Tilkunviilaaja

Helsingin tilkkukilta Syyringin  iskuryhmä teki kevätretken Tallinnaan viikko sitten lauantaina 18.4.2015. Hyödynsimme yhden kiltalaisen kotikenttäetua – tilkkuystävämme Elle asuu Tallinnassa – ja pääsimme tutustumaan tilkkutaiteilija Marja Matiisenin kotiin, ateljeehen ja tilkkutöihin. Marja oli kattanut meille iltapäiväkahvit ja nautimme niistä samalla kun hän kertoi hengästyttävän määrän tarinoita lukuisista tilkkutöistään. Ylempänä kuvassa hänellä on sylissään tilkkutyömatto, joka on niin muistojen kankaita täynnä, ettei sitä ollenkaan voi käyttää mattona. Yksi kankaista oli Marjan pikkuveljen talvitakista. Marja kertoi ihmetelleensä, miten häntä kuusi vuotta nuorempi veli oli talvisin niin mahdoton. Veljen kanssa ei voinut pitää lainkaan hauskaa, koska hän vain ”vinkui ja virisi”. Vasta kun hän ompeli tätä työtä, hän ymmärsi, miksi veli oli ollut sellainen. Talvitakki paljastui jäykäksi ja karheaksi, ja siinä oli aivan liian leveät ja paksut saumanvarat. Se oli silminnähde

Plus-kuvioisista tilkkublokeista kokoamani tilkkupinta on jo ehtinyt odotella, että leikkaisin ja ompelisin siihen jatkopaloja, joiden avulla pinnasta tulee sängynpeiton kokoinen. Tänään sain homman valmiiksi. Ehkä tilkkupinta näyttää kuvassani vajaamittaiselta, mutta en levittänyt sitä sängyn päälle kunnolla. Kunhan sen verran levitin, että sain pari kuvaa otetuksi. Tästä kuvasta näkee ehkä, miten tilkkupinnan toinen pää on rytyssä. Kehyskaitaleiden tai muuten tilkkupintaan ommeltavien lisäreunojen tekeminen ei ole minulle mieluisinta tilkkutyötä! Olen aivan uupunut, vaikka ompelin vain neljä pitkää saumaa (ja muutamia lyhyitä kootessani pätkistä tarpeeksi pitkiä kaitaleita). Olen tänään myös pessyt eilen ihanasta Menitan Outlet-myymälästä ostamiani kankaita, joita en ole teille esitellytkään. Jotenkin tuntui tärkeämmältä näyttää, miten hauskat kangaspakkavalikoimat liikkeessä oli! Otin seuraavaksi suurin odotuksin esiin tähän työhön aikomani taustakappalekankaan. Mi

Ensiksi tilannekatsaus viimeisimpään tilkkuprojektiini. Pystyin valmistamaan siihen parikymmentä jäännöspalablokkia yhdessä illassa. Minulla oli muutamia valmiita aihioita, (eli pari, kolme tilkkupalaa ommeltuina yhteen, kenties muutama melkein valmis pala) ja jäännöspalatilkut olivat valmiina käsillä. Ompelen nämä blokit siis niin, että yhdistän ensin pieniä paloja. Ompelen ketjussa niin monta kuin olen varannut viereeni pinoon. Lopuksi otan tilkkupalaketjun, katkon palojen väliltä langat ja tasoitan saumanvarat, mikäli niissä on tasoitettavaa. Silitän palat ja palaan niiden kanssa ompelupöydän ääreen. Katson, voisinko yhdistää pienistä paloista ompelemiani paloja toisiinsa ja jos en voi, etsin jäännöspaloista sopivia pätkiä. Jatkan ompelemista ja välisilityksiä, kunnes tilkkupinta on vähintään 15cm x 15cm, jolloin silittämisen jälkeen leikkaan palan oikeaan kokoon. Asettelen palat ensin lattialle, jotta voin ihailla niitä. (Vaikkei näissä ole mitään sommittelua tai hienoja k

Hyvää uutta tilkkuvuotta! En tehnyt tälle vuodelle Tilkunviilaajan vuosikalenteria, joten tämän vuoden postauksissa ei tule esiintymään kalenterikuvia. Ehkä ensi vuonna taas. Vuosi vaihtui tilkkujen merkeissä. Minulla oli jännittävää uuden ompelukoneeni kanssa (katso video siitä, kun avaan koneeni paketista, ellet ole tätä jo nähnyt)! Ompelin ensimmäiset pistot sillä viime vuoden viimeisenä päivänä (siis eilen) ja olen nyt aivan myyty, vaikken ole ommellut sillä juuri muuta kuin suoraa ommelta. Vanha kuje  Uusi konekaan ei silti estä ihmistä tekemästä samoja virheitä uudestaan ja uudestaan. Mitä vikaa tässä kuvassa on? Jälleen kerran ompelin palat huolellisesti yhteen ja tasoitin sauman, ennen kuin huomasin ommelleeni ne nurja oikeaa puolta vasten. Ei siis kannata tehdä näin. Ei ole kiva, kun saumat näkyvät kappaleen oikealla puolella. Muutamia tilkkupintoja olen sentään osannut ommella asiaankuuluvasti oikea puoli oikeaa vasten. Kokoan jäännöspaloistani neliöitä, jotka

Onnistuin tekemään toiselle tilkkukassin puolelle siistinpuoleiset tikkaukset, ainakin toistaiseksi:  Värikkäitä ruutuja en ole vielä tikannut mitenkään. Toiselle tilkkukassin puolelle, isoimpaan väriruutuun tein spiraalitikkauksen. Teen tätä nykyä tilkkutöitä siivottomassa tilassa. Tämä kauhea ryöhnäkasa on kasvanut ompelupöydän nurkkaan aivan itsekseen. Minä en ole osallistunut tähän mitenkään! En ole voinut. Ihan kauhea. Eikä ompelukoneen takana ja vasemmalla puolella ole niin tyhjää kuin pitäisi. Tilkkulaukun puolia tikatessani minua ärsytti, kun pala koko ajan osui takana oleviin tavaroihin ja alkoi kanittaa. Pitäisikö seuraavan ompelutehtäväni ollakin ompelupöydän siivoaminen? Ompeleminen on vain niin paljon kivampaa.