Tilkunviilaaja

Kontrasti sanana merkitsee vastakohtaa tai jyrkkää erilaisuutta ja myös televisiokuvan tai muun kuvan sävykkyyttä. Käytännössä siis sitä, miten yksi värillinen alue erottuu toisesta värialueesta. Jokaisen tilkkuilijan pitäisi ymmärtää ja hallita kontrasti niin blokeissa kuin tilkkutöissäkin, sillä tilkkupinnan kuviot, muodot ja rytmi tulevat parhaiten näkyviksi kontrastin avulla. Miksi siis kontrasti on niin tärkeää juuri tilkkuilijalle? 1 Ilman kontrastia yksi eri erotu toisesta.  Mieti vaikka, että kirjoittaisit vaaleimmalla punaisella valkoiselle paperille. Kun etäännyt paperista, kirjoitus häviää näkyvistä. Tai jos kirjoitat oikein tummalle taustalle melkein yhtä tummanvihreällä kynällä. Ei erotu teksti, ei. Tämän ensimmäisen syyn kohdalla kannattaa olla oikein varuillaan. Kontrasti saattaa nimittäin näyttää riittävältä, kun blokkia katsoo läheltä – eli kun sitä sommittelee ja ompelee – ja kontrastittomuus paljastuu vasta kauempaa katsottaessa. Minulle kävi näin, kun ompelin Arvoi

Esittelin jo pari viikkoa sitten tilkkupinnan, josta oli tulossa toinen lapsenpeitto tilkkukilta Syyringin hyväntekeväisyysprojektiin. Pinta sai taakseen vanun ja taustakappaleen, tikkasin sen, kanttasin ja annoin sille nimeksi Kesä. Saan kyllä halutessani aikaan kelvolliset tikkaukset, mutta voi ääh sentään, että inhoan tikkaamista! Minua ärsyttää myös se, että joudun etsimään sopivan kokoisen vanupalan (tai kokoamaan sellaisen osista). No, onneksi tuo ärsyttävä osa tilkkutyötä on nyt tehtynä. Sain tätä hyväntekeväisyystarkoitusta varten taustakankaan Syyringin varastoista. Se oli niin iso, ettei minun tarvinnut jatkaa sitä mihinkään suuntaan. Etsin taas jäännösreunakaitalelaatikosta pätkiä, jotka sopisivat peiton kanteiksi. Pätkät olivat paikoitellen hyvin lyhyitä, mutta sehän on tällaisessa työssä vain hyväksi. Taittelin peiton kääröksi ja asettelin sen reunat niin, että reunakanttien kirjavuus oikein erottuisi: Ensiksi valmistuneessa, Kevät-nimisessä lapsenpeitossa oli ohut t

Helsingin tilkkukilta Syyrinki päätti lahjoittaa tilkkupeittoja ukrainalaisten, sotaa paenneiden lasten ja aikuistenkin lohduksi. Lastenpeitot olivat ensimmäisenä mielessä, ja päätin ommella kirjavista ja hauskasti kuvioiduista kankaistani neliöblokkeja, joihin lisäisin vielä kehykset. Ensimmäiset kehykset näyttivät törpöiltä, mutta sitten tajusin valita jokaiselle keskineliölle sen omiin väreihin sopivan kehyskankaan. Johan alkoi tilkkupeitto näyttää sellaiselta kuin piti! Tilkkupinta valmistui oivalluksen jälkeen nopeasti. Löysin myös oikein kivan taustakappaleen varastoistani. Olin 1990-luvulla ostanut kivan, hiirikuvioisen kankaan ommellakseni siitä Tyttärelle jotain. Olen niin hidas aloittaja, että Tytär ehti aikuiseksi ennen kuin ryhdyin toimeen, ja kangas on siis odotellut aika pitkään kaapissa. Totta kai kangaspala oli hiukan liian lyhyt ja hiukan liian kapea, mutta äkkiäkös sen pidensin! Sitten päädyin epämukavuusalueelle: jouduin tikkaamaan tilkkupinnan itse. Valmisteluun

Jos haluat ommella oman Lexical-tilkkupeiton, voit ostaa siihen ohjeen ja kaavan Tilkkunen-kaupasta, täältä: https://tilkkunen.com/products/lexical-tilkkublokki-ja-tilkkupeitto-ohje Lexical-tilkkublokki sopii ommeltavaksi jäännöstilkuista (eli ”resurssipaloista”). Blokista on myös vaihtoehtoinen toteutus, johon on lisätty kulmakolmiot. Blokin koko saumanvaroineen on 7-1/2” x 7-1/2” (valmis koko 7” x 7”). Ohjeessa käytetään tuumamittoja. Laatimassani englanninkielisessä kaavassa on kahdeksan sivua, joilta löydät yksityiskohtaiset leikkuu- ja ompeluohjeet sekä erinomaiset silitysvinkit kuvineen. Ohje on niin yksityiskohtainen, että myös aloitteleva tilkkuharrastaja voi lähteä rakentamaan Lexical-tilkkublokkeja. Blokkimalli on silti riittävän monipuolinen, jotta pidempään tilkkutöitä harrastanut voi innostua siitä. Ompelin ensimmäiset Lexical-blokkini syyskuun alussa 2021, enkä silloin vielä tiennyt tekeväni niistä ohjeen. Korkeintaan mielessäni miedosti suunnittelin sitä! Sain mukaan k

Minulla on työpöydällä (eli lattialla) kolme keskeneräistä projektia, ja kerron ensiksi uusimmasta. Helsingin tilkkukilta Syyrinki on ompelemassa lohtupeittoja, jotka lahjoitamme Ukrainasta paenneille, jos suinkin mahdollista. Ellei peittoja voi osoittaa tiettyyn tarkoitukseen, tarjoamme ne muille lohtua kaipaaville. Ompelen kuviollisista kankaistani pikkulapsen peittoa, ja tässä ovat ensimmäiset blokit. Ne ovat kokoa 15 cm x 15 cm, koska minulla sattuu olemaan sen kokoinen neliöviivain. Suurin osa blokeista on koottu tilkuista, mutta siellä täällä on yhdestä kankaasta leikattuja neliöitä. Tiedän, että minun kannattaa ommella blokkeihin välikaitaleet. Etsin värikkäämpää vaihtoehtoa kuin valkoinen ja päätin, että jaan blokit muutamaan väriin (eli päätän, minkä värinen kukin blokki on, vaikka niissä on paljon eri värejä) ja sen jälkeen ompelen niihin yhden kierroksen värin mukaista kangasta. Mielessäni väikkyi, että peiton blokit leijuisivat vaihtuvavärisellä pohjalla, mutta ainakin e

Nyt kun valmiit tilkkupinnat ovat saaneet Töölön Tilkkupajassa viimeistelevän tikkaussilauksensa ja keskeneräiset eivät valtavasti innosta, minun on kehitettävä seuraava blokkimalli itselleni. Otan kaikkein kiinnostavimmista, netistä löytämistäni tilkkupinnoista aina näyttökaappauksen, joten minulla on inspiraatiovarasto selailtavana. Tällä kertaa kiinnostuin Klein Meisje Quilts -blogin Whirlygig-tilkkupinnasta. Tekijä antaa tilkkublokille mitat ja ohjeet. Tuumailin, että omassa versiossani olisi jokin säännönmukaisuus – kuten esimerkiksi Värikuningatar-tilkkupeiton blokeissa vinoviiva oli aina punainen. Ajattelin, että kaikki kapeat osat (sakarat) voisivat nyt olla sinisiä, ja että isommista paloista kaksi olisi värikkäitä, kaksi vaaleita. Ompelin koeblokin omien sääntöjeni sekä hänen antamiensa mittojen mukaan, ja siitä tuli tällainen: Ei tämä oikein miellyttänyt minua! En saanut syntymään tasan minkään kokoista blokkia (huomasin vasta myöhemmin, ettei sen pitäisikään olla, vaan s

Hurraa! Sain valmiiksi Tilkkuyhdistyksen maaliskuun haastevärisen pussukan maaliskuussa! Se on siis oranssi(n oloinen), ja annoin sille nimen Ääniä. Avaan luovaa prosessiani hivenen. Aloitan keräämällä suunnilleen käden ulottuvilla olevat, tietyn väriset tai oloiset tilkut ompelupöydälle. Saatan kerätä tilkut pariin eri pinoon: pienet ja isommat/pidemmät. Seuraavaksi ompelen aina kaksi sopivan kokoista tilkkua yhteen. Ompelen ketjussa. Kun ketju alkaa olla pitkähkö, irrotan palapareja ja katson, voiko niitä yhdistää keskenään, tai löytyykö tilkuista sopivan kokoista yksittäispalaa. Toistan, kunnes tilkkupinnoissa on niin monta saumaa, että pinnat kannattaa silittää ennen kuin niihin ompelee uusia paloja tai pintoja. Tässä on tullut eteen sellainen tilanne: Jossain vaiheessa tilkkupinnat alkavat näyttää pussukan kokoisilta ja muotoisilta. Pyrin tekemään niistä suunnilleen saman kokoiset. Silitän hyvin ja järjestän niille vanun. Tällä kertaa vanun ja tilkkupinnan välissä ei ole ohutta