Tekstit

pörriäispussukka.

Kuva
Ompelin keltasävyisistä ynnä melko tummanpuhuvista tilkuista vetoketjupussukan, joka sai nimen Ampiainen. Ehkä nimi tuo kielteisiä mielleyhtymiä? No, olen äskettäin oppinut, että ampiaisetkin lukeutuvat uhanalaisiin pörriäisiin, vaikka ne minusta ovat harmillisia hyönteisiä. Niinpä pelastan myös ne, jos ne eksyvät sisätiloihin pörisemään ikkunaa vasten. Tänä kesänä sain kyllä ampiaisenpiston, mutta en tyypillisellä tavalla. Kyykistelin sommittelulattialla ja asettelin blokkeja sopivasti, samalla laskin toisen käden lattialle nojatakseni siihen. Iik, kämmenessä tuntui pistävä kipu. Kun vilkaisin kämmentä, siinä näkyi joku iso ötökkä, ja viskasin sen nopeasti kädestä pois. Ötökkä oli musta-keltainen, hengetön, ja arvasin sen ampiaiseksi. Kämmeneen jäi piikki pystyyn, ja kävin nyppäämässä sen pois pinseteillä. Auts! Tekipä häijyä. Luulen, että ampiainen oli joko henkitoreissaan tai peräti kuollut, kun nojasin siihen kädellä. Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei terve otus olisi voinut si

tadaa! uusi tilkkupeitto!

Kuva
Muutama päivä sitten sain valmiiksi tämän vuoden viidennen valmistuneen tilkkupeiton, jolle keksin yhtäkkiä nimen Jupiterin kuut. Ihan tyhjästä putkahti mieleen tuollainen nimi. Innostuin tekemään blokkeja Blue Elephant Stitches -blogin Penny Patch (ish) Quilt -ohjeen mukaan. Ensin käytin pikkuneliöihin mitä vain keskitummia kankaita, mutta sitten huomasin pitäväni kirkkaan värisistä enemmän. Valitsin taustakankaiksi tummiakin kuoseja, koska tilkkupinnassa on paljon tummia osuuksia. Arvelin, etteivät taustan värit kuulla etupuolelle häiritsevästi. Löysin myös taustan sävyihin sopivan nimilapun. Se on ystävänpäivälahja naapurikillalta Espoosta. He järjestivät jokusia vuosia sitten kivan tapaamisen, ja kaikki me vieraat saimme lähtiäislahjaksi valmiiksi painettuja nimilappukuponkeja. Peitonpitelijää ei ollut käytettävissä, joten ripustin Jupiterin kuut hetkeksi päärynäpuun oksalle: Jupiterin kuut -tilkkupeittoni on tarkoituksella pienempi kuin pari edellistä valmistunutta. Se on n

tilkkupeittoni on valmis!

Kuva
Sain valmiiksi tilkkupeiton, jonka ompelin epämääräisen epätasaisista, hirsimökkiblokin tekniikalla ommelluista blokeista. Käytin pintaan vihreitä ja violetteja kankaita ja paljon valkoista. Vihreästä ja violetista sain tilkkupeitolleni nimen Elokuunasterit. Ompelin ensimmäiset blokit maaliskuussa 2021. Kerroin silloin hällä väliä -tyyppisestä työskentelytavastani. Näissä blokeissa ei tarvinnut sovitella saumoja eikä muutenkaan ommella tai edes leikata kovin tarkkaan. Suosittelen tätä rennohkoa projektia kaipaavalle. Lopuksi kyllä silitin hällä väliä -blokkini hyvin ja tasoitin ne tarkasti kuuden tuuman neliöiksi. Koska neliöt näyttivät kaipaavan vaaleaa ympärilleen, kehitin välikaitaleet. Ompelinpa kaitaleisiin vielä nurkkaneliötkin. Laskin ja mittasin taas kerran väärin useammalla, oudolla tavalla välikaitaleita kehittäessäni, mutta niin vain sain tilkkupinnan valmiiksi. Ehkä Elokuunasterit-peitto on mielestänne huikea tai kadehdittavan hieno, mutta se ei ole minun suosikkini.

vihdoinkin yhdessä!

Kuva
Kaikki 154 ompelemaani vinoviivablokkia ovat nyt yhtenä pintana! Esittelen pinnan kohta, mutta ensin käyn läpi muutaman muun asian – kerron esimerkiksi, miten sommittelin tilkkupinnan, ja jaan muutamia huomioitani käyttämistäni kankaista. Neljä viimeistä valmistamaani blokkia olivat seuraavat: Olette ehkä kanssani samaa mieltä siitä, että niin tausta- kuin vinoviivakankaatkin ovat melko sekalaista seurakuntaa! Miten tällaiset pystyy ikinä järjestämään sopivasti yhteen tilkkupintaan? Miten sommittelin tilkkupinnan? Koska minulla ei ole koskaan tarkkaa etukäteissuunnitelmaa, tilkkupinnan sommitteleminen alkaa lähes aina siitä, että järjestän blokit. Yleensä jaan ne pinoihin, ja useimmiten jaan ne pinoihin tummuusasteen perusteella. Niin tälläkin kertaa. Pinoja oli neljä: tummat, keskiväriset, vaaleahkot keskiväriset ja vaaleimmat. Tässä työvaiheessa vallitsi kammottava helle, ja järjestettyäni nuo noin 154 blokkia pinoihin tipuin hikeä. Kyllä tilkkutyö voi olla hikistä hommaa! Koska m

21 helppoa tapaa tikata tilkkupinta.

Kuva
Kirjoitin muutama vuosi sitten blogiini tikkauskuvioista: esittelin kolme tapaa tikata tilkkupinta. Siitä on tullut suosituin kirjoitukseni, ilmeisesti koska sitä on tehokkaasti jaettu Pinterestissä. Nyt kokeilen, päihittäisivätkö 21 tapaa tuon kirjoitukseni! Pari lisäajatusta ennen kuin siirryn tikkauskuvioihin. 1. Jos tikkaat pussukkaan tai kassiin tarkoitettua tilkkupintaa ja olet ompelemassa kantoratkaisuusi vuorin, sinun ei ole pakko käyttää kolmea kerrosta. Voit asetella tilkkupinnan vanupalan päälle ja tikata sen. Vanupuoli jää piiloon, kun ompelet vuorin. Miksi sitten tekisit näin? Tilkkupinnan tikkaamisessa vaikeinta on pitää kaikki kerrokset suorina. Kun jätät kolmannen kerroksen pois, sinun ei tarvitse huolehtia siitä, että se kerros jäisi ryppyyn tai pussittamaan. 2. Voit koota tilkkupinnan suoraan vanun päälle sitä mukaa tikkaamalla (quilt as you go -tapaan). Sen jälkeen voit halutessasi vielä juoksuttaa tikkauskuvioita pintaan. Kannattaa kokeilla! Sillä tavoin tikatusta