Tilkunviilaaja

Jos ensimmäisessä luukussa oli supernainen, niin tunnelma nelosluukussa on toisenlainen, sillä nostan esiin Stieg Larssonin kirjan ”Miehet, jotka vihaavat naisia”. Lukukokemus ei ollut tässä niinkään lukemista, vaan putosin kirjan tapahtumien syövereihin. Pian kirjaa oli reilut sata sivua jäljellä, oli ilta, ja minun olisi pitänyt sammuttaa valo ja käydä nukkumaan. En voinut! Luin kirjan loppuun – kello oli silloin puoli kolme, ja nukuin vasta sitten. Minulle ei ollut käynyt niin koskaan ennen. Olen aina malttanut keskeyttää lukemisen hyvissä ajoin illalla – ja olen kyllä lukenut tosi monta kirjaa. Toisaalta en voi väittää, että olisin todella PITÄNYT kirjasta, koska tarina oli epämiellyttävä ja kauhistuttava. Mutta se oli mieletön. Kuin olisin joutunut lumotuksi. Totta kai kirjaan pitää liittää tilkkutyö, jonka etsin positiivisen kautta. Kirjassa esiintyi karmeuksien lisäksi monenlaista rohkeutta, joten esittelen siihen liittyen tuoreehkon tilkkutyöni Prinssi Rohkea. Vinkki: Onko nel

Joulukalenterin kakkosluukusta löytyy haurasta tavaraa – lasia ja kangasta. Ensiksi tähän Donna Leonin Haurasta lasia -kirjaan. Arvostelin sen seuraavasti:  Tässä rikostarkastaja Brunetti-kirjassa tapahtui paljon. Epäilyksiä, sosiaalista kanssakäymistä, Questuran sisäisiä juonitteluja, murha, … ja tarinan loppuratkaisu oli vähemmän turhauttava kuin joissain muissa Donna Leonin dekkareissa. Erinomaista suomennosta oli ilo lukea!  Lisää tietoa Haurasta lasia -kirjasta löydät esimerkiksi Kirjasammon sivustolta.   Aiheeseen liittyvää vinkkiä miettiessäni aloitin lasimaalauksista, mutta pysähdyin sitten sanaan hauras. Olen nimittäin käyttänyt parissakin tilkkutyössäni liian hauraita kankaita.  Jouduin korjaamaan esimerkiksi Siskon tilkkupeiton ”Ruoho on vihreämpää”. Olin käyttänyt siinä jotain harvaan kudottua kangasta ja toista, joka oli valmiiksi kulunutta. Repaleille rikkoutunut tilkkupeitto oli surullinen näky! Vertaahan vain tähän kuvaan, missä se on vasta valmistunut: ”Ajatus kar

Huomio huomio! Jo perinteeksi muodostunut Tilkunviilaajan joulukalenteri avaa ensimmäisen luukkunsa huomenna, 1.12.2023. Luvassa on tällä kertaa tilkkuihin ja kirjoihin liittyviä vinkkejä! Suurin osa vinkeistä on moneen kertaan kuultuja eli juuri parhaita! Haha. Esittelen 24 kirjaa, jotka ovat jokainen saaneet minulta viisi tähteä eli luonnehdinnan ”mieletön kirja”  Goodreads-alustalle  tekemässäni arviossa. Aloin kirjata lukemisiani alustalle vuonna 2011, jolloin luin ja arvioin 67 kirjaa. Ennen sitä minulta kysyttiin usein, montako kirjaa luen vuodessa, mutta en osannut vastata. Nyt osaan. Ahkerin olin vuonna 2013, jolloin luin vuoden aikana 95 kirjaa. Taisin silloin matkustaa paljon: saatoin käydä Saksassa tai Ranskassa työasioissa jopa päiväseltään. Onneksi ne ajat ovat ohi! Luin lentojen ajan aina kirjaa, enkä tehnyt työjuttuja kuin poikkeustapauksessa. Yleensä luen yli 60 kirjaa vuodessa. Tätä kirjoittaessani luettuja (tai kuunneltuja, sillä käytän myös äänikirjapalveluita) kirj

