemaan peittoon sellaisen kuvion, joka ei häiritsisi tilkkupinnan kirjavuutta ja tikkasi sen jälkeen peittoni kauniiksi. Tykkään! Ompelin näköjään ensimmäiset näistä tilkkublokeista melkein päivälleen vuosi sitten, kesäkuussa 2018. Nimilappu ei perinteisessä mielessä soinnu taustakappaleen kukkakankaaseen, mutta j

Sain kuin sainkin ommelluksi taustakappaleen tilkkupinnalle, johon valmistin koko joukon aika pieniä, karkkivärisiä tilkkublokkeja paperiompelutekniikalla. Vein tilkkupinnan ja takakankaan tietenkin luotettavalle ja taitavalle Soile Kiviselle Töölön Tilkkupajaan. Hän ehdotti vaaleanpunertavaa tikkauslankaa ja hauskoja kiemuroita tikkauskuvioksi. Hänen ehdotuksiinsa oli helppo mieltyä! Kiemuratikkaus on juuri sopiva tälle terävälle blokkikuviolle: Tikkauskuvio erottuu pinnasta hyvin, koska kuvassa on voimakas sivuvalo. Ulkona ottamissani kuvissa kuviointi on sivuosassa ja pääosassa on värikäs tilkkupinta. Takakankaan tilkkublokkialue ja vauvamainen kangas vangitsevat katseen. Yhdistelin taustakappaleeseen kaikenlaisia, jossain määrin punertavia kuoseja. Syyrinkiläiset tilkkuystäväni totesivat, etteivät osaisi yhdistellä kuvioita ja värejä näin. Hmm, en itse välttämättä luonnehtisi tätä ”osaamiseksi,” vaan ehkä pidäkkeettömyydeksi. Käytän kankaita, joita minulla on. Tä