Tilkunviilaaja

Valmistin Maikin tilkkujen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötyksen hengessä lasinaluset, jotka aloitin viime vuoden puolella aikoen tehdä setin itselleni. Tässä siis Midinetti-lasinaluset:   Kankaan ostin Syyringin kiltaillassa vierailleelta Tilkkutarhan Minnalta. Tein itselleni jo yhden samanlaisen setin, mutta sisareni ostikin ne. En pitänyt näitäkään itse, vaan vein ne tuliaisiksi ulkomaiselle ystävälleni. Kangasta sentään on vielä. Ehkä voin omia seuraavan sarjan.

Huh huh, aika matalalentoa tämä joulunalusaika! Meillä oli keskiviikkona glögikutsut, joihin kutsuimme naapureita; minulla oli torstaina Syyringin kiltailta ja lopun ilta-ajan olen puurtanut joululahjojen parissa. Joulukortit pitää kirjoittaa ja lahjat paketoida. Jotain täytyy postittaakin. Esimerkiksi blogiarvonnan voittajille heidän voittonsa. Öö, en vieläKÄÄN ole saanut sitä aikaiseksi. Vähänks noloo! Sen sijaan olen saanut aikaiseksi joulukankaiset lasinaluset, joille annoin nimen "Nallukkaiset". Näitä on kuusi kappaletta. Taustakankaana on vihreää joulukangasta, Eevan minulle antamista kankaista löytyneitä paloja. Olen myös tehnyt kaksi vetoketjupussukkaa valmiiksi. Tässä toisen pussukan taustapuoli: Kamera on häälähtänyt oudosti, ja ympyrämäinen tikkaus näyttää entistäkin psykedeelisemmältä! Pussukan mitat ovat: leveys ylhäältä noin 27cm, korkeus 20cm, pohjan leveys 10cm. Toisen pussukan vetoketju oli alkujaan alhaalta avautuvaa mallia, jonka päättelin

Olen ompelemassa kahta musta-valkoista vetoketjupussukkaa. Tässä toisen pussukan takakappale tikattuna. Piirsin tikkauslankarullan avulla ympyrän liidulla ja häviävällä tussilla (taustakankaan mukaan, kumpi paremmin näkyi), mutta ennen ompeluun ryhtymistä muokkasin ympyrän toista reunaa niin, että se jatkuukin spiraalina. Ompelen ensimmäisen kierroksen piirtämäni viivan mukaan ja jatkan sitten paininjalan etäisyydeltä jo ompelemastani tikistä. Helppoa! Eikä kuviointia tarvitse miettiä samalla kun tikkaa, vaan voi vain päästellä menemään. (No, ehkä ompelunopeuttani ei ensimmäiseksi tulisi mieleen luonnehtia ”päästelemiseksi”.) Tekeillä on paitsi pussukoita, myös jouluisia lasinalusia. En keksi tähän hätään oikein muutakaan ompelemista joulukankaista, jotka sattuivat olemaan esillä. Mustakeskustaisissa alusissa on aina jotain joulukuviota kahdessa reunassa ja muissa kahdessa reunassa on aina samaa tummaa piikkipaatsamakuvioista kangasta. Nämä kuusi ovat melkein valmiit – vain t

Helsingin tilkkukilta Syyrinki voi viettää ensi torstain kiltaillassa oikeat tähtitalkoot. Minulla on sekä hyvin alkutekijöissään oleva tähti (lootuskukan värinen) että kaikki palat kiinnitetty, jouluinen tähti, jonka ensimmäiset taitokset on tehty: (Hyvä, minä!) Kahdella eri vaiheessa olevalla tähdellä pystyn näyttämään kiltalaisille, miten taiteltu tähti syntyy. Olen tosi tyytyväinen, että olen näin aikaisin valmis. Tavallisesti teen kaiken viime tingassa. Leikkasin tähän puna-valkoiseen tähteen paloja ensin 8kpl liian vähän. Huomasin puutteen vasta kun olin ommellut kuusi pinoa paikoilleen. Tulin laskeneeksi, ettei paloja ollutkaan kahdeksaa aina pinossa vaan vain seitsemän. Oikeastaan erheeni oli hyvä juttu. Olin nimittäin suunnitellut tekeväni tähden uloimman kerroksen valkoisesta kankaasta, mutta tarkemmin ajatellen se olisi ollut aika arka pääväriksi. Jos tästä vaikka tulee pannulappu. Leikkasin sitten kahdeksan lisäpalaa punaisesta kankaasta. Paljon parempi. Nyt kun

