Tilkunviilaaja

Kolmanteentoista luukkuun sopii mainiosti Trisha Ashleyn kirjoittama Every Woman for Herself. Lukua 13 pidetään epäonnen lukuna, ja asia on nimittäin niin onnettomasti, etten muista yhtään, mistä kirja kertoi. Enkä muista kirjan tarinaa yhtään sen paremmin luettuani viiden tähden arvioni: Kirja alkoi lupaavasti, keskiosa oli loistava ja loppu oli kiva. Olen viime aikoina päätynyt keskeyttämään useamman kirjan lukemisen kesken, joten tuntui mukavalta olla taas kiinnostunut lukemastaan. Kun kirjassa annettiin vielä hyvä vinkki gin&toniceille, totta kai annoin sille viisi tähteä. Harmillisesti en muista edes, mikä tämä geeteevinkki oli! Siksipä esittelen nyt Muistatko-tilkkupussukan (vastaus: en muista)! Vinkki: Ja vinkiksi, että kannattaa kirjoittaa juttuja muistiin koska sitä unohtaa enemmän kuin muistaa. Tässä yhteydessä täytyy vielä esitellä Biodiversiteetti-vetoketjupussukka, jonka löysin etsimällä blogistani sanalla ”muistiin”. Kirjoituksessani kerron monenlaista, ja kaike

Kahdestoista luukku palauttaa meidät taas nuortenkirjojen pariin. L. M. Montgomeryn Runotyttö-kirjat ovat kaikki ihania! En tiedä, montako kertaa olen lukenut Runotyttö-kirjat, mutta tulen niistä aina hyvälle mielelle! Tutustuin niihin vasta teini-iässä, vaikka äiti oli lukenut L.M.Montgomeryn Anna-kirjat minulle ääneen jo paljon aiemmin. Hän ei halunnut lukea Runotyttöjä, ”koska niissä on niin paljon runoja”. (Ei ollut!) Pieni runotyttö ja Runotyttö maineen polulla olivat suosikkini, mutta sarjan kolmaskin kirja on oikein hyvä. Tunnen tosin itseni haljuksi, sillä viimeisimmällä lukukerralla mietin ehdottoman ihastelun sijaan, että Teddy Kent oli sankarina melko ohut! No, ajat olivat tuolloin toiset! Kirjassa ei ole mitään hassua, mutta esittelen silti Hassu hatuntekijä -pussukkani.    Aasinsillaksi kerron, että yksi mielenkiintoisimmista, ulkoa osaamistani runosäkeistöistä löytyy Liisan seikkailut Peilimaassa -kirjasta. Runon nimi on ”Pekoraali,” ja tämä on sen ensimmäinen säkeistö:

Kymmenennessä luukussa on taas hyydähtävää tunnelmaa. Ikimetsän sydän -kirjan tekijä Fred Vargas tarjoilee joka kirjassaan mielenkiintoisia hahmoja ja tarinoita. Sisko suositteli kirjailjan tuotantoa minulle - en ollut edes ajatellut lukevani yhtään näitä. Aivan mahtava tarina, joka todella piti otteessaan! Pariisilaisen murharyhmän hahmot ovat virkistävän erilaisia, ja yksi suosikeistani oli tietenkin heidän lemmikkikissansa Kerä. On aina hienoa, jos kirjassa esiintyy kissa. Myönteisessä roolissa siis. Erinomaisen suomennoksen parissa todella viihtyi! Kirjan nimi tuo mieleen Sydänkäpy-tilkkupussukan. Vinkki: Kokeile tilkkulasagnetekniikkaa kapeilla kaitaleilla! Kerron siitä esimerkiksi kirjoituksessani ”erilainen tilkkulasagne”. Kuvassa on Lokakuu-tilkkupussukka vuodelta 2014. Keskellä näkyvä, kapeista suikaleista ommeltu osuus on toteutettu tilkkulasagne-menetelmällä. Toinen vinkki: Käytin samanlaista mini-tilkkulasagne-menetelmää hiljattain, kun valmistin Kolme kotiani -tript

