Tilkunviilaaja

Nyt sitä taas saa! Nimittäin luetteloa Tilkunviilaajan tekemisistä (ja tekemättä jättämisistä). Kannattaa ottaa mukava asento, sillä tässä vierähtää kyllä tovi. Kissamme "Sakke" on valmiina ja sanoo jaksavansa kuunnella vähän aikaa. Vierähtää tovi, kyllä vain, mutta pussukoiden luettelemisessa ei mene kauan. Ompelin VAIN 13 tilkkupussukkaa vuoden aikana! Kääk sentään! Olen viimeksi alittanut kahdenkymmenen valmistuneen pussukan määrän vuonna 2013, jolloin ompelin 12 ja sitä edellisen kerran vuonna 2012, jolloin ompelin myös 13 pussukkaa. No, laatu kenties korvaa määrän. Tero of Finland (pussukasta ei ole kuvaa) Paratiisilintu   Pöllökulta   Kuva-arvoitus / Rebus   Ääniä / Voices   Testikuva / Test image   Koivu / Birch Säästöpossu   Hippi liikkeellä   Kolibri   Kapteenin pöydässä   Pikkupussi   Viisi kesää sitten   Puolustuksen puheenvuorona mainitsen ommelleeni myös neljä yksinkertaista vetoketjupussukkaa, joita en koonnut tilkuista enkä vanutikannut. Jotain sentään.  En

Nyt on väriä! Ompelin neljäsosahirsimökkiblokkeja kaitaleista, joita leikkasin ensin Tilda-kankaista ja sittemmin vaikka mistä muistakin kankaista. Sommittelin yhden blokin kerrallaan, ja blokeista tulikin vaikka minkä värisiä. Suunnittelin ompelevani työhön välikaitaleet, jotka olisivat suunnilleen blokkikaitaleisen levyiset ja harmaat. Ostin kankaankin sitä varten! Tein kuitenkin markkinatutkimusta eli kysyin Instagram-tililläni, näyttikö työ paremmalta välikaitaleilla vai ilman. Selvä enemmistö suositteli välikaitaleetonta vaihtoehtoa.x Kerroin näistä vaiheista tilkkublokkeja suikaleista -kirjoituksessani.   Lopulta päädyin ompelemaan blokkien väliin ääriviivamaiset, tummat kaitaleet. Mistä mahdoin moiset edes keksiä?! Ääriviivat rauhoittivat ja ryhdistivät kaikenkirjavan peittoni, ja Tytär keksi sille mainion nimen, Naapurisopu. Nimi kuvaa hyvin sitä, miten mukavasti blokit sopivat keskenään olemaan, vaikka eivät ole väriensä puolesta mitään sukua toisilleen. Naapurisopu-peittoa

Hyvää joulua! Frohliche Weihnachten! Aaton kunniaksi jaan tähtiä – nimittäin Metsätähtiä. Olen kuvannut Metsätähtiä-tilkkupussukkaani huolellisesti yltä ja päältä. Katso ihmeessä sen valmistujaiskirjoitus! Esittelen siinä myös pussukkaan toteuttamiani tikkauskuvioita. Tiedä, vaikka saisit siitä ideoita - vaikka minä en kyllä ole maailman kekseliäin tai viitseliäin tikkaaja. Olet ehkä puuhannut yhtä ja toista jo tänään, sillä onhan jouluaatto! Jos klikkaaminen tuntuu tässä vaiheessa liian uuvuttavalta, voit katsoa yhden kokokuvan tästä. Metsätähtiä-pussukka valikoitui mukaan siksi, että löysin yhteyden sen ja ihanan Du bist Alles -kappaleen väliltä. Kappaleen esittää yhtye Woods of Birnam eli Birnamin metsät. Muut tilkkutyöt olisivat liittyneet aiheeseen vielä hennommin. Ennen kuin tutustut videoon, kerron hieman taustaa. Katsoimme tänä vuonna suoratoistopalvelusta hienon saksalaissarjan ”Babylon Berlin”. Sarja esitettiin myös televisiossa, mutta siihen emme ehtineet mukaan. Sarja o