Olin tänään luomusteni kanssa pienimuotoisissa myyjäisissä, joita varten olin ahertanut monenmonta juttua. Vielä eilen illalla puursin viime tingan parissa ja sain kuin sainkin pussukan valmiiksi tätä päivää varten. Nallekarkkeja-vetoketjupussukka näyttää tältä: Jokainen myyntipöydän ääreen pysähtynyt hypisteli tätä. Hyökkäävämmällä otteella olisin saanut sen heti myydyksi, mutta maltoin odottaa. Tapahtuman perimmäinen tarkoitus on näyttely, ei myynti. Mutta tosiostaja saapui sitten pöydän ääreen, zoomasi erehtymättä suosituimpaan pussukkaan ja ostaa täräytti sen pois kuljeksimasta. Pussukan kuosi lähti kahdesta jotenkin toisiinsa sopineesta jäännöstilkkuneliöstä. Lisäsin sekaan Tyttären entistä farkkua ja somaa pilkullista kangasta, jonka taas valitsin vetoketjun väriin sopivaksi. Tilkkupintaa kootessani minulla ei vielä ollut kauhea kiire, ja kokeilin vaihtuvavärisen langan väritystä. Rullasta on mahdoton nähdä, millaisia värejä langassa oikeasti on, mutta tällaisessa tiuha

Vilkasta mielikuvitusta osoittaen (vitsi!) tikkasin musta-valkoisen tilkkupinnan suorilla koneompeleilla kiinni jäykistyskerrokseen, joka tällä kertaa on siis silitettävä tukihuopa. Tikkasin suorat ompeleet parille eri etäisyydelle toisistaan. Jos tilkkujen sauma tuntui olevan aavistuksen vinossa, tikkasin mieluummin sauman suuntaisesti. Paljon ei ollut heittoja! Hyvä, minä! Istuin koko ompelurupeaman tikkauksien parissa. Kun laukkupinta oli tikattu, tikkasin myös lehmäkankaiseen pussukka-aihioon suoraa ommelta. Lehmät katsoivat minua anoen, kun olin tikkaamaisillani heidänkin ylitseen. Niinpä vaihdoin koneeseen tikkauspaininjalan ja tikkasin heidän kasvojensa ympärille vapaata konetikkausta, aika vähän. Hahaa, pussukkakappaleet on tasoitettu jo ja vuorikappaleetkin ovat valmiit (vaikka eivät näy kuvassa). Tästä pussukasta ei tule yhtä paljon alaspäin kapeneva kuin yleensä, koskapa muistin leikata kappaleet alaspäin leveneviksi! Lasinaluset ”Maatiaiset”-nimiset lasinalu

Vihdoinkin valmis! ”Soma” –niminen tilkkutyynynpäällinen, päällä applikoidusta tilkkukukasta tehty käsin tikattu kuponki: Toisella puolella perinteisempää tilkkuneliötä yhdistettynä ruskehtavaan kankaaseen: Kyllä on haasteellista ottaa valokuvia sisällä talvisin! Ilta-aikaan! Ei näistä tule kyllä juuri minkään näköisiä, eikä ainakaan nimensä veroisia eli somia. Tyynykin näyttää ylettömän muhkuraiselta, lähinnä varmaan siksi, että tungin päällisen sisään tyynyn, joka oli 45cm leveä mutta ehkä 55cm pitkä (onneksi tosi löprösti täytetty niin että se mahtui tuonne). Minulla ei ole yhtään sisätyynyä enää varastossa, joten käytän niitä tyynyjä, joita huushollissa sattuu (käden ulottuvilla) olemaan. Tästä kuvasta näkee sentään jotain. Ainakin napit näyttävät olevan epämääräisillä etäisyyksillä toisistaan, kiitos mittavirheen. Soma-tyynynpäällinen on kooltaan 45cm x 45cm. Tekeillä myös Ihanasta lehmäkuvioisesta kankaasta musta-valko-teemaan sopiva pieni tilkkupussukka: Eik