Yhdeksännessä luukussa tarjoilen englanninkielisen kokemuksen. Toki Agatha Christien Evil Under the Sun on suomennettu ja saanut nimen Rikos auringon alla, mutta upea-arvion saikin englanniksi luettu äänikirja. David Suchet – aidoimman Hercule Poirot -hahmon loihtinut näyttelijä – lukee Christien kirjan ääneen. Hämmästyin hänen ilmeikkyydestään, vaikka ei tietenkään olisi pitänyt. Hänhän on todistetusti taitava näyttelijä! Vaikka olen lukenut kirjan useaan kertaan itse ja nähnyt televisioelokuvankin useasti, englanninkielinen äänikirja toi tarinaan uuden vivahteen. Olin aivan myyty. Tykkäsin kirjasta niin paljon, etten olisi halunnut sen päättyvän ikinä. Oi, mistä, oi mistä löytäisin lisää David Suchetin lukemia Poirot-kirjoja?!?! Koska lukijan ääni on tässä kokemuksessa pääosassa, esittelen maaliskuussa 2022 ompelemani Ääniä-pussukan. Avaan pussukan esittelykirjoituksessa luovaa prosessiani, ja tarjoan tänään värivinkin. Vinkki: Tilkuista voi tehdä rauhallisemman sekalaistyön, jos

Viitosluukku johdattaa toisenlaiseen tunnelmaan kuin eilinen – enkä edes joudu keksimään siirtymälle aasinsiltaa. Eilisen luukun kirjassa päähenkilöä Mikael Blomkvistia vertaillaan Astrid Lindgrenin luomaan sankariin, joten tietenkin kerron tässä joulukalenteriluukussa Mestarietsivä Kalle Blomkvist -kirjasta. Luin Mestarietsivä Kalle Blomkvist -kirjat pienenä, totta kai, mutta myös aikuisena. Luin ne tyttärelleni ääneen ja ihastelin niiden juonikuvioita, mielenkiintoisia henkilöhahmoja sekä sitä, miten taitavasti ne loihtivat mieleeni tunnelmia. Kalle oli tavattoman neuvokas ja fiksu. Siksi esittelenkin vuonna 2017 ompelemani Fiksu-vetoketjupussukan.   Vinkki: Ole sinä fiksu äläkä tee yhtäkään näistä sen seitsemästätoista tai siis kahdeksastatoista virheestä, jotka itse olen tehnyt (jotkut jopa useita kertoja). Katso ensimmäiset viisitoista virhettä kirjoituksestani ”kuinka monta virhettä sitä voikaan tehdä”.   Tein tietenkin ennen pitkää myös kuudennentoista virheen:   Seitsemästo

Kolmosluukusta löytyy jykevyyttä! Esittelemäni kirjan keskiössä on nimittäin palkintosonni. Caesar on kuollut oli yksi ensimmäisistä lukemistani Nero Wolfe -kirjoista – ehkä jopa ensimmäinen. En pitänyt siitä juuri lainkaan! Sittemmin Rex Stoutin tyyli ja erityisesti Wolfen ja Archie Goodwinin hahmot alkoivat miellyttää minua, ja nyt Stout on yksi lempikirjailijoistani. Luin kirjan hiljattain uudelleen ja huomasin taas, miten nerokas Nero Wolfe on ja miten nokkela Archie Goodwinin on. Tapahtumat ja kuviot mysteerin tiimoilla olivat hersyviä. Kirjailijan nimestä tulee etsimättä mieleen korjausprojekti, jonka yksi lopputulema oli Wolfe-vetoketjupussukka. Ystävä kysyi muutama vuosi sitten arasti, pystyisinkö antamaan hänen kovassa käytössä olleille vetoketjupussukoilleen uuden elämän. Lupasin tutustua tilanteeseen ja lopulta – luonnottoman pitkän toimitusajan jälkeen – valmistin hänen kahdesta pussukastaan neljä uutta. Ensimmäinen niistä sai nimen Wolfe. Vinkki: Itse en ainakaan ole k