Hyvää aaton aattoa! Tänään liikun taas vastakohtaisuuksien parissa ja jaan vielä bonuksena toisenkin tilkkuteoksen. Ensiksi esittelen Muistatko-tilkkupussukan, jonka aihe liittyy unohtamiseen – ja innoitti ottamaan mukaan Reijo Taipaleen esittämän kappaleen ”Ethän minua unhoita”. Kuuntele kappale tästä:     Muistatko-pussukan rakennusosat kertoivat minulle monta tarinaa, joita siis en ollut unohtanut! Vaikka rakennusosat olivat vaipuneet hetkeksi unohdukseen. Ehkä tämä ei ole minun onnistunein tai hienoin luomukseni ikinä. Siksi pidän sen itselläni, koska osaan ainakin arvostaa sen kertomia tarinoita. Sitten bonus! Olen ommellut myös Ethän minua unhoita -nimisen tilkkupeiton! Ehkä joku muistikin sen ja ihmetteli, olinko unohtanut sen. (Haha!) Onnistuin näppäämään peitosta aika taiteellisen kuvan, jossa puutarhan rikkaruohotkaan eivät näytä häiritseviltä! Huomenna avautuu joulukalenterini viimeinen luukku. Sen takaa löydät ehkä yllättävän musiikkikappaleen.

Höh! Miten tämän värinen tilkkupeitto VOI liittyä Jukka Kuoppamäen hittibiisiin ”Sininen ja valkoinen”? Helposti! En sentään antanut Kuusten kuiske -tilkkupeitolle nimeksi violettia ja vihreää, saati sitten sinistä ja valkoista. Mutta ”violettia ja vihreää” -lausahdus toi mieleen Sininen ja valkoinen -kappaleen. Koska tietysti osaan sen sanat ulkoa – kappale soi uutena radiossa ahkeraan, ja siihen aikaan laulujen sanat tarttuivat muistiin pysyvästi – pystyin nappaamaan sanoituksesta sopivan nimen tilkkutyölleni. Satun muistamaan myös, että keksin tilkkutyölleni nimen ylittäessäni katua suojatietä pitkin. (Joskus mietin, miksi jotkut mitättömät asiat jäävät mieleen, kun paljon tärkeämmät unohtuvat.) Olit sitten suojatiellä menossa tai et, voit kuunnella kappaleen tästä:     (Ellet sitten halua mieluummin kuunnella sitä mielessäsi. Se voi olla sinulle yhtä tuttu kuin minulle!) Kuusten kuiske on osa taloutemme sisustusta, kuten kuvasta näkyy: Ja vaikka kuva on keltasävyinen, niin joten

Tilkkutyöni ovat useimmiten käyttöesineitä – pussukoita ja peittoja, mutta toisinaan tempaudun mukaan haasteisiin ja teen seinätekstiilin. Esittelen Tuomaan päivän kunniaksi Tour de France -tilkkutyön, jonka ompelin Liikkeellä-teemaiseen näyttelyyn. Ensiksi kannattaa katsoa ”kolmiulotteiselta näyttävää pintaa” -kirjoituksesta, mistä sain inspiraation malliin! Ehkä yllätyt!  Tutustu seuraavaksi valmiiseen työhön eli Tour de France -seinätekstiiliin – näet tikkaukset läheltä ja saat tietää, miten korjasin tikatun työn aaltoilevaksi kehkeytyneen ulkoreunan. Aaltoilevat reunat näkyvät tässä kuvassakin hyvin: Monestakin eri syystä Tour de France sopi tilkkutyöni nimeksi täydellisesti!. Liikkeellä-teema, pyöräkuvioinen kangas, vuorenhuiput,..! Tour de France -nimeen sopii tietenkin myös Kraftwerkin saman niminen kappale, jota kuuntelin 1980-luvulla:     Joulu alkaa olla ovella, mutta vielä on luukkuja jäljellä. Huomennakin!

Tänään te luulette, että olen oikea Veikko Lavi -fani – ja olette luulossanne oikeassa! Kirjoituksessani on mukana myös tilkkutyöohjeeseen vievä linkki. Esittelen ensin pussukan, jonka nimeksi olisin näin jälkiviisaana voinut antaa Silakka-apajalla. Olisihan se ollut mielikuvituksellisempi kuin teoksen oikea nimi ”Kylkiruoto”. Ehkä myönteisempikin! Ompelin Kylkiruoto-pussukan tilkkupinnoista, jotka valmistin Tilkkuyhdistykselle tekemääni "ompele kalanruotokuvioita" -ohjetta varten. Ohjeen mukaan voit ommella kivan, siksakkaavan tilkkupinnan tai -blokin. Kylkiruoto-pussukan valmistujaiskirjoitus päättyy täysin epäajankohtaisesti hyvän kevään toivotuksiin. Tosin huomenna on laskujeni mukaan vuoden lyhin päivä, jonka jälkeen alamme käydä kohti kevättä. Ehkä toivotus ei sovikaan ajankohtaan maailman huonoimmin.  Biisi sen sijaan sopii tähän yhteyteen kuin nenä päähän. Kuuntele se tästä ja koeta laulaa mukana:   Minun kieleni ei taivu yhtä kerkeästi kuin Veikon! Huomenna ollaan