Tilkunviilaaja

Nyt esittelemäni pussukka on ollut valmis elokuusta asti, mutta se pääsi uuden omistajansa luo vasta pari päivää sitten enkä halunnut sille julkisuutta ennen sitä. Esittelenkin nyt ilolla pussukan nimeltä Kapteenin pöydässä. Toinen puoli Kapteenin pöydässä -vetoketjupussukasta on yllättävän erilainen: Toteutin pussukan kuittipapereiden avulla ompelemistani tilkkuriveistä. Löydät Tilkkuyhdistyksen tarjoaman ohjeen täältä - siinä on mukana kehystys, jonka itse olen jättänyt pois. Olen kuullut joidenkin kaihtavan paperista apuria, mutta minä en osaa ommella kaiken muotoisista tilkuistani suoria paloja noin vain. Siksi kuittipaperi on minulle hyvä kikka. Ompelen rivejä tai sarakkeita aina välillä, kun mikään muu tilkkutyö ei niin maistu, tai kun minulla on vain lyhyt hetki aikaa ommella. Paloista tulee milloin minkäkinlaisia. Löysin vetoketjulipareeseen söpöä Tilda-kangasta varastoistani. Pussukasta tuli jotenkin superhehkeä! No, Kapteenin pöydässä -tilkkupussukan sietääkin olla h

Värikkäistä Omega-tilkkublokeista rakentamani peitto – samaten nimeltään Omega – valmistui onneksi aurinkoiseen aikaan, ja pystyin siis ottamaan siitä melko aidon väriset kuvat. Mitä pidemmälle syksy etenee, sen vaikeammaksi käy luonnollisen väristen kuvien ottaminen. Huokaus. Valoisaa aikaa on koko ajan vähemmän. Ja talvella valo on sinistä ja saa tilkkutyöni näyttämään kalvakoilta. Tikkautin Omega-peiton tuttuun tapaan mestaritikkaaja Soilella Töölön Tilkkupajassa. Vaikka Omega-tilkkupintakin oli kiva, niin vasta tikkaus puhaltaa tilkkutyöhön hengen. Valikoimien uusi kiemurakuvio sopi pintaan mainiosti.  Kuvissa Omega-peiton punaiset osuudet pomppaavat esiin, ja muut värit jäävät sivuosaan. Peitossani on kuitenkin myös vihertäviä ja kellertäviä blokkeja, kuten tästä kuvasta käy ilmi: Saavutin Omega-peiton myötä merkkipaalun: se on 70. ompelemani tilkkupeitto. Omega-tilkkupeitto on kooltaan noin 200 cm x 240 cm ja ompelin sen yksinkertaisista, 8,5-tuumaisista neliöblokeista,

En ainakaan hätäillyt viimeisimmän projektini valmistamisessa, sillä kokosin Viisi kesää sitten -tilkkupussukan koristeellisimman osuuden yli viisi vuotta sitten. Tässä on valmis pussukka: Palataan vuoden 2017 heinäkuuhun. Olin mökkilomalla ja askartelin paperiommeltuja kukkakuvioita, kuusikulmioita ja jännittävämpiä muotoja. Pystyin mukaan ottamistani tilkuista leikkaamaan aika kivat kuviot, jotka asettuivat EPP-palojen päälle sopivasti. Mikähän oikosulku oli päässäni, kun päädyin ottamaan kuvan melko tummankirjavaa taustaa vasten? Pihasta olisi löytynyt myös toisenlaisia taustoja, jos olisin yhtään etsinyt. Ei uskoisi, että minä saarnaan kontrastin tärkeydestä!!! Kuvio erottuu taustasta hivenen paremmin, mutta ei nytkään loistavasti: Siihen tilaan palaseni jäi – odottamaan, että valmistaisin siitä jonkinlaisen tilkkuteoksen. Se olisi varmaan saanut odottaa maailman loppuun asti, ellen olisi osallistunut Helsingin tilkkukilta Syyringin aktiviteettiin Kässäfestareilla. Syyringill

