Tilkunviilaaja

Nyt kun valmiit tilkkupinnat ovat saaneet Töölön Tilkkupajassa viimeistelevän tikkaussilauksensa ja keskeneräiset eivät valtavasti innosta, minun on kehitettävä seuraava blokkimalli itselleni. Otan kaikkein kiinnostavimmista, netistä löytämistäni tilkkupinnoista aina näyttökaappauksen, joten minulla on inspiraatiovarasto selailtavana. Tällä kertaa kiinnostuin Klein Meisje Quilts -blogin Whirlygig-tilkkupinnasta. Tekijä antaa tilkkublokille mitat ja ohjeet. Tuumailin, että omassa versiossani olisi jokin säännönmukaisuus – kuten esimerkiksi Värikuningatar-tilkkupeiton blokeissa vinoviiva oli aina punainen. Ajattelin, että kaikki kapeat osat (sakarat) voisivat nyt olla sinisiä, ja että isommista paloista kaksi olisi värikkäitä, kaksi vaaleita. Ompelin koeblokin omien sääntöjeni sekä hänen antamiensa mittojen mukaan, ja siitä tuli tällainen: Ei tämä oikein miellyttänyt minua! En saanut syntymään tasan minkään kokoista blokkia (huomasin vasta myöhemmin, ettei sen pitäisikään olla, vaan s

Hurraa! Sain valmiiksi Tilkkuyhdistyksen maaliskuun haastevärisen pussukan maaliskuussa! Se on siis oranssi(n oloinen), ja annoin sille nimen Ääniä. Avaan luovaa prosessiani hivenen. Aloitan keräämällä suunnilleen käden ulottuvilla olevat, tietyn väriset tai oloiset tilkut ompelupöydälle. Saatan kerätä tilkut pariin eri pinoon: pienet ja isommat/pidemmät. Seuraavaksi ompelen aina kaksi sopivan kokoista tilkkua yhteen. Ompelen ketjussa. Kun ketju alkaa olla pitkähkö, irrotan palapareja ja katson, voiko niitä yhdistää keskenään, tai löytyykö tilkuista sopivan kokoista yksittäispalaa. Toistan, kunnes tilkkupinnoissa on niin monta saumaa, että pinnat kannattaa silittää ennen kuin niihin ompelee uusia paloja tai pintoja. Tässä on tullut eteen sellainen tilanne: Jossain vaiheessa tilkkupinnat alkavat näyttää pussukan kokoisilta ja muotoisilta. Pyrin tekemään niistä suunnilleen saman kokoiset. Silitän hyvin ja järjestän niille vanun. Tällä kertaa vanun ja tilkkupinnan välissä ei ole ohutta

Osallistuin vaihteeksi tilkkutyöbingoon tänä vuonna, sillä en pystynyt vastustamaan arvonnan houkutusta. Arvoin nimittäin itselleni tehtävät bingoon, kun Tilkkuyhdistys oli julkaissut hauskan tehtäväidealistan.   Yksi bingoruuduistani kehottaa ompelemaan valmiista resurssipalapinnoista vähintään 3 teosta. Käytin muutamia pintoja jo Pöllökulta-pussukkaan, ja uusimmassa teoksessani olen hyödyntänyt niitä lisää. Teoksen nimi on Kuva-arvoitus, ja siinä on mukana to-del-la pitkän aikaa käyttämättömänä virunut blokki, epäkesko hirsimökkiblokki oikeassa yläkulmassa: Toiselle puolelle kelpuutin malliblokin, jonka ompelin Tilkkuyhdistykselle tekemääni Ikkuna-blokkiohjetta varten. Seuraavasta kuvasta näet, että myös suora konetikkaus voi näyttää mielenkiintoiselta tilkkupinnassa: Olen koonnut tikkausideoita blogikirjoitukseeni ”21 helppoa tapaa tikata tilkkupinta”. Luettelostani löytyy peräti 15 tikkaustapaa, jotka onnistuvat ilman vapaatikkausta. Ikkuna-blokkia täydentää kolmio-neliösar

Löysin pari mukaan sopimatonta tilkkupintapalaa rakennellessani Paratiisilintu-tilkkupussukkaa. Toinen niistä oli melkein tarpeeksi iso tarkoituksiini, eikä muitakaan tarvinnut kovin ihmeesti kasvattaa, jotta koossa oli pussukkapinnat. Näytinkin ne jo Paratiisilintu-postauksessani. Nyt pinnat ovat saaneet kolmiulotteisen muodon, ja tilkkupussukan nimi on Pöllökulta. Löysin nimittäin pöllökuvioisesta kankaanpalasta keltaisen pöllöhahmon, joka pääsi mukaan pussukan yläreunakaitaleeseen. Ajattelin saman tien, että pussukan nimi tulee jotenkin liittymään pöllöihin. Aioin myös paneutua nimeämiseen riittävästi, jotta lopullinen nimi vaikuttaisi kekseliäältä. Mutta jouduin ajolähtötilanteeseen. Instagram-postauksen kuvat odottivat tekstejä, ja valmiina oli vasta toisen pussukan nimi. Kännykällä ei oikein toimittanut selailla muuta, jotta jo tehty työ ei varmasti katoaisi. Pöllö, pöllö, pöllö,… mutta mikä pöllö? Keltapöllö? Ei, se on liian ilmeinen, eikä sellaista ole. Ajattelisivat vielä,

Helmikuussa Tilkkuyhdistys julkisti haasteväriksi turkoosin. Ompelin nopeasti turkoosit tilkkupinnat, mutta ne jäivät kesken, kun uppouduin ensin karhuntassublokkien tehtailemiseen ja sitten tilkkupeittojen viimeistelemiseen. En ehtinyt edes jakaa tilkkupintojen kuvia blogissani. Eilen tilkkupinnoista rakentui kuitenkin vetoketjupussukka, jolle annoin nimen Paratiisilintu. Tilkkupussukan toisella puolella on kiva lintukuvio, ja mukana on sopivasti kukkia sun muita, joten se voi hyvin laulella paratiisissa. Toiselle puolelle sattui katseenvangitsijaksi teekuppi. Tula Pinkin Curiouser and Curiouser -sarjasta. Harkitsin siksi myös nimeä Teekutsut, mutta lintukuvion innoitus voitti. Kokeilin ottaa Paratiisilintu-pussukasta dramaattisen kuvan vastavaloon. No, ainakin kuvassa on selkeästi talvi. Naapurin aita pääsi taustaksi toiseen kuvauspaikkakokeiluun. Tämän puolen tilkkupinnasta näkee, miten vaikea minun on pitäytyä yhden värisissä paloissa. Kun teekupissa oli oranssia, niin yhtäkk

Innostuin tammikuussa tekemään tummataustaisia karhuntassublokkeja. Tein ensin vain kokeilun, mutta blokkeja kertyi lisää ja lisää, kunnes tilkkupinta oli valmis. Varastossa oli sopiva taustakangaskin, ja kun Töölön Tilkkupajan Soile oli vielä pyöritellyt longarm-Armillaan peittoon ihanat tikkaukset, oli aika viimeistellä työ ja ottaa siitä valmistujaiskuvat. Tässä hän on: valmis  Otava-tilkkupeitto karhuntassublokeista. Käytin blokkeihin paljon resurssipaloja, mutta leikkasin mukaan myös uusia kankaita. Valitsin värit vapaasti: ainoa sääntöni oli, että jokaisessa blokissa olisi keltaista tai oranssia (tai sellaiseksi luokiteltavaa väriä). Kokosin neljän palan blokit niitä sen kummemmin sommittelematta, mutta tein parhaani saadakseni kaikki kuviokankaat näkymään oikein päin. (Osa tassuista oli onneksi sellaisia, joiden suunnalla ei ollut väliä.) Blokeista tulikin hyvin sattumanvaraisen värisiä. Lisää satunnaisuutta sain sommitellessani blokeista tilkkupintaa, sillä järjestys määräy

Jaoin Tilkunviilaajan joulukalenterin 2021 luukussa 24 jo kuvan Lexical-tilkkupeitostani ohuena pintana. Kerroin viime vuoden yhteenvetopostauksessani myös siitä, että olen kirjoittanut blokista ohjeen/kaavan, jota aion tarjota verkkokaupasta ladattavaksi. Vaikka tilkkupinta odotti melkoisen tovin luottotikkaajani Soilen paluuta tauolta, peitto valmistui silti ennen kuin olen saanut kaavani kaupallistettua. Voi minua! Olen silti kaikkiaan enemmän tyytyväinen kuin tyytymätön mihinkään, sillä Lexical-peitosta tuli kiva. Katsokaa vaikka! Ensimmäinen kuvauspaikka oli kadun päähän kerätty lumivuori – varmaan kahden pitkän henkilön korkuinen. Peiton urhea pitelijä on noussut vain vuoren puoliväliin, ja kamppailee suoristaakseen peiton, johon tuuli tarttuu hanakasti. Peitto suoristui lopulta. Kuvaajan varjo on tyylikkäästi mukana! Seuraavassa kuvauspaikassa toivoin saavani näkyviin myös tikkauskuviot, mutta siinä oli vielä tuulisempaa. Lexical-peitollani on jalat! Peitto lepatti pu