Kissamme "Sakke" tässä naukuu minulle, etten ole muistanut/ehtinyt päivittää blogiini uusinta tilkkupintaa, jonka kokosin vaihteeksi melko isoista paloista. Päätin käyttää kolmioviivaihtani, koska sellaisen olin kerran hankkinut, ja ommella kolmioista kuusikulmioita, jotka ompelisin yhteen ilman yhden yhtäkään Y-saumaa. Esittelin alkavaa projektia ja hassusti miniatyyrikokoon leikkaamaani koepalaa blogikirjoituksessani kolme tilkkutyöprojektia. Pian sen jälkeen olin kerännyt oransseja, pinkkejä, persikanvärisiä, vaalean ja tummemman punaisia ja erilaisia keltaisia kankaita ja leikannutkin niistä leveitä kaitaleita. Ompelin leveän kaitaleen pitkiin reunoihin mustasta ja valkoisesta yhdistämäni kaitaleen, silitin ja vasta sen jälkeen leikkasin kolmiot. Sain kolmion ”alareunaan” kaksivärisen kehyskaitaleen. Sitten kun yhdistin kolmiot kuvan osoittamalla tavalla, kuusikulmioiden ympärille muodostui musta ääriviiva ja valkoinen välikaitale. Vaikka pinkki-oranssi-keltaiset kuus

Sain kokea mahtavan viikonlopun toissa viikolla, kun sain osallistua Suosaaren Tilkkuvestivaaleille. Meitä oli kaikkiaan seitsemän tilkkutekijää ompelemassa yhdessä perjantaista sunnuntaihin. Tutustuimme toisiimme digitaalisissa kanavissa vuosia sitten ja olemme nyttemmin tavanneet ompeluviikonlopun puitteissa noin kerran vuodessa. Ensimmäiset Tilkkuvestivaalit Suosaaressa koimme jo kuusi vuotta sitten. Banderolli oli nytkin sama, toki taidokkaasti päivitetty. Syömiset ja juomiset hoidettiin nyyttäriperiaatteella. Nälkää ei tarvinnut nähdä eikä kenenkään ahertaa koko ajan keittiössä. Koko ajan piti sen sijaan ahertaa ompelusten parissa! Lauantain saunakin jätettiin väliin – ei tässä mitään saunomaan kerkiä, oli yhteinen mielipide. Viime vuoden tapaamisessa olin aikonut valmistaa vetoketjupussukoita, mutta en voinut. Olin unohtanut vetoketjuni kotiin. Mikä moka! Tänä vuonna pidin varani, ja vetoketjuja oli mukana kokonainen nippu. Ehdin käyttää niistä yhden. Ompelin valmiiksi tikkaa

Tässä kirjoituksessa esittelen uudelleen (upouusin kuvin) kolme tilkkutyötä, jotka valmistuivat jo monta vuotta sitten. Kävimme kesäviikonloppuna ystävien huvilalla ja olimme siellä ihan yötä. Vierashuoneessa on esillä kaksi seinätekstiiliä, jotka ompelin Tilkkuyhdistyksen violettiin haasteeseen vuonna 2010. Niitä ei valittu edustamaan Suomea silloin, mutta pääsivätpä ne lopulta kuitenkin seinälle! Ensimmäiseksi ompelin melko työlään, applikaatioita täynnä olevan kukkataulun. Otin mallia Jane Sassamanin luontoaiheisista taidetekstiileistä. Olipa minulla paljon erilaisia violetteja kankaita! (Työn nimikin on "Näen violettia".) Lue työvaiheista lisää kirjoituksistani 40 x 40 -senttinen seinävaate , muotoutuva orvokki ja seinävaate tikattavana.   En tainnut olla sataprosenttisen tyytyväinen kukkatauluuni tai jotain. Joka tapauksessa ompelin toisenkin violetin työn. Koin seuraavassa kuvassa näkyvän "Sekaisin lilasta" -seinätekstiilin olevan omaa ilmaisua enkä muilta

Minulla on vakiovastaus, kun perheenjäsenet pyytävät korjaamaan vaatekappaleitaan tai esimerkiksi lyhentämään hankkimiensa housujen lahkeita: ”On epäreilua pyytää tuollaista Tilkkutaiteilijalta”. Se on vitsi, sillä en ole vielä kieltäytynyt näistä töistä. Toimitusajat ovat saattaneet kuitenkin olla mitä sattuu. Tilkkutaiteilijaa voi kuitenkin pyytää korjaamaan (kovassa ja/tai pitkäaikaisessa) käytössä rikkoutuneita tilkkutöitä! Niin teki rakas siskonikin. Hänen omistamastaan ”Ruoho on vihreämpää” -tilkkupeitosta oli yksi blokki hajonnut lähes kokonaan. Katastrofi oli minun syytäni! Ei olisi pitänyt valita käytettyä lakanaa eikä harvaan kudottua puuvillatilkkua tilkkupeiton materiaaliksi. Tässä vielä toinen kuva risaisesta blokista: Ruoho on vihreämpää -tilkkupeitto on kyllä palvellut toistakymmentä vuotta – ompelin sen vuonna 2012 ja esittelin sitä kirjoituksessani nimeltä valmis sinisävyinen tilkkupeitto.   Kirjoituksen kuvat ovat syksyisen vihreitä ja kivoja, mutta niiden laatu e

Tilkkupeittoni nimeltään “Elvis istuu oikealla ” valmistui jo kuukausi sitten, apua. Tässä se on: Valmistumispäivän jälkeiselle sunnuntaille osui kaunis ja kirpeä, joskin hieman tuulinen päivä. Sain houkutelluksi valokuvausavustajan mukaan, ja sainkin näpättyä edustavia kuvia ja jopa videoita. Ehkä joku muistaa hämärästi Sasassalee-tilkkupeittoni, jota kuvasin näihin aikoihin vuonna 2021 graffiteilla koristellun betoniseinän edessä? Nuo graffitit on nyt peitetty uusilla, jotka olivat kuukausi sitten niin tuoreita, että spraymaalin haju tuntui vielä nenään. Jotta peitto ei tuulessa heilahtaisi tuoreisiin maalauksiin kiinni, siirryimme vähän etäämmäs lumihankeen kuvaamaan. Niinpä graffitia näkyy vain vähän – mutta se vähä sointuu peittoon mitä mainioimmin! Seuraavassa kuvauspaikassa tuuli tarttui peittoon. Aurinko paistoi sopivasta suunnasta ja piirsi tilkkupeiton tikkauskuviot näkyviin. Taitava ystäväni Soile Töölön Tilkkupajasta oli taas tikannut peiton kauniiksi! Upouuden tikkausk

Esittelen tänään – en vain yhtä, vaan kokonaista VIISI uutta tilkkupussukkaa. Kaikki ennennäkemättömiä tai ainakin melkein! Ensimmäiseksi saat tutustua tilkkupussukkaan nimeltä Ystävänpalvelus. Se asettui lumiseen pensaaseen, kas näin: Ystävänpalvelus-tilkkupussukka ei ole mitään erityistä mallistoa. Se on aika pieni ja söötin puoleinen, kooltaan seuraavanlainen:  Leveys ylhäältä noin 18,5 cm  Korkeus noin 12,5 cm  Pohjan leveys noin 5 cm.  Ystävänpalvelus sai nimensä siitä, että sen pintaan päätyi lukuisia lahjoitustilkkuja ja tänne toiselle puolelle myös kokonainen lahjoitusblokki: Kuvaushetkellä pihaa vaivasi auringottomuus, mutta otin valoisampana päivänä uuden kuvan. Ystävänpalvelus-tilkkupussukka kylpee talvisessa valossa: Seuraavalla pussukalla on mahtipontinen nimi: Maailmanlaajuinen. Arvaatko, mistä se sai nimensä? Tietenkin paraatipuolen kuviosta, jotka muistuttavat kahta tuplavee-kirjainta. World Wide eli maailmanlaajuinen. Myös kolmiokuviot ovat lahjoituksena saat