Tässä eräänä päivänä huomasin taas valmistaneeni pienen tilkkupussukan. Löysin uudelleen kivat Volkswagen-kangaskupongit käydessäni läpi resurssilaatikoita pari viikkoa sitten ja sain kuin sainkin niistä syntymään ensin tilkkupinnat, sitten pussukkapinnat ja nyt sitten tilkkupussukan. Sen nimi on Pikkupussi. Käytin samanlaisen kupongin jo Hippi liikkeellä -pussukkaan. Tällä kertaa kovetin luontoni ja tikkasin kuvioiden poikki. Koko pinnasta tuli ruudullinen. Kokeilin, saisinko järkevän muotokuvan Pikkupussista niin, että taustalla näkyisi ihanaa syksyistä maisemaa sumeasti. Maisema on sumea, mutta vastavalo ei toimi. Jaan kuvan silti. Valitsin vuorikankaaksi violetihtavan, hillitysti kuvioidun kuosin. Vuorin koristeena on tilkkupala, jonka ompelin tilkkuystäväni Soilen minulle lahjoittamista pikkukolmioista. Valo ei aivan ylettynyt kuvioon, voi voi! Olin viime torstaina pyöräilemässä kiltailtaan, kun tajusin auringon paistavan. Minulla oli Pikkupussukka mukana Show and Tell -osi

Aloitan uneliaan oloisella kuvalla, sillä blogini on uinunut miltei kuukauden. Blogin jähmettyneisyys johtuu muun elämäni kuvioista, ei muusta! Tässä tuli suunnilleen juonipaljastus heti ensimmäisessä kuvassa – toki osasitte sitä odottaa, jos luitte kirjoituksen otsikon.  Mennään kuitenkin ajassa hieman taaksepäin. Tietenkin mallailin valmistuneita blokkeja keskenään aina kun oli muutama uusi taas käsillä. Tätä kuvaa katsoessani harmittelen vähän, että asettelin blokit järjestykseen enkä sallinut värien virrata vapaasti. Kuvassa on niin ihana väritys! No, kangistuin normaaleihin kaavoihini ja ladoin blokit jokseenkin värijärjestykseen. Melko hyvä taktiikka sekin on, eivätkä kaikki värit ole toistensa kanssa kimpassa näinkään: Esimerkiksi keltaisia ja violetihtavia alueita on siellä täällä. Sommitteluseinä ei ollut vielä käytössäni, kun rakensin Omega-tilkkublokeista pintaa. Kyykin ja konttailin lattialla. Silloin ei tee mieli kokeilla useita erilaisia asetelmia, vaan riittävän hyvä

Edellisessä kirjoituksessani jäin vielä pohtimaan, millaiset kaitaleet valitsen neljäsosahirsimökkieni väliin – vai jättäisinkö välikaitaleet lisäämättä. Ehdin keksiä vastauksen: Valitsin mustat, erittäin kapeat välikaitaleet. Blokkien ympärillä näyttäisi olevan mustat ääriviivat, näin mietin. Projekti on nyt seisahtunut, sillä minun on ladottava blokit järjestykseen, jotta tiedän, mihin reunoihin ompelen kaitaleet. Sommittelulattialla kyykkiminen ei houkuttele juuri nyt. Sen sijaan olen ommellut huomattavan määrän uusia pikkublokkeja resurssipaloista. (Jo nyt hirvittää ajatella sitä hetkeä, jolloin joudun latomaan NE sommittelulattialle. Yksi blokki on 3,5-tuumainen neliö, joten kohtuullisen kokoiseen peittoon pitää järjestellä ainakin 720 blokkia.) Nyt olen ottanut käyttöön laajemmat resurssisäilöt. Pienessä vasussa olleet kaitaleet eivät enää riittäneet. Onneksi resursseja riittää! Ompelin vähintään 25 blokkia kerralla, silitin ja tasoitin. En miettinyt, minkä värisiä tarvitsisin