Tilkunviilaaja

Heipparallaa, jälleen on varastoon putkahtanut yksi uusi vetoketjupussukka. Tämänkertainen sai nimen Parvi. Etsin innoitusta Internetin päivän sanoista ja löysin englanninkielisen sanan ”bevy”. Käytin automaattisuomentajaa ja sain tietää sanan tarkoittavan parvea. Koska olin jo leikitellyt ajatuksella, että nimeäisin pussukan Tuplatipuksi, koska sen kummallakin puolella seikkailee lintu, minun oli helppo sopeutua sattuman tuottamaan nimeen. Kaksi lintua ei ehkä muodosta virallista parvea, mutta pussukan pinnassa näkyy tietenkin vain osa parven linnuista. Parvi-vetoketjupussukan strategiset mitat ovat tällaiset:  Leveys ylhäältä noin 23 cm Korkeus noin 14,5 cm Pohjan leveys noin 7 cm. Parvi on jälleen Avoin-mallistoa. On ihan pakko näyttää tarkemmin Parvi-tilkkupussukan vetoketjun huolitteleva lipare. Kerrankin ompeleet ja kaikki onnistuivat hyvin: Parvi on tyyliä monenkirjava toisin kuin edellinen, Kuutonen-pussukka,  ja sen pinnat lähtivät kehittymään sattumalta. Tarkastelin r

Kokosin uusimman tilkkupussukkani keltaisista tilkuista (resurssipaloista). Kun se oli valmis, Mies sanoi sen muistuttavan häntä biisistä ”Keltainen toukokuu,” ja hetken ajattelin nimetä pussukan jotenkin biisin mukaisesti. Valokuvaussession jälkeen huomasin kuitenkin tilkun, jossa näkyi numero kuusi. Päätin antaa pussukalle nimen Kuutonen. Kuutonen on juuri ja juuri kelvollinen kouluarvosana, mutta se on myös yhden Battlestar Galactica -sarjan päähenkilön nimi – tosin englanniksi. Olen sarjan vankkumaton fani, joten nimi vaikutti mainiolta. Ompelin keltaisen pussukan osana Tilkkuyhdistyksen Ommellaan yhdessä -haastetta. Marraskuun haasteväri on keltainen. Elokuussa aloitettiin harmaalla ja siitä jatkettiin syyskuun siniseen, lokakuun vihreään ja nyt keltaiseen. Otin lähimmän tilkkupinon ja jaoin sen viiteen alipinoon. Viides pino ei tietenkään näy kuvassa, koska siinä oli ne tilkut, jotka eivät olleet mitään näistä neljästä väristä. Hätäisempi saattaisi myös arvella, ettei noista ke

Saanko esitellä uusimman tilkkupussukkani, joka sai nimekseen Syytön! Tässä se on: Tilkkupintojen idea syntyi toisaalta Raitahaasteesta (jossa inspiroiduimme raidoista, kaitaleista ja kaitalepinnoista), toisaalta katsoessani Lastu-tilkkulaukun kivaa pintaa. Keräsin lähelleni sinisiä tilkkuja ja lähdin leikkaamaan niistä kaitaleita, joista ompelin pötköjä. Kun pötköt olivat tarpeeksi pitkät, tasoitin niiden reunat ja ompelin aina kaksi pötköä pitkiltä sivuiltaan yhteen. Tuloksena kaksi pientä tilkkupussukkapintaa: Huomasin tietenkin jo tässä vaiheessa, ettei tilkkupintojen värimaailma suoranaisesti ihastuttanut minua, mutta tehty mikä tehty. Ompelin niistä pussukan. Tein vain sellaisen virheen, että päätin ommella sen Hejsan-mallistoon, mutta valitsin välikerroksiin vanun ja college-jerseyn. Pussukasta tuli kummallisen oloinen. Toisaalta se on litteä, kuten Hejsan-mallistossa kuuluu, mutta toisaalta se tuntuu liian paksulta, varsinkin nurkistaan. Kaikki Syytön-pussukan viat ovat

Minusta on näemmä tulossa pelkkien valmiiden teosten esittelijä ja neuvomaattori! Katsoin, että viimeksi heinäkuun puolessa välissä lisäsin blogikirjoituksen, jossa esiintyi keskeneräinen työ. Kuitenkin pidän tärkeänä kertoa myös tekeillä olevista jutuista. Tuumasta siis toimeen. Minulla onkin tekeillä mielenkiintoinen projekti. Keksin itselleni uuden blokkimallin nähtyäni jotain samantapaista jossain vaiheessa jollain verkkosivulla. Joku samantapainen jäi sen verran mieleen, että lähdin rakentamaan omaa versiota. Tein koeblokin hauskoissa ompelulaneissa, joihin osallistuin heinäkuun lopulla. Otin päivän vapaata töistä ja kaikkea! Oli vähän kuin olisin lintsannut, mutta ei ollut huono omatunto, vaan oli kuin olisin päässyt hetkeksi vapauteen. Koeblokista tuli liian iso, eivätkä mittasuhteet miellyttäneet. Kuuntelin Tiukuliinan vinkkiä ja aloitin seuraavan koeblokin 3,5 tuuman keskineliöllä, ja siitä tuikin hyvä! Olen suunnitellut jopa, että kirjoittaisin oikean blokkiohjeen, jonka vois

Viimeisin tilkkupeittoni sai lopulta nimekseen Värikuningatar, vaikka sain sille paljon hyviä nimiehdotuksia. Kesätunnelma, -aho tai -aukio, Lasimaalaus, Jalokiviapaja ja Säleikkö mainittiin ainakin. Muistin kuitenkin lapsuuden Värikuningas-leikin ja annoin peitolle nimen sen mukaan. Jo leikin pelkkä nimi inspiroi minua. Muistelen myös, että pukeuduin yleensä peräti kirjavasti ja pääsin silloin etenemään nopeasti. Ei haitannut, vaikka Värikuningas olisi maininnut sekä oranssin, vihreän että vaaleanpunaisen. Kaikkia värejä löytyi – niin kuin Värikuningatar-peitostanikin löytyy. Peitto valmistui jo yli kuukausi sitten, mutta olen ollut Raitahaasteen ja muiden tehtävien kanssa niin kiireinen, etten ole ehtinyt julkaista valmistumiskuvia ennen kuin nyt. Elokuun lopussa pidin pelakuita vielä ulkoportailla. Nyt olen siirtänyt ne sisätiloihin ja kokeilen, josko nyt onnistuisin talvehdittamaan ne. Värikuningatar-tilkkupeitto on kooltaan noin 151 cm x 194 cm (noin 59” x 76”). Sain otetuksi

Miten kantata tilkkupeiton reuna? Tässä kattava ohje tilkkupeiton reunakantin ompelemiseen! Millainen on hyvä kanttinauha tilkkupeiton reunaan? Kanttauskaitale on makuasia. Toiset haluavat työhönsä leveän kantin, mutta minä suosin kapeaa. Kapea reunakantti näyttää mielestäni peiton ääriviivalta, kun taas leveämpi kantti näyttäisi kehykseltä. Siksi leikkaan kankaasta 6 cm leveää kaitaletta, ja niin monta palaa, että ne yhteen ommeltuina riittävät työn ympäri. Useimmiten leikkaan kaitaleeni täysvinoon. Saan siistimmän ja kestävämmän reunan tilkkutyöhöni. Vinokaitale kestää kulutusta suoraan leikattua kaitaletta paremmin. Peitettä käsitellään ja kosketellaan, joten sen reunasta kannattaa tehdä kulutusta kestävä. Kun venytän kaitaletta hiukan samalla kun kiinnitän sen, tilkkupeitosta tulee suora, ei vahingossakaan aaltoileva- tai löperöreunainen. Suora kaitale ei venyisi. Raidallinen kangas vinoon leikattuna näyttää reunakanttina hyvältä. Suosin siis vinoon leikattua reunakanttia. Leikka