Tilkunviilaaja

Innostuin tammikuussa tekemään tummataustaisia karhuntassublokkeja. Tein ensin vain kokeilun, mutta blokkeja kertyi lisää ja lisää, kunnes tilkkupinta oli valmis. Varastossa oli sopiva taustakangaskin, ja kun Töölön Tilkkupajan Soile oli vielä pyöritellyt longarm-Armillaan peittoon ihanat tikkaukset, oli aika viimeistellä työ ja ottaa siitä valmistujaiskuvat. Tässä hän on: valmis  Otava-tilkkupeitto karhuntassublokeista. Käytin blokkeihin paljon resurssipaloja, mutta leikkasin mukaan myös uusia kankaita. Valitsin värit vapaasti: ainoa sääntöni oli, että jokaisessa blokissa olisi keltaista tai oranssia (tai sellaiseksi luokiteltavaa väriä). Kokosin neljän palan blokit niitä sen kummemmin sommittelematta, mutta tein parhaani saadakseni kaikki kuviokankaat näkymään oikein päin. (Osa tassuista oli onneksi sellaisia, joiden suunnalla ei ollut väliä.) Blokeista tulikin hyvin sattumanvaraisen värisiä. Lisää satunnaisuutta sain sommitellessani blokeista tilkkupintaa, sillä järjestys määräy

Jaoin Tilkunviilaajan joulukalenterin 2021 luukussa 24 jo kuvan Lexical-tilkkupeitostani ohuena pintana. Kerroin viime vuoden yhteenvetopostauksessani myös siitä, että olen kirjoittanut blokista ohjeen/kaavan, jota aion tarjota verkkokaupasta ladattavaksi. Vaikka tilkkupinta odotti melkoisen tovin luottotikkaajani Soilen paluuta tauolta, peitto valmistui silti ennen kuin olen saanut kaavani kaupallistettua. Voi minua! Olen silti kaikkiaan enemmän tyytyväinen kuin tyytymätön mihinkään, sillä Lexical-peitosta tuli kiva. Katsokaa vaikka! Ensimmäinen kuvauspaikka oli kadun päähän kerätty lumivuori – varmaan kahden pitkän henkilön korkuinen. Peiton urhea pitelijä on noussut vain vuoren puoliväliin, ja kamppailee suoristaakseen peiton, johon tuuli tarttuu hanakasti. Peitto suoristui lopulta. Kuvaajan varjo on tyylikkäästi mukana! Seuraavassa kuvauspaikassa toivoin saavani näkyviin myös tikkauskuviot, mutta siinä oli vielä tuulisempaa. Lexical-peitollani on jalat! Peitto lepatti pu

Tilkunviilaajan tilkkutyövuoden perinteinen yhteenveto täällä, päivää! Luvassa on ehkä hengästyttäväkin luettelointi tilkkutekemisistäni, katsaus onnistumisiin ja pettymyksiin ja toiveiden tynnyrin lopputuloksen esittely. Kissa on heti hengessä mukana, keskittyneenä kuuntelemaan ja katselemaan. Ompelin vuonna 2021 24 tilkkupussukkaa (tässä he ovat järjestyksessä, viimeisimmästä valmistuneesta ensimmäiseen tänä vuonna ompelemaani):  Lempeä-vetoketjupussukka Mansikkapaikka-tilkkupussukkaa en ehtinyt esitellä blogissa, sillä minulla oli kiireitä pystyttää joulukalenteriani. Esittelen sen nyt edestä: Ja takaa: Ou beibi -pussukkaa en sitäkään ehtinyt esitellä, mutta tässä se on edestä: Ja tässä Ou beibi takaa: Peilimaa-vetoketjupussukka   Notkea-tilkkupussukka Pauna-vetoketjupussukka Parvi-tilkkupussukka Kuutonen-pussukka Syytön-pussukka   Yö ja päivä -pussukka Hämärä-tilkkupussukka Maalaiselämää-pussukka Kummallista-vetoketjupussukka Ahkeraliisa-pussukka Piilopaikka-tilkkupussukka

Tunnistatko itsesi tästä: ostat kauniita ja houkuttelevia kankaita, muttet raaski käyttää niitä pitkään aikaan? Tai ollenkaan? Jos sinulla on hyllyssäsi tai laatikoissasi koskemattomia ihanuuskankaita, ota ihmeessä ne käyttöön! Kankaita ei kannata hillota, sillä ne eivät parane varastossasi. Oletko huomannut esimerkiksi, että joku tosi kiva kangas on hiljalleen muuttunut kaapissa rumaksi? Minulle on käynyt niin, vaikka en ymmärrä, miten se on mahdollista. Käteen on osunut nätisti taitettu kangas, jonka tiedän ostaneeni ja nyt ihmettelen vain, mitä olen oikein ajatellut ostosta tehdessäni. Esimerkiksi nämä kankaat ehtivät rumistua, ennen kuin keksin niille käyttöä. Mieti, jos joku sinunkin hurmaavista kankaistasi muuttuu itsekseen rumaksi ennen kuin ennätät sitä käyttää?! Sehän menee silloin ihan hukkaan. Kankaat saattavat myös hiutua ja kulua. Jos pinon alimmainen kangas on taitoksilla vaikka pari vuotta, taitoskohta on saattanut jo kulua kankaaseen niin, ettet saa sitä näkymättömäks

Onko teillekin joskus käynyt niin, että kiva kangas on kaapissa muuttunut kamalaksi? Onneksi kamaluuskin on katsojan silmissä. Vaikka kangas ei puhuttelisi sinua enää, joku muu voi pitää sitä suorastaan aarteena. Pienet tilkut inspiroivat minua, kuten kerroin luukussa 14. Toisille pikkutilkut ovat pelkkä harmi, ja toki käy myös niin, että omat kangastilkut alkavat lopulta kyllästyttää. Myönnän: jos kolmattakymmenettä kertaa sovittelee samaa kuosia toisiin, tekee ehkä jo mieli saada vaihtelua. Kangasvaihto on silloin oiva apu. Sinun roskistasi voi tulla toisen aarre. Tilkkuhistoriassani muutama toisten hylkiö on päässyt minun arvostavaan huomaani. Esimerkiksi Marja ei kuuleman mukaan osannut käyttää upeaa joulupallokangasta mihinkään. Minulle se oli onnen omiaan Kuurankukka-työn joulukankaiden joukossa (kuvan vasemmassa alareunassa). Tein kankaasta myös lasinalusia. Eija taas hyljeksi oikein hyvää, melkein yksiväristä ruskeaa kangasta. Sain sitä aimo palan, ja se pääsi mukaan esimer