On tietenkin monin verroin hauskempaa kirjoittaa blogiin, kun on sykähdyttävä uutinen kerrottavana. Ompelin jälleen uuden vetoketjupussukan! Tässä hän paistattelee auringossa. Ajatella, että marraskuussa paistoi aurinko, ja vieläpä sellaisena päivänä, jolloin minulla oli valmista käsityötä esiteltävänä! Vetoketjupussukan nimi on Hauska. Pussukasta tuli hauskan näköinen, ja sitä oli hauska tehdä alusta loppuun. Ensimmäisessä vaiheessa ompelin monta muutakin tilkkupalaa, joista sitten pari, kolme päätyi Hauska-pussukan sivuiksi. Miten tämä tilkkupuuha voikin olla näin kivaa! En varmaan ikinä kyllästy. Sitten Hauska-pussukan toinen puoli: Tällä sinisemmällä puolella on itse asiassa tilkku, joka suorastaan vaati nimeä Hauska. Vaaleanturkoosissa palassa on nimittäin metka, nallen näköinen tyyppi. Muuten pussukka olisi ihan vakavamielinen, mutta veikeäilmeinen nallukka nostaa sen eri tasolle. Pidin hauskana myös sitä, että sain käytettyä yhden orpoblokin pussukan vuorikappaleeseen. Oi

Edellisessä blogikirjoituksessani lupasin esitellä vielä yhden valmiin tilkkupussukan, ja tässä hän on!  Mietteliäs on hänen nimensä. Mietteliäs-pussukka syntyi pikkupala- ja kaitaleresursseista. Olen huomannut, että epämääräisen kokoisista ja levyisistä paloista ja kaitaleista voi helposti tehdä yhteensopivia paloja. Ompelen ensin kaitaleet tai palat pienehkön neliön tai suorakaiteen ympärille. Sitten silitän ne ja tasoitan. Huolehdin, että toinen reuna on tasan jonkun tietyn mitan mukainen – toinen voi olla suunnilleen minkä tahansa mittainen. Näissä paloissa on muistaakseni 3,5 tuuman, neljän ja viiden tuuman levyisiä. Valmistamiani pikkublokkeja ja niiden yhdistelmiä piti toki vähän jatkaa, jotta saavuttaisin sopivan pussukkakoon. Toisella puolella on tyyliteltyjä mäyräkoiria sekä possuja eksoottisten kukkien ympäröiminä. Toisen puolen vetonaulana on mietteliään näköinen kisuli, joka antoi pussukalle nimenkin. Huom, taustana toimivaa vaneria ei ollut lavastettu. Pihlajan leh

Pari viikkoa sitten sain suunnilleen samana päivänä valmiiksi kaksi tilkkupussukkaa. Pian sen jälkeen koitti päivä, jolloin ulkona oli valoisahkoa, joten kävin ottamassa heistä valmistujaiskuvat. Esittelen tänään heistä ensiksi valmistuneen. Kas tässä: Tikapuut-vetoketjupussukka. Tikapuut-pussukka on Avoin-mallistoa ja sen strategiset mitat ovat seuraavanlaiset:  Leveys ylhäältä 25,5 cm  Korkeus noin 17 cm  Pohjan leveys noin 5 cm.  Tikapuut-tilkkupussukka syntyi yhden resurssipalapuuhasteluni tuloksena. Rakentelin tilkkupintoja sekä kuittiompeluna että ompelemalla kaitaleita keskipalan ympärille. Tilkkupinnoista valikoitui ensimmäisiksi yhdistelmiksi neljä kuittien päälle ommeltua tilkkuriviä. Jouduin tietenkin täydentämään palat sopivan mittaisiksi ja korkuisiksi resursseilla, jotka eivät näy äskeisessä kuvassa. Yhdistellyt palat näyttivät tikattuina ja tasattuina tältä: Toinen puoli Tikapuut-vetoketjupussukasta näyttää siis tällaiselta: Kassakuittien päälle ompeleminen on kiv