Ohi kaikkien suunnitelmien, ompelin tänään tyynynpäällisen. Vintin siivouksen aikana löysin kuviollisen karvatrikoon, josta olin kaiketi suunnitellut ompelevani jotain Tyttärelle. Kangas ei enää vaikuta siltä, että se aivan pian kelpaisi minkäänlaiseksi vaatteeksi jälkikasvulle, enkä sitä näe oikein omana asunanikaan. Otin kankaan kuitenkin esiin – keksin, että siitä voisi saada kivan tyynynpäällisen. No tilkkutyöt ovat minun juttuni, joten en suoralta kädeltä halunnut tehdä tyynynpäällistä kokonaan karvatrikoosta. Päätin tehdä toisen puolen puuvillakankaista. Karvatrikoo oli toiselta puoleltakin kivan kuvioista: Valmiina ”Nurin-oikein” -tyynynpäällinen näyttää tältä: Toisella puolella on väriin sopivia ja väriin sopimattomia kukkakankaita. Ompelin vetoketjukaistaleen ensiksi ja lisäsin kaistaleeseen muut tyynykappaleet. Päällinen on 50cm x 50cm tyynyyn sopiva. Minulla oli 55-senttisiä vetoketjuja, joista valitsin väreihin parhaiten sopivaksi persinkanvärisen. No eihän se

Tummanpuhuvat, piparkakku-ukko- ja –akkakuvioiset tilkkulasinaluset ovat olleet valmiit jo jonkin aikaa, mutta olen unohtanut ottaa heistä kuvan. Melkein unohtui ottaa kuva kokonaan, sillä muistin kaivaa kännykkäkameran esiin vasta kun he olivat jo pinossa: Ajattelin ensin, että tikkaisin nämä vapaalla konetikkauksella, mutta käsialan hallitseminen näin pienellä alustalla tuntui vaikealta. Ehdin vähän kokeilla ohjaustuntumaa kun jo totesin, että sormet olivat koko ajan liian lähellä neulaa. Eli vaihdoin tilalle tavallisen tikkauspaininjalkasysteemin ja käyttelin suoraa ommelta kuten tavallisesti. Vähän erikoisuutta tuovat nuo käsivaraiset kaaret joka sivulla. Tyttären mielestä nämä olivat aika synkät, mutta itse ajattelen, että epäsovinnaisempaan joulukotiin nämä saattavat olla juuri sopivat!

Tunsin itseni aikaansaavaksi heti, kun Pink Panther –kuvioinen tilkkupinta oli kassin muotoinen, ja kun vielä vuorikin oli koossa ja kappaleet olivat sisäkkäin, olin mielestäni voiton puolella: Vihdoinkin tilkkupinnasta on tulossa jotain! Laukkukappaleet olivat kooltaan noin 40cm x 31cm. Ompelin alanurkkiin 10cm leveän muotokolmion. Rohkaistuin lisäksi kokeilemaan vetoketjukiinnityksen ompelemista. Löysin yhdestä japanilaisesta tilkkulehdestä vinkin vetoketjulipareen ompelemiseksi. Se tuntui riittävän helpolta tavalta. Ommellaan vain vetoketju kahden kangaskappaleen väliin ja kangas ommellaan sitten kiinni laukun suulle. Toiselta puolelta vetoketju on reilun mittainen, toinen pää on siistitty kaitaleen avulla. Päättelin kaitaleen mitan (2 x 30cm x 6cm saumanvaroineen) itse tarkastelemalla ensin tilkkulehden kuvia ja sitten laukkuaihiotani. Sangat ompelin tavallista pidemmiksi, lähemmäs 50cm pitkiksi. Sankojen pitäisi olla niin pitkät, että laukkua voi kantaa olalla. Lauk