Tilkunviilaaja

Kolmanteentoista luukkuun sopii mainiosti Trisha Ashleyn kirjoittama Every Woman for Herself. Lukua 13 pidetään epäonnen lukuna, ja asia on nimittäin niin onnettomasti, etten muista yhtään, mistä kirja kertoi. Enkä muista kirjan tarinaa yhtään sen paremmin luettuani viiden tähden arvioni: Kirja alkoi lupaavasti, keskiosa oli loistava ja loppu oli kiva. Olen viime aikoina päätynyt keskeyttämään useamman kirjan lukemisen kesken, joten tuntui mukavalta olla taas kiinnostunut lukemastaan. Kun kirjassa annettiin vielä hyvä vinkki gin&toniceille, totta kai annoin sille viisi tähteä. Harmillisesti en muista edes, mikä tämä geeteevinkki oli! Siksipä esittelen nyt Muistatko-tilkkupussukan (vastaus: en muista)! Vinkki: Ja vinkiksi, että kannattaa kirjoittaa juttuja muistiin koska sitä unohtaa enemmän kuin muistaa. Tässä yhteydessä täytyy vielä esitellä Biodiversiteetti-vetoketjupussukka, jonka löysin etsimällä blogistani sanalla ”muistiin”. Kirjoituksessani kerron monenlaista, ja kaike

Kahdestoista luukku palauttaa meidät taas nuortenkirjojen pariin. L. M. Montgomeryn Runotyttö-kirjat ovat kaikki ihania! En tiedä, montako kertaa olen lukenut Runotyttö-kirjat, mutta tulen niistä aina hyvälle mielelle! Tutustuin niihin vasta teini-iässä, vaikka äiti oli lukenut L.M.Montgomeryn Anna-kirjat minulle ääneen jo paljon aiemmin. Hän ei halunnut lukea Runotyttöjä, ”koska niissä on niin paljon runoja”. (Ei ollut!) Pieni runotyttö ja Runotyttö maineen polulla olivat suosikkini, mutta sarjan kolmaskin kirja on oikein hyvä. Tunnen tosin itseni haljuksi, sillä viimeisimmällä lukukerralla mietin ehdottoman ihastelun sijaan, että Teddy Kent oli sankarina melko ohut! No, ajat olivat tuolloin toiset! Kirjassa ei ole mitään hassua, mutta esittelen silti Hassu hatuntekijä -pussukkani.    Aasinsillaksi kerron, että yksi mielenkiintoisimmista, ulkoa osaamistani runosäkeistöistä löytyy Liisan seikkailut Peilimaassa -kirjasta. Runon nimi on ”Pekoraali,” ja tämä on sen ensimmäinen säkeistö:

Kymmenennessä luukussa on taas hyydähtävää tunnelmaa. Ikimetsän sydän -kirjan tekijä Fred Vargas tarjoilee joka kirjassaan mielenkiintoisia hahmoja ja tarinoita. Sisko suositteli kirjailjan tuotantoa minulle - en ollut edes ajatellut lukevani yhtään näitä. Aivan mahtava tarina, joka todella piti otteessaan! Pariisilaisen murharyhmän hahmot ovat virkistävän erilaisia, ja yksi suosikeistani oli tietenkin heidän lemmikkikissansa Kerä. On aina hienoa, jos kirjassa esiintyy kissa. Myönteisessä roolissa siis. Erinomaisen suomennoksen parissa todella viihtyi! Kirjan nimi tuo mieleen Sydänkäpy-tilkkupussukan. Vinkki: Kokeile tilkkulasagnetekniikkaa kapeilla kaitaleilla! Kerron siitä esimerkiksi kirjoituksessani ”erilainen tilkkulasagne”. Kuvassa on Lokakuu-tilkkupussukka vuodelta 2014. Keskellä näkyvä, kapeista suikaleista ommeltu osuus on toteutettu tilkkulasagne-menetelmällä. Toinen vinkki: Käytin samanlaista mini-tilkkulasagne-menetelmää hiljattain, kun valmistin Kolme kotiani -tript

Yhdeksännessä luukussa tarjoilen englanninkielisen kokemuksen. Toki Agatha Christien Evil Under the Sun on suomennettu ja saanut nimen Rikos auringon alla, mutta upea-arvion saikin englanniksi luettu äänikirja. David Suchet – aidoimman Hercule Poirot -hahmon loihtinut näyttelijä – lukee Christien kirjan ääneen. Hämmästyin hänen ilmeikkyydestään, vaikka ei tietenkään olisi pitänyt. Hänhän on todistetusti taitava näyttelijä! Vaikka olen lukenut kirjan useaan kertaan itse ja nähnyt televisioelokuvankin useasti, englanninkielinen äänikirja toi tarinaan uuden vivahteen. Olin aivan myyty. Tykkäsin kirjasta niin paljon, etten olisi halunnut sen päättyvän ikinä. Oi, mistä, oi mistä löytäisin lisää David Suchetin lukemia Poirot-kirjoja?!?! Koska lukijan ääni on tässä kokemuksessa pääosassa, esittelen maaliskuussa 2022 ompelemani Ääniä-pussukan. Avaan pussukan esittelykirjoituksessa luovaa prosessiani, ja tarjoan tänään värivinkin. Vinkki: Tilkuista voi tehdä rauhallisemman sekalaistyön, jos

Seitsemännessä luukussa siirryn taas lastenkirjojen puolelle. Tykkäsin lapsena Carbonelin kuningaskunta -kirjasta niin paljon, että lainasin sen kirjastosta aina uudelleen. Kymmenen lukukertaa ei varmaan riitä! Kirja painui sittemmin unohduksiin, kun vaihdoin lastenosaston aikuisten kirjavalikomaan. No, vuosia myöhemmin keksin hankkia kirjat englanninkielisinä. Luin ne uudelleen, ja aikuisen havainnot ovat nämä:  Upeaa, että kirjassa esiintyy kissa! Tarinan taikuuteen ei sisälly uhkia; kertomus on yksinkertaisempi ja suoraviivaisempi kuin tämän päivän fantasiakirjallisuudessa. Kirja on lämpimän viehättävä. Eihän näitä ole minun ikäisilleni kirjoitettu, mutta tykkäsin silti! Koska Carbonel on kissa, esittelen tilkkulaukun Kissanhäntä kainalossa. Mahdatko muistaa tätä pikkulaukkua, jonka valmistin yli viisi vuotta sitten? Vinkki: Tilkkulaukun mitat ja ompeluohjeet löytyvät täältä. Palaan ohjeeseeni itsekin, koska numerot vain haihtuvat mielestäni. Ilman ohjetta joutuisin pähkäilemä

Tänään on itsenäisyyspäivä ja monella meistä saattaa olla aikaa ajatella - nopeasti tai hitaasti. Esittelyssä on Daniel Kahnemanin kirjan Ajattelu, nopeasti ja hitaasti. Annoin kirjalle viiden tähden arvion ja kirjoitin siitä suunnilleen näin: Ajattelu, nopeasti ja hitaasti -kirja oli tavattoman kiinnostava ja avasi uusia näköaloja. Se oli kattava, syvällinen ja älykäs, mutta tavallisenkin ihmisen ymmärrettävissä – paitsi aivan loppuosuudet. Se paljasti uskomattomia asioita meidän ajattelutavoistamme. Ihminen voi toisaalta järjellä tietää ja ymmärtää yhden asian ja samanaikaisesti tehdä aivan päinvastaisen, mielestään loogisen päätelmän. Luonnollisesti ajatukseni karkasi tästä kirjasta tilkkupeittoon Ajatus karkaa kesään. Se on yksi ensimmäisistä teoksistani, ja koska tikkauspalvelua ei tuolloin vielä ollut olemassa, tikkasin sen itse kotikoneella. Vinkkasin jo kakkosluukussa tähän työhön liittyvästi, että kannattaisi tikata riittävän tiuhaan. Vinkki: Siksipä keksin tähän eri vink

Kolmosluukusta löytyy jykevyyttä! Esittelemäni kirjan keskiössä on nimittäin palkintosonni. Caesar on kuollut oli yksi ensimmäisistä lukemistani Nero Wolfe -kirjoista – ehkä jopa ensimmäinen. En pitänyt siitä juuri lainkaan! Sittemmin Rex Stoutin tyyli ja erityisesti Wolfen ja Archie Goodwinin hahmot alkoivat miellyttää minua, ja nyt Stout on yksi lempikirjailijoistani. Luin kirjan hiljattain uudelleen ja huomasin taas, miten nerokas Nero Wolfe on ja miten nokkela Archie Goodwinin on. Tapahtumat ja kuviot mysteerin tiimoilla olivat hersyviä. Kirjailijan nimestä tulee etsimättä mieleen korjausprojekti, jonka yksi lopputulema oli Wolfe-vetoketjupussukka. Ystävä kysyi muutama vuosi sitten arasti, pystyisinkö antamaan hänen kovassa käytössä olleille vetoketjupussukoilleen uuden elämän. Lupasin tutustua tilanteeseen ja lopulta – luonnottoman pitkän toimitusajan jälkeen – valmistin hänen kahdesta pussukastaan neljä uutta. Ensimmäinen niistä sai nimen Wolfe. Vinkki: Itse en ainakaan ole k

On tietenkin monin verroin hauskempaa kirjoittaa blogiin, kun on sykähdyttävä uutinen kerrottavana. Ompelin jälleen uuden vetoketjupussukan! Tässä hän paistattelee auringossa. Ajatella, että marraskuussa paistoi aurinko, ja vieläpä sellaisena päivänä, jolloin minulla oli valmista käsityötä esiteltävänä! Vetoketjupussukan nimi on Hauska. Pussukasta tuli hauskan näköinen, ja sitä oli hauska tehdä alusta loppuun. Ensimmäisessä vaiheessa ompelin monta muutakin tilkkupalaa, joista sitten pari, kolme päätyi Hauska-pussukan sivuiksi. Miten tämä tilkkupuuha voikin olla näin kivaa! En varmaan ikinä kyllästy. Sitten Hauska-pussukan toinen puoli: Tällä sinisemmällä puolella on itse asiassa tilkku, joka suorastaan vaati nimeä Hauska. Vaaleanturkoosissa palassa on nimittäin metka, nallen näköinen tyyppi. Muuten pussukka olisi ihan vakavamielinen, mutta veikeäilmeinen nallukka nostaa sen eri tasolle. Pidin hauskana myös sitä, että sain käytettyä yhden orpoblokin pussukan vuorikappaleeseen. Oi

Kissamme "Sakke" tässä naukuu minulle, etten ole muistanut/ehtinyt päivittää blogiini uusinta tilkkupintaa, jonka kokosin vaihteeksi melko isoista paloista. Päätin käyttää kolmioviivaihtani, koska sellaisen olin kerran hankkinut, ja ommella kolmioista kuusikulmioita, jotka ompelisin yhteen ilman yhden yhtäkään Y-saumaa. Esittelin alkavaa projektia ja hassusti miniatyyrikokoon leikkaamaani koepalaa blogikirjoituksessani kolme tilkkutyöprojektia. Pian sen jälkeen olin kerännyt oransseja, pinkkejä, persikanvärisiä, vaalean ja tummemman punaisia ja erilaisia keltaisia kankaita ja leikannutkin niistä leveitä kaitaleita. Ompelin leveän kaitaleen pitkiin reunoihin mustasta ja valkoisesta yhdistämäni kaitaleen, silitin ja vasta sen jälkeen leikkasin kolmiot. Sain kolmion ”alareunaan” kaksivärisen kehyskaitaleen. Sitten kun yhdistin kolmiot kuvan osoittamalla tavalla, kuusikulmioiden ympärille muodostui musta ääriviiva ja valkoinen välikaitale. Vaikka pinkki-oranssi-keltaiset kuus