Tilkunviilaaja

Maalaismaisemaa en saata unohtaa! Aina se on mielessä, ja varmaan siksi annoin uudelle pussukallenikin nimen Maalaiselämää. Ei vaineskaan, olen kaupunkilainen ja olen sellainen ollut aina. Pussukan pinnassa vain oli kuvia, jotka sopivat maalaismaisemaan. Kissoja ja traktoreita sekä monenlaista kasvia niin kuin tässä: Sekä possuja, lisää kukkia ja ehkä jokusia maan antimiakin. Satoa! Vaikken tykkää isojen tilkkupintojen tikkaamisesta ja vaikka kuvioiden keksiminen saa useimmiten tuskanhien tai ainakin ryppyjä otsalle, tikkaamisen jälkeinen tilanne on yksi mieluisimmista katseltavistani: Löperöstä pinnasta on tullut töpäkämpi ja sellainen, jota tekee mieli silittää. Sitä voikin silittää kädellä eikä tarvitse huolehtia, että pinta rypistyisi. Ja vielä kun tikatut pinnat tasoittaa, aihio ei enää näytä melkein lainkaan keskeneräiseltä. Toinen lempivaihe on se, kun pussukalla on vihdoin muoto. Aina yllätyn siitä, millaiset mittasuhteet pussukka saa. Olen sillä tavoin mielikuvitukseton, et

Hehe, ei täällä mitään outouksia ole tekeillä, annoinpahan vain uudelle pussukalle nimen Kummallista. Keksitkö kuvasta, miksi? On omituista, että pussukan paraatipuolella seikkailee hevosen takapää, ja vielä aivan väärässä asennossa. Siitä nimi. Toinen puoli pussukasta näyttää paljon tavallisemmalta – tosin siinä mielessä kummalliselta kuin kaikki Tilkunviilaaja-pussukat näyttävät. Kuten kaikki viime aikojen vetoketjupussukat, Kummallistakin on ommeltu orvoista paloista ja pinnoista, joita resurssilaatikoihini oli kertynyt. Olen ommellut orpouksille jatkoja ja tehnyt niistä pareja lähinnä kahta periaatetta noudattaen: Mahdollisimman saman kokoiset ja saman muotoiset pinnat  Jotka eivät näytä aivan hirveiltä vierekkäin.  Kukaanhan ei varsinaisesti näe pussukan kumpaakin puolta yhtä aikaa, mutta silti tuntuisi haljulta, jos palat riitelisivät. Niillä on kuitenkin yhteen osuvia reunoja. En haluaisi, että niille tulee rajariitoja. Hohhoijaa, taustalla näkyy taas upea krassimaani. Tykkää

Kohta saatte tuntea pussukkakuvasateen. Ehkä jopa yhtä rankan kuin sadekuurot olivat elokuussa monin paikoin Suomea. Sain nimittäin pussukoidenompeluvaihteen päälle. Ensimmäiseksi esittelen ensimmäiseksi valmistuneen eli Ahkeraliisan. Muistan rakennelleeni pienet kukkakuviot paperiompeluna joskus, mutta en yhtään muista, milloin ne tein. Olen joko silloin heti tai joskus myöhemmin ommellut kukkasille tummansiniset kehykset. Äskettäin ne putkahtivat esiin ja ompelin silloin niiden ympärille kaikenlaisia käsille osuneita tilkkuja, kunnes koko tuntui riittävän vetoketjupussukkaan. Sitten tikkasin pinnat ja tasoitin ne. Tykkään toisesta kukasta enemmän, sillä käytin ensimmäiseen kappaleeseen liian oudosti kirjavia kankaita, ja valmiissa kukassa näyttäisi olevan keskellä reikä. Eikö vain näytäkin?! Kuitenkin näin niin paljon vaivaa, että ompelin Ahkeraliisa-tilkkupussukkaani ihan sisätaskun! Ahkeraliisan nimi tuli tietysti mieleen kukkakuvioista. Pohdin ensin, mikä tuo kukka voisi oik

Kiinnostavatko raidat, kaitaleet ja kaitalepinnat? Tykkäisitkö tutkia niitä tarkemmin tilkkutyössä? Nyt sinulle on tarjolla superkiva Raitahaaste – Connected Stripes Challenge 2021. Se on käynnissä Instagramissa 6. syyskuuta – 3. lokakuuta 2021. Tule mukaan! Saat raitoihin, kaitaleisiin ja kaitalepintoihin liittyvää inspiraatiota ja vinkkejä kuuluisilta suunnittelijoilta ja tilkkuilijoilta. Kaikki ovat tervetulleita osallistumaan, sillä Raitahaasteeseen ei ole taitotasovaatimusta! Haaste sopii aivan aloittelijoillekin. Haasteen aikana tarkoituksena on valmistaa raidoista, kaitaleista tai kaitalepinnoista inspiraationsa saanut tilkkuteos – aivan mikä tahansa. Päästä mielikuvituksesi lentoon! Tulet saamaan neuvoja ja inspiraatiota tilkkutaitajilta ympäri maailman: Jennifer Sampou @jennifersampou Sarah Hibbert @quiltscornerstone Heather Black @quiltachusetts Yuliya Rechetnikova @quiltcreation Augusto Garcia @capaquilts Carolina Oneto @carolina_oneto Erica Jackman @kitchentablequilting 

Jäännös- tai resurssipaloista kootuille tilkkupinnoille eksyy tietenkin tilkkuja, joista varsinainen kuva-aihe on leikkautunut osittain pois. Uuteen pussukkaankin tuli mukaan kissannaaman alaosa. Ja jotta tilkku vaikuttaisi suunnitellummalta, päätin nimetä koko pussukan piilosta kurkkivan kissan mukaan. Se on löytänyt itselleen melko hyvän piilopaikan Piilopaikka-tilkkupussukasta. Pussukan toisella puolella ei piileskele ketään, vaan kissa on reilusti esillä kukkamaassa. Keskemmällä näkyy jokin leikkautunut kuva-aihe, joka tuo minulle mieleen sydämenpuolikkaan. Aika kulmikas sydän kyllä, mutta kun vilkaisen nopeasti, odotan joka kerta näkeväni siinä sydämen. Pussukan tikkaaminen oli hyvässä vauhdissa, kun ”jouduin” lähtemään kesälomamatkalle muutamaksi päiväksi. Tuo on juuri se vaihe, jossa kiva tilkkupinta muokkautuu vielä kivammaksi, koska siitä tulee hivenen kolmiulotteinen. Kaipasin monta kertaa tikkaamiseni ääreen, vaikka teimme Miehen kanssa ihanan ja värikkään matkan. Ja heti

Arvaa, mitä tässä kuvassa tapahtuu! Ennen kuin paljastan piilokuvan salaisuuden, esittelen uuden tilkkupussukan, jonka nimi on Vieraisilla. Nimi viittaa tunteeseeni: on kuin tätä ommellessa olisin ollut vieraisilla, koska tilkut ja niiden värit eivät olleet alkujaan omiani. Kummallakin puolella on kolmio-neliöitä, jotka ompelin ystäväni Soilen kolmioresursseista. Sain niitä häneltä satoja! Pohjaan osuvat palat ovat enimmäkseen Instagram-ystävältäni Sigiltä saamastani aarrerasiasta. Vaikka olen käyttänyt hänen neliöitään useammassa projektissa, niitä riittää aina vain! Vieraisilla-pussukan vuori on myös saman oloista, syksyisempää värimaailmaa, mutta kangas on ihan itse valittu ja ostettu. Vieraisilla-pussukka on Avoin-mallistoa ja kooltaan seuraavanlainen:  Leveys ylhäältä noin 25 cm Korkeus noin 19 cm Pohjan leveys noin 7,5 cm. Nyt paljastan piilokuvan salaisuuden. Alun piilokuva syntyi tilanteessa, jossa olin asettanut Vieraisilla-pussukan vihreämmän puolen kuvattavaksi puut

Minulta pyydettiin kännykän suojapussia, jonka piti olla siis tietyn kokoinen. Hirvitti! On niin vaikea osua tiettyyn mittaan. Mutta peloistani huolimatta osasin ommella – tai ainakin luulen niin – kännykkäpussin, joka on sopivan kokoinen. Se sai nimekseen Joonas. Kyllä yksi kesävarvaskuva sopii mukaan, vaikka blogini keskittyy tilkkutöihin, ei minuun. Pussukka valmistui kesäisenä iltana, ja kuvasin sen ilta-auringossa. Muurahaisenpolkutikkaus teki pinnasta jotenkin dinosaurusmaisen, minkä huomasin vasta kun pussukka oli valmis. Onnekas sattuma siis. Joonas-tilkkupussi on sekin Avoin-mallistoa ja sen strategiset mitat ovat seuraavanlaiset:  Leveys ylhäältä noin 18,5 cm Korkeus noin 13 cm Pohjan leveys noin 2 cm.  Joonas-pussukalla on sen verran vähän syvyyttä, että se on melkein Tilkunviilaajan Hejsan-mallistoa, mutta ei sentään aivan. Vuorikankaissa on myös kivat kuosit. Tällä Tilkunviilaaja-merkin puolella on tipuja (joista vain yksi näkyy). Ja toiseksi vuorikappaleeksi